Syksystä jouluun

Sitä laiskistuu vanhetessaan kaikessa, myös kaikessa mukavassa tekemisessä. Tai priorisoi, voi sen niinkin sanoa. Olen kyllä tehnyt käsitöitä koko ajan, mutta tänne asti ne eivät ole vielä päässeet. Nyt sitten keräilin syksyn puuhia tähän juttuun.

27.9. ja 15.12.

Syyskuun lopulla valmistuivat vauvoille neuleet, 15.12. sain mukavan kuvan Miralta, kun hän kotiutui tyttären kanssa laitokselta. 

15.10.

Kauan sitten aloitettu jämälankaprojektimekko pääsi jatkokäsittelyyn kun edessä oli kyläreissu pitkine automatkoineen. Tänään 30.12. puuttuvat vielä taskut ja 1,5 hihaa. Tumma lanka loppui juuri helmaan, joten sen korvaa lähelle samanlainen hihoista alkaen. Toki ero on selvä, mutta tällaisessa peppipitkätossumekossa ei haittaa yhtään.

29.10.

Ja jospa kolmas kerta toden sanoisi, niin tässä tämä neule taas, miehusta uusiksi neulottuna resorista ylöspäin. Jospa koko nyt olisi oikea!

Välillä ruokaa

Eräänä viikonloppuna keksin, että voileipäkakun voisi rakentaa myös suoraan vuokaan. Tätäpä sitten aterioitiin se viikonloppu.

22.11. ja 30.12.

Tein Niinalle ja Mikolle tupaantuliaisiksi toiveesta himmelin. Valmista katsoessa huomasin, että olisi kannattanut käyttää ohuempia olkia, mutta kyllä tämäkin katossa nätisti pyöriskelee.

Himmeli valmiina ja myöhemmin omalla paikallaan Ylivieskassa.

5.12. joululahjasukat valmiina

Ikinä ei mikään pitsineulekuvio-ohje ole ollut niin vaikea oppia, kuin näissä Niina Laitisen Levottomat-sukissa! Olin kutonut yhden parin valmiiksi (monen purkaamisen jälkeen) ja olin toisen parin ensimmäisessä terässä, kun vasta tajusin kuvion kulun niin, että saatoin lakata seuraamasta mallipiirrosta kerros kerrokselta - ja mallikuvio oli vain 8 kerroksen korkuinen! Toki ne ovat myös hyvin kauniit, ihastuin malliin heti sen nähtyäni. Keltaista Venla-lankaa on vielä kerä omia sukkia varten, nämä menivät tyttärille.

Mikko sai 7 Veljeksestä lempiväriset kirjoneulesukat.

14.12.

Myös Niinalle luvattu joululiina vaati purkua ja uuden langan hankinnan, koska ensimmäinen oli liian paksua. Luulin kyllä edelleen, että liina on liian leveä paikalleen, kun muistin lipaston olleen 21 eikä 27 cm syvä. Lopulta siitä tuli paikalleen täysin sopiva.

30.12. ollaan vielä joulutunnelmissa.

Loppuvuonna 2015 tallennettuja hetkiä

2.12.2015 

Pähkäilin, mitähän näistä töistä tekisi. Kesken olivat virkattu joulupallo, Vuosisadan matkustaja, raitatunika ja sukat Arnen ja Carloksen langasta.

 

6.12.2015

Itsenäisyyspäivänä nautimme perinteisen poronkäristysaterian, tyttäret, vävy ja ystävä. Haudalle en itse lähtenyt, mutta Niina ja Teemu kävivät kotimatkalla viemässä kynttilän äidin haudalle.

7.12.2015

Sasha edustavana kuin valtaistuimella, selkänojanaan pari pinoa sijoitusta odottavia kirjoja.

9.12.2015

Ensimmäinen valopallo on valmiina. Valot tosin tästä puuttuvat, en onnistunut ottamaan kunnon kuvaa niiden kanssa.

16.12.2015

Kotona alkoi olla vähän joulupukin pajan tuntua (tämän pahemmaksi se ei koskaan tullutkaan), kun aloin kovettaa virkattuja palloja lahjoiksi.

18.12.2015

Aika paketoida lahjat. Sasha istui seuraksi. Itselle paketoitu kirja kuuluu jouluni perinteisiin.

20.12.2015

Raitamekko etenee, silmukkamerkit muistuttavat lisäyskerroista.

21.12.2015

Työkaverin tyttären Elsa-nukke oli kadottanut kenkänsä ja se oli paha juttu nuken hoitajalle. Äitinsä tiesi minut käsityöihmiseksi ja pyysi apua. Niinpä otin lähtökohdaksi jäljellejääneen kengän ja nyssykän vanhaa Cottonellaa värin perusteella ja suunnitelma oli siinä.

Kiinnipitoon löytyi pari helmiäisnappia.

Koska on talvi, näyttivät pelkät kengät vilpoisilta, siksi tein vielä sukatkin. Koska kyseessä on Frozen'in Elsa, pieni kimallus langassa sopi hyvin.

Mallina on oma rakas, vanha nukkeni, jolla jostain kumman syystä ei taida olla nimeä.

Seuraavana päivänä Maria toi Elsan töihin sovitusta varten, ja hyvinhän ne sopivat.

Tuo kuva minusta näytti jotenkin kovin tutulta (no, ei sinänsä outoa...) mutta syy selvisi, kun muistin erään toisen, muutama vuosi aiemmin otetun kuvan: tytöissä on jotain samaa.

24.-25.12.2015

Kahdesta lahjaksi menneestä valopallosta onnistuivat saajat ottamaan kauniit kuvat.

28.12.2015

Arnen ja Carloksen Regialle suunnittelemasta sukkalangasta valmistui ensimmäinen pari, tämä menee Nooralle. Toisin kuin kuvassa näyttää, sukat ovat jokseenkin samankokoiset. Kokeilin ensimmäistä kertaa kiilakantapäätä, ihan mukava tehdä vaikka ei sitten olekaan vahvistettu.

30.12.2015

Luontokuvaus kännykkäkameralla ei ehkä tuota kovin elämyksellisiä kuvia, mutta sitäkin parempaa on kulkea metsässä yhdessä hyvän ystävän kanssa. Purot harvoin innostuvat kasvamaan vuodenvaihteessa, mutta joulun aikaiset sateet olivat sen nyt saaneet aikaan.

1.1.2016

Vuosi alkoi - tietenkin - langan kerimisellä. Tasan yksi vyyhti Aade Lõng Artistic Rainbow -lankaa kului Still Light tunikan vartalo-osaan, nyt ovat vuorossa hihat.

Uuden vuoden kunniaksi sytytin myös uudet kynttilät luomaan tunnelmaa.

3.1.2015

Nooran kanssa kävimme katsomassa Sherlockin erikoisjakson Kino KTK:lla. Sehän tulee kyllä TV:stäkin pikapuoliin, mutta iso kangas on aina iso kangas.

Herkuttelua

tiistai 29. lokakuuta 2013

Näinhän meillä syödään tuon tuosta, viikoittain vähintään. No ei todellakaan! Valitettavan harvoin tulee tällaista tehtyä.

Töistä lähtiessä oli vain selvänä että juustoja on nyt saatava. Nooran kanssa haettiin juustot, rypäleet, suolakeksit, paprikat. Sitten menin Alkosta hakemaan juustolle sopivaa kaveria ja myyjä suositteli erityisesti tätä muutenkin suosikkiviiniäni eli Montalto Nero d'Avola Appassimento. Ja kyllä myyjä tiesi, ei riidellyt minkään juuston kanssa tämä viini.

Alkossa selvisi todennäköisesti myös syy äkilliseen juustoinnostukseeni. Siellä oli näkyvästi esillä "Viinejä riistan ja juustojen seuraksi". Olin edellisellä kauppareissulla ohimennessä jo huomannut tuon kyltin ja siitä se ajatus sitten vissiin lähti.

Niinpä iltapäivä sujui näistä ja Sherlock Cluedosta nautiskellen. Tosin Noora voitti taas 2-0. Olen varmaan vain kerran ollut ensimmäinen joka keksii ratkaisun, jotenkin aivoni ovat tähän vähän liian hitaat, ainakin Nooralla nopeammat!

Perjantaiherkkua (ja lauantai-)

Nachoja alkoi tekemään mieli, siispä nettiin ohjetta etsimään. Voin laittaa ohjeen tähän kyllä kuin omanani, sen verran paljon sitä muokkasin. Ohje sisältää tuotesijoittelua :-)

NACHOS-VUOKA

Nachos-sipsejä n. 300 g

Tomaatti-jauhelihakastikkeeseen:

Rasvaa ruskistamiseen

800 g jauhelihaa

1 pss pakastesipulia (200 g)

n. 1,5 tl suolaa

4 tl pippurisekoitusta

Chilijauhetta muutama huiskaisu

400 g chilitomaattimurskaa

2 punaista chilipalkoa (mietoja)

1 prk Pirkka-dippikastiketta

1 prk Alpro soija-ruokakermaa

1 prk säilykemaissia

n. 200 g juustoraastetta

Jauheliha ruskistetaan ja maustetaan suolalla, lisätään sipuli ja kuullotetaan.

Lisätään mausteet, chili,tomaattimurska, maissi, kerma ja juustokastike.

Keitetään jonkin aikaa nesteen vähentämiseksi.

Uunivuokaan kerroksittain kaksi kertaa soosi - sipsiä - juustoraaste.

Gratinoidaan 250 asteessa n. 10 minuuttia.

Ja tältä se näytti:

Seuraksi myös netin ohjeistuksella texmex-ruoan kanssa passeli Bear Flag California Dark Red Wine.

Aikaisemmin ei ole viini maistunut texmexin kanssa, mutta tämä oli hyvää.

Sekalaista touhua

Näistä synttäriauringonkukista on ollut valtavasti iloa. Pikku auringot loistivat ensin viikon verran maljakossa, kunnes varret pehmenivät. Sitten leikoin kukat vielä matalaan maljaan ja ne ovat edelleen suht' voimissaan.

Ja kun auringonkukat vihdoin kuihtuvat, olemmekin yks' kaks' joulussa! Ja siihenhän on valmistauduttava, totta kai. Halppiksen lankahyllyltä kalalankaa hakiessa sattui silmään Novitan Kotiväki kirkkaan joulunpunaisena (lanka EI siis ole oranssia!). Olen aikaisemmin neulonut makuuhuoneen pyöreälle pöydälle vaalean liinan ja suunnitellut tekeväni siihen jouluksi punaisen, ja nyt aloin toteuttaa sitä.  Tässä kuvassa aloitus on tehty nro 3 puikolla, mutta tämän jälkeen aloitin alusta 2,5:lla, jälki tulee paljon kauniimpaa niin. Tällainen työ on huippumukava ja palkitseva tehdä!

Laitan kunnon ruokaa aivan liian harvoin, ja sitten joskus kuitenkin iskee päähän näitä ihmeideoita... Niinkuin nyt nämä kinkku-lauantai-pepperoni-kantarelli-tomaatti-oliivi-uunivoileivät. Joo, nam. Note to self: seuraavalla kerralla vähemmän aurinkokuivattua tomaattia, liikaa suolaa.

Koskahan sitä aloittaisi operaation Kadonneen Kodinhoitohuoneen Metsästys? Tiedän missä sen pitäisi olla, mutta lähestyminen on vaikeaa. Ja siellä on kuitenkin 97 % tämän talon vaatevarannosta, joten tarvetta olisi. 

Hain tänään huollosta tässä kuvassa näkyvän vuodelta -81 peräisin olevan häälahjaseinäkellon, joka väsyi käymään. Koneiston rasva kuulemma vuosien saatossa muuttuu pölyn kanssa yhdessä pieksi, joka on niin kovaa että lopulta jumittaa koneistoa. Kun kuulin hinnan puhdistukselle ja uusille jousille, 150 €, se kyllä kirpaisi. Sillä hinnalla saisi nykyään aika monta uutta seinäkelloa, mutta tämähän on toki ainutlaatuinen. Tämä korjaus riittänee myös taas seuraavaksi 30 vuodeksi, vähintään. 

