Jännitystä faktan lomassa

Judy Batalion: Päivien valo - Hitlerin gettojen vastarintanaiset

Koskaan ei voi kokonaan ymmärtää, kuinka paljon ihmiset todella joutuivat kärsimään toisen maailmansodan Euroopassa. Ne, jotka alistuivat kohtaloonsa ja erityisesti myös ne, jotka eivat missään olosuhteissa antaneet periksi. Tällaisita naisista kertoo tämä kirja tavalla, joka saa hiljenemään kunnioituksesta.

Lisa Jewell: Näkymätön tyttö

Uusi tuttavuus minulle oli tämä kirjailija, jonka viides suomennettu psykologinen trilleri Näkymätön tyttö on. Tunnelma oli koko ajan tiheän odottava ja varmaan jokaista henkilöä tuli epäiltyä jossain vaiheessa. Kirjoittaja osaa annostella tietoja sopivan pienissä annoksissa kerrallaan. 

Anna Jansson: Katoavat jäljet 

Tämä olikin sitten jo aivan ahmittavan jännittävä aivan loppuun saakka. Päähenkilöt tulivat tutuksi, huumoria viljeltiin sopivan kuivasti ja loppuratkaisu oli tietenkin aivan yllättävä. Onneksi heti lukemisen loputtua sain kuulla, että tästä Kristoffer Brak -sarjasta on juuri ilmestynyt toinen osa, ja se onkin jo Andersilta varattuna. Janssonin  jo 20-osainen Maria Wern -sarja on tuttu vain TV:stä, jospa nyt seuraisi vain tätä uutta sarjaa.

Édouard Louis: Kuka tappoi isäni 

Nuori ranskalainen kirjailija jatkaa kertomista henkilökohtaisesta elämästään. Vuorossa on kirje vihatulle ja rakastetulle isälle, jonka elämä ei ole ollut helppo. Kirjassa on vahva yhteiskunnallinen sanoma, joka vahvistaa edelleen käsitystä erittäin epätasa-arvoisesta ja luokkiin jakaantuneesta maasta.

Woolly Wood #2

Nämä eteisessä otetut kuvat ovat kyllä aivan luokattoman huonoja, kaikin tavoin. Vallitsee merkillinen sumeus ja värit ovat viitteellisiä. Ja malli... no se olen minä!

Harmi varsinkin tuon Woolly Woodin upean punaisen värin vuoksi, sitä ei kameralla voi vangita ja se muuttuu valaistuksen mukaan muutenkin paljon.

Malliin on sovitettu ko. langan Novitan ohjeista t-paidan mallineule, poolopaidan idea ja palmikkopuseron hihat.                

Ihmiselle, jonka kaula on nätisti sanottuna lyhyt, ei poolokaulus ole välttämättä paras vaihtoehto. Lyhennän sitä ehkä vähän, ettei rullaudu. Rohkenin tehdä sen, koska olin varma, että lanka ei ainakaan kutita.

Vielä olisi terranvärinen erä lankaa käyttämättä, siitä tulee joskus villatakki. Nyt on kuitenkin menossa Medusa-mallinen kirjoneule.

 

Sosuke Natsukawa:  Kissa joka suojeli kirjoja

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat

Ann Cleeves: Kulovalkea 

Gwen Strauss: Yhdeksän : vastarintanaisten pakomatka natsi-Saksan halki 

Kissa joka suojeli kirjoja oli aiheidensa puolesta niin lähellä sydäntä, että luettavahan se oli. Lämminhenkinen, mukava kirja, mutta mitään uutta aiheesta se ei tuonut lukijalle. Olen lukenut useamman saman tyyppisen kirjan ja ne ovat olleet tätä parempia. Aika lailla itsestäänselvyyksistä koostui tämän kirjan anti ja vielä hyvin mustavalkoisista itsestäänselvyyksistä.

Toivon että Elly Griffiths tulee jatkamaan myös Ruth Galloway -sarjaa, vaikka tämä uusi sarjan aloitus on vähintäänkin yhtä hyvä. Jännitystä on ehkä enemmänkin ja henkilölistä tulee  varmaan sarjan edetessä lukijan ystäviä niin kuin Ruthistakin on tullut. Nyt on odotuslistalla kaksi uutta Griffithsin kirjaa, hienoa!

Päätin hypätä koko muun sarjan yli ja luin suoraan viimeisen osan Cleevesin Jimmy Perez -sarjasta. Tyyppihän oli jo tuttu hienosta tv-sarjasta. No, sarja on polveillut omia teitään ainakin siinä mielessä että Perezin edesmenneen vaimon tytär Cassie oli siinä jo omillaan opiskelemassa, kun hän tässä kirjasarjan viimeisessä osassa taisi olla yhdeksänvuotias. Tässä tapauksessa kirjakin oli hyvä, mutta olen päähenkilön näyttelijän vuoksi tyytyväinen, että olen nähnyt tv-sarjankin.

Gwen Strauss on tehnyt valtavan työn laatiessaan tämän elämäkerran yhdeksän naisen pakoretkestä toisen maailmaansodan viimeisinä aikoina. Yksi mukana olleista oli hänen setänsä vaimo, joka ensin kertoi kirjailijalle tarinansa. Muiden naisten perheet ovat myös auttaneