Pikselivirkkausta

Postaus 11.2.2026

Ensimmäinen kokeiluni pikselivirkkauksella on tämä pieni pyyhe, joka syntyi Sulon kesävaatteiden jämälangoista Lanka on 100 % puuvillaa.

Tekniikka oli tosi mukava, joten lisää piti tehdä!

Kotoa löytyneistä jämälangoista syntyi Sulon häkkisänkyyn tämä kettupeite.
Pohjaväriä piti hankkia yksi kerä lisää, eipä ollut Nallen farkkulangan väri muuttunut vuosien saatossa.

Tästä alkoi seuraava jämälankaprojekti heti edellisen jälkeen...

... ja lokakuussa valmistui Sulolle vaunupeitto.

Lisää aarteita

Postaus 9.2.2026

Saana toi yllätystuliaisen heidän tyhjennettyään taloa Liedossa. Äidin makuuhuoneeseensa virkkaamat verhot ovat minusta maailman kauneimmat ja ne ovatkin kaunistaneet minun makuuhuonettani siitä asti kesät talvet.

Verhot oli aiemmin ripustettu nipsuilla, tein tankoon sopivan kujan ja se onnistuikin oikein hyvin.

Käsityökesä 2022

Tämä Novitan Kaarrokeneule -julkaisussa ollut Medusa-tunika vaati päästä heti tehtäväksi. Vaikka yleensä välttelen kimallusta kaikissa muodoissaan, tähän malliin se kuului itsestään selvästi. Lanka on Novitan Kuura ja taisin saada haltuuni viimeiset luonnonvalkoiset kerät sitä. Etsintä tuotti viimein tulosta vaikka lanka oli jo tuolloin loppuunmyyty melkein kaikkialta eikä Novita ole sitä enää valmistanut. Tämä on mielestäni suuri harmi, koska malli on ollut suosittu ja jos siihen käyttää hiemän kellertävää perus-7-veikan luonnonvalkoista, lopputulos on aivan erilainen. Toki kimalle erottuu mustasta paremmin, mutta valkoisen langan sävy on muutenkin hieno.

En muista kumman bongasin ensin, kerän auringonkeltaista Novita Nallea vai tämän ohjeen netistä, mutta tässä ne ovat yhdistettynä. Ohja ole 7-Veljestä-langalle, joten jouduin entraamaan kuviota eikä se nyt ole ihan niin justiinsa, mutta fiilis on sama. Vihreä lanka on villtatakista jäänyt Woolly Woodia, luonnonvalkoinen ja ruskea jämä-Nallea. 

Olipa kerran sängynpeite

Kun teini-ikäisenä Ullavassa sain päähäni, että haluan virkata sängynpeitteen, emme lähteneet äidin kanssa kirjastoon vaanPeltoniemen Marin luo ohjetta etsimään. Hän oli ilmeisesti kylän virkkaajaguru siihen aikaan ja sieltä niitä malleja löytyikin valittavaksi asti. Tykästyin tähän harvahkoon malliin - joku juustovormumalli tuskin olisikaan koskaan päässyt sängynpeitekokoon asti.

Tämä kuitenkin valmistui lopulta, mutta sängynpeitekäyttöön siitä ei ollut. Olen ehkä päätellyt lankoja vasta paljon myöhemmin, mutta kun se on ollut valmis, tarvittiin jo isompi sängynpeite.

Jo vuosia olen kesäisin etsinyt ja kokeillut sopivaa virkkausmallia olohuoneen kappaverhoiksi. Eräs myös sängynpeitteen malli oli jo melko pitkällä, ehkä 1/3 tarvittavasta määrästä, mutta se osoittautui hankalaksi kuvioksi saada sileäksi, neliöiden nurkat pönköttivät oudosti. Täältä löytyy kuva tuosta kokeilusta.

Sitten viime kesänä tämä ajatus tuli mieleen ja aloin suunnitella.  Kävi ilmi, että jakamalla peite neljään viiden palan korkuiseeen osaan, minulla olisi tarvittavan pituinen ehjä verho. siitä se sitten lähti. Yhtään isoa ympyrää ei tarvinnut tähän lisätä, muutama pieni kyllä osien yhdistamiseen.