Korjausaikana samalla paikalla oli muutaman euron nykykello, jonka kirjavan (nätti, kyllä!) kellotaulun vuoksi en nähnyt siitä aikaa ellen kävellyt viereen. Joten tervetuloa takaisin, Junghans!

Merkittäköön tänään myös aikakirjoihin, että vihdoinkin taloutemme täyttää sen ikiaikaisen uskomuksen, että Kaustisella joka talossa on viulu. Nooran synttäriviulu saapui tänään vähän myöhässä, mutta ensimmäiset sulosävelet on jo kuultu :-) Ja onhan se jo aikakin liittyä tähän perinteeseen, Noorahan sentään on syntyperäinen kaustislainen. Minustahan ei ehdi kaustislaista tulla, pessimistisimpien arvioiden mukaan se vaatii useamman sukupolven taustan täällä, minun 32 vuodellani ei juuri ole merkitystä.

Tagliatelle con ragú alla bolognese

Eli vapaasti käännettynä nauhamakaronia jauhelihakastikkeen kera, ja sitä meillä syödään tänään. 

Tämäkin on tuliainen Roomasta, nätti laatikollinen pastaohjeita italiaksi. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme, sillä sain kivan rasian ja voin opetella sekä italiaa että italialaista ruoanlaittoa. Ruoka siellä oli niin hyvää, että haluaisin tietää mikä on sen salaisuus. 

Sanakirja.org'in ja Google kääntäjän avulla alkoi selvitä jotain. Ohjeessa ilmoitettiin ensin pastan ainekset - siis taikinan. 300 g jauhoja, 3 munaa ja suolaa. Tehdään kiinteä taikina, kaulitaan ja leikataan suikaleet, jotka keitetään vedessä ja tarjotaan tämän soosin kanssa. Siispä toin durumvehnää ja aion kokeilla. Nooran mielestä pitäisi ehdottomasti olla pastakone, mutta menköön tämä kokeilu nyt vain kaulimen avulla. Varalta on pussillinen tagliatellia, jos menee aivan pieleen. 

Kastikkeen ainekset ovat Jauheliha, pekoni, sipuli, porkkana, selleri, tomaattipyre, punaviini, lihaliemi, oliiviöljy, suola ja pippuri. Aineksissa ei ole siis sinänsä mitään outoa, mutta outoa ainakin minulle on, että tätä kaikkea keitellään sitten noin kaksi tuntia, tarvittaessa lisätään lihalientä. 

Ihan mitään pikaruokaa tämä siis ei ole, mutta heillä ovatkin ruokailutavat aivan toista kuin meillä, illallinen saattaa kestää 2-4 tuntia. Siellä ollessamme nautimme yleensä vain yhden ruokalajin aterian viineineen, kerran otimme pasta- ja liha-annokset. Syömistä riitti kaikissa annoksissa, ja myöhäinen ajankohta ruokailulle sai mielestäni myös loogisen selityksen - sen jälkeen ei jaksa enää mitään muuta kuin heittäytyä selälleen! 

Lisään tähän myöhemmin arvostelun kun ateria on syöty.

Tältä soosi näytti pannulla...

... ja tältä itse "leivotun" pastan päällä. 

Ikävä puolihan tässä on se, että vaikka kuva olisi kuinka hyvä, tuoksua tai makua siihen ei vain voi sisällyttää, ja ne ovat tässä kyllä ne oleelliset tekijät, varsinkin viimeksi mainittu. Pasta menetti jonkin verran tyylipisteitä ulkonäöstä, ei se kaulimalla niin helppoa ollut, mutta odotin jopa suurempaa epäonnistumista. Maku sen sijaan oli huomattavasti parempi kuin pussista otetulla pastalla (tai ainakin tuntui siltä sen tekemisen vaatineen vaivannäön jälkeen). Kastike sulasi suuhun, pitkään keittamiselle on hyvä syy. Kerrassaan herkullista siis kaiken kaikkiaan!