Loppuvuoden luettuja

 

Liisa Kovala: Stutthofin selviytyjä : Suomalainen merimies kuolemanleirillä 

Tyttären isästään kirjoittama muistelmakirja tämän vankeusajasta Stutthofin keskitysleirillä nuorena merimiehinä 1944-45.

Maja Lunde: Sininen

Kun vesi loppuu - dystopia pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta ja syistä, jotka siihen ovat parhaillaan johtamassa. 

Denise Rudberg: Salainen koodi

Dekkariksi olettamani teos osoittautui ensimmäiseksi osaksi Liittolaiset-sarjaa, jossa kuvataan kotirintaman toimintaa Ruotsissa toisen maailmansodan aikan. Kirja ei suinkaan ollut pettymys, jäin odottamaan seuraavaa osaa. 

Tõnu Õnnepalu: Mandala 

Vaikka tässä olivatkin kissat tärkeissä rooleissa, ei kirja minulle oikein tarkoitukseltaan auennut eikä vienyt mukanaan. Sen verran mukavaa kerrontaa kuitenkin, että luetuksi tuli.

Peter Robinson: Kylmääkin kylmempi 

Alan Banks vain on erittäin hyvä!

Stina Jackson: Erämaa 

Kirja piti mielenkiinnon yllä alusta loppuun, vaikka ei huippujännittävä ollutkaan.

Anni Saari: Kotiin 

"Naapurikylän tytön" Anni Saaren esikoinen Kotiin todella kannattaa lukea. Se sijoittuu aikaan, jolloin maahanmuuttajien sijoittaminen pieniinkin kuntiin tuli ajankohtaiseksi. Meillä on omia avun tarvitsijoita, niin myös maailmalla. Joskus on mahdollista auttaa molempia samalla kertaa.

Noita kahta vasemmanpuoleista vältellessä tuli luettua nuo kuusi (+1), joissa sivuja yhteensä 100 enemmän. Ehkä minä selviän noistakin vielä.

Syksystä jouluun

Sitä laiskistuu vanhetessaan kaikessa, myös kaikessa mukavassa tekemisessä. Tai priorisoi, voi sen niinkin sanoa. Olen kyllä tehnyt käsitöitä koko ajan, mutta tänne asti ne eivät ole vielä päässeet. Nyt sitten keräilin syksyn puuhia tähän juttuun.

27.9. ja 15.12.

Syyskuun lopulla valmistuivat vauvoille neuleet, 15.12. sain mukavan kuvan Miralta, kun hän kotiutui tyttären kanssa laitokselta. 

15.10.

Kauan sitten aloitettu jämälankaprojektimekko pääsi jatkokäsittelyyn kun edessä oli kyläreissu pitkine automatkoineen. Tänään 30.12. puuttuvat vielä taskut ja 1,5 hihaa. Tumma lanka loppui juuri helmaan, joten sen korvaa lähelle samanlainen hihoista alkaen. Toki ero on selvä, mutta tällaisessa peppipitkätossumekossa ei haittaa yhtään.

29.10.

Ja jospa kolmas kerta toden sanoisi, niin tässä tämä neule taas, miehusta uusiksi neulottuna resorista ylöspäin. Jospa koko nyt olisi oikea!

Välillä ruokaa

Eräänä viikonloppuna keksin, että voileipäkakun voisi rakentaa myös suoraan vuokaan. Tätäpä sitten aterioitiin se viikonloppu.

22.11. ja 30.12.

Tein Niinalle ja Mikolle tupaantuliaisiksi toiveesta himmelin. Valmista katsoessa huomasin, että olisi kannattanut käyttää ohuempia olkia, mutta kyllä tämäkin katossa nätisti pyöriskelee.

Himmeli valmiina ja myöhemmin omalla paikallaan Ylivieskassa.

5.12. joululahjasukat valmiina

Ikinä ei mikään pitsineulekuvio-ohje ole ollut niin vaikea oppia, kuin näissä Niina Laitisen Levottomat-sukissa! Olin kutonut yhden parin valmiiksi (monen purkaamisen jälkeen) ja olin toisen parin ensimmäisessä terässä, kun vasta tajusin kuvion kulun niin, että saatoin lakata seuraamasta mallipiirrosta kerros kerrokselta - ja mallikuvio oli vain 8 kerroksen korkuinen! Toki ne ovat myös hyvin kauniit, ihastuin malliin heti sen nähtyäni. Keltaista Venla-lankaa on vielä kerä omia sukkia varten, nämä menivät tyttärille.

Mikko sai 7 Veljeksestä lempiväriset kirjoneulesukat.

14.12.

Myös Niinalle luvattu joululiina vaati purkua ja uuden langan hankinnan, koska ensimmäinen oli liian paksua. Luulin kyllä edelleen, että liina on liian leveä paikalleen, kun muistin lipaston olleen 21 eikä 27 cm syvä. Lopulta siitä tuli paikalleen täysin sopiva.

30.12. ollaan vielä joulutunnelmissa.

Vaikeat aikuiset

Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä

Kirja kirjalta Elena Ferranten kerronta vie mukanaan. Tekstin viehätystä on mahdoton selittää, se vain on.

Muutaman kerran tämän tarinan aikana täytyi tarkistaa, minkä ikäisistä tytöistä taas olikaan kyse. Jos laskin oikein, eräällä tytöistä oli seksisuhde paljon vanhemman opettajan kanssa n. 14-vuotiaana - ei kai tämä voi Italiassakaan olla aivan tavallista?

Satuin lukemaan kirja.fi:n julkaiseman haastattelun Ferrantesta. Siinä kirjakauppiaat ympäri maailmaa saivat esittää hänelle kysymyksiä ja hän vastasi paikoin hyvinkin laajasti. Hän mainitsi muun muassa, että tämän tarinan kertojaääni ei välttämättä olekaan Giovanna itse. Voisiko se sitten olla aikuinen Giovanna? Hänen ajatuksensa tuntuvat kovin kypsiltä nuorelle tytölle. Toisaalta käytökseltään hän usein oli  kuten kuka tahansa kiukutteleva teini.

Kaksi huippujännittävää uutuutta

Lars Kepler: Peilimies
Jussi Adler-Olsen: Uhri 2117   

Jossain vaiheessa tätä uusinta Keplerin manasin mielessäni, miksi näitä on luettava - niin kammottavia tapahtumia ettei niitä (onneksi) edes voi ymmärtää. Mutta jännitys on koukuttavaa, niinpä tämäkin Peilimies oli ahmittava pikavauhtia.

Adler-Olsenin kirjojen kanssa ihan sama juttu. Jännitys tuntuu vain lisääntyvän kirja kirjalta ja tässä kuvattua pahuutta on yhtä vaikea ymmärtää kuin Peilimiehessäkin. 

Ärsyttävää näissä on aina tuo kirjailijan kammo lihavuutta ja varsinkin lihavia naisia kohtaan - sellainen henkilö on aina joku onneton rassukka, joka on menettänyt elämänsä hallinnan. Rasismia tämäkin, mutta ehkä A-O:n seuraavan kirjan ajankohtaisena aiheena voisikin olla kehonkuvan merkitys nyky-yhteiskunnassa.