Ripustamista varten virkkasin yläreunaan puoliskaympyrät.

Oven päälle tein kokonaan uusista paloista pätkän, se on kapea koska sen alta pitä kulkea.

Tässäpä sitten valmis kappa, kaikkea muuta kuin suora, sillä pitkällä aikaa virkatut palaset olivat erikokoisia. Se juuri tässä sykähdyttikin vanhaa tätiä - siitä löysin vähän sitä teinityttöstä joka tämän aikoinaan virkkasi.

Rozeta Cal 2 

Pari vuotta sitten tein jo yhden Rozeta Cal'in, se toimii nykyään Nooralla sängynpeitteenä. (Mallin sivut: https://www.scheepjes.com/en/cals-and-mals/scheepjes-cals/scheepjes-cal-2019-rozeta/information/) Ensimmäinen ihastukseni väreistä oli tämä Twilight, mutta sitä en saanut enää mistään pakettina vaan tilasin langat eri puolilta erikseen. 

Tässä vaiheessa kuvio on vielä melko pyöreä. Tällä kertaa käytiin keskiosan kirjovirkkaukseen 4 numeron koukkua ja sen jälkeen numeroa 3,5, sillä loppuosa ympyrästä virkataan edestakaisilla kierroksilla.

Jonkin verran löysä reunasta tuli taas, mutta ei haitaksi asti.

Ohjeesta poiketen tein "tähkiin" varret, paitsi että unohdin alimmaisesta. Noinhan se on juuri tarkoitettukin.

Sitten vaikein osuus. Kesti pari kuukautta saada työ seinälle. Viimein sattumalta keksin rautakaupasta tätä muovilistaa, joka on tarkoitettu kaakelien reunalistaksi. Erittäin hankalan kiinnitys- ja pingotussession jälkeen saimme yhdessä Nooran kanssa työn naulattua seinälle - nauloja meni taatusti enemmän kuin neljä! Jonkin aikaa tarkistin päivittäin, onko työ vielä seinällä vai pingahtanut irti. On pysynyt kuitenkin.

Hyppivät pisteet

 Jumping Dots -huivi

Tämä huivi on tehty Ravelryn ohjeella , johon ihastuminen tapahtui välittömästi ensisilmäyksellä. Tumma väri on lankaa Scheepjes Whirlette, väri Liquorice, jota kului 2 kerää. Värillinen lanka on alkuperäisestä mallista poiketen väri 764, Red Velvet Sunrise. Sitä riitti vajaa yksi kerä.

Saattaa olla että tästä tulee vaikkapa kaitaliina, huivi on hyvin kangasmainen, kudotun oloinen. Lankojen koostumus on 60 % puuvillaa ja 40 % akryyliä ja niiden virkkaaminen oli oikein miellyttävää 3,5 numeron koukulla.

Valmista ja valmistuvaa

 

Kolmannet Niina Laitisen Levottomat tein itselleni, lankana Venla. Jalkani on isompi kuin tytöillä, niinpä neuloin nämä sukat puikoilla 3, kun tyttöjen sukat tein 2,5:n puikoilla. Näin sukista tuli juuri sopivat numeron 41 jalkaan.

Herranen aika, eihän tähän mennyt kuin viisi vuotta! Viisi vuotta sitten sain valmiiksi ensimmäisen versioni Veera Välimäen Still Light -tunikasta. Työ oli niin mukava ja lopputulos mieluinen, että aloitin saman tien uutta samanlaista. Käytin siihen hartaasti säilömiäni lankoja viime vuosituhannelta:

Rondon Pirta Mohair -lanka oli tuolloin maksanut 6 markkaa K-Jylhähallissa. Käytin sen kaksinkertaisena. Kaveriksi löytyi todella laadukas Dalettan lanka. Työn loppuvaiheessa tajusin, että lanka ei riitä, mutta onneksi siihen kohtaan sijoittui vierailu Rovaniemellä, jossa pääsin ihan oikeaan lankakauppaan. Sieltä löytyi paksuudeltaan ja väriltään riittävän sopiva, myös ihanan laadukas merinolanka. Daletta loppui miehustan päättelyssä, Schachenmayr'illa tein sitten hihat.

Tässä kuvassa alkuperäisten lankojen sävyt ovat meilkein oikein, todellista vaaleammat vain.

Tarkassa lähikuvassa näkee kyllä värinvaihtokohdan, mutta valmiissa mekossa sitä ei edes huomaa.

Tästä tuli täydellinen, sanoisin. Värit ovat ihanat, mekko näyttää melkein yksiväriseltä, niin hyvin langat sopivat toisiinsa. Jo moneen kertaan mekkoa käytettyäni uskon, että kumpikaan lanka ei edes nukkaannu. Ja tuntu iholla ja päällä on ihana!

Taas tuli todistettua, että lankoja kannattaa varastoida!

Tällä hetkellä on sitten työn alla jälleen yksi villatakki Novitan mallistosta. Kesken kaiken kokeilin vielä aloittaa huivia, jonka malliin ihastuin ensisilmäyksellä. Lankoja kesti odottaa, joten koepala piti tehdä heti niiden saavuttua. Näistä sitten lisää kun alkaa syntyä valmista.

Syksystä jouluun

Sitä laiskistuu vanhetessaan kaikessa, myös kaikessa mukavassa tekemisessä. Tai priorisoi, voi sen niinkin sanoa. Olen kyllä tehnyt käsitöitä koko ajan, mutta tänne asti ne eivät ole vielä päässeet. Nyt sitten keräilin syksyn puuhia tähän juttuun.

27.9. ja 15.12.

Syyskuun lopulla valmistuivat vauvoille neuleet, 15.12. sain mukavan kuvan Miralta, kun hän kotiutui tyttären kanssa laitokselta. 

15.10.

Kauan sitten aloitettu jämälankaprojektimekko pääsi jatkokäsittelyyn kun edessä oli kyläreissu pitkine automatkoineen. Tänään 30.12. puuttuvat vielä taskut ja 1,5 hihaa. Tumma lanka loppui juuri helmaan, joten sen korvaa lähelle samanlainen hihoista alkaen. Toki ero on selvä, mutta tällaisessa peppipitkätossumekossa ei haittaa yhtään.

29.10.

Ja jospa kolmas kerta toden sanoisi, niin tässä tämä neule taas, miehusta uusiksi neulottuna resorista ylöspäin. Jospa koko nyt olisi oikea!

Välillä ruokaa

Eräänä viikonloppuna keksin, että voileipäkakun voisi rakentaa myös suoraan vuokaan. Tätäpä sitten aterioitiin se viikonloppu.

22.11. ja 30.12.

Tein Niinalle ja Mikolle tupaantuliaisiksi toiveesta himmelin. Valmista katsoessa huomasin, että olisi kannattanut käyttää ohuempia olkia, mutta kyllä tämäkin katossa nätisti pyöriskelee.

Himmeli valmiina ja myöhemmin omalla paikallaan Ylivieskassa.

5.12. joululahjasukat valmiina

Ikinä ei mikään pitsineulekuvio-ohje ole ollut niin vaikea oppia, kuin näissä Niina Laitisen Levottomat-sukissa! Olin kutonut yhden parin valmiiksi (monen purkaamisen jälkeen) ja olin toisen parin ensimmäisessä terässä, kun vasta tajusin kuvion kulun niin, että saatoin lakata seuraamasta mallipiirrosta kerros kerrokselta - ja mallikuvio oli vain 8 kerroksen korkuinen! Toki ne ovat myös hyvin kauniit, ihastuin malliin heti sen nähtyäni. Keltaista Venla-lankaa on vielä kerä omia sukkia varten, nämä menivät tyttärille.

Mikko sai 7 Veljeksestä lempiväriset kirjoneulesukat.

14.12.

Myös Niinalle luvattu joululiina vaati purkua ja uuden langan hankinnan, koska ensimmäinen oli liian paksua. Luulin kyllä edelleen, että liina on liian leveä paikalleen, kun muistin lipaston olleen 21 eikä 27 cm syvä. Lopulta siitä tuli paikalleen täysin sopiva.

30.12. ollaan vielä joulutunnelmissa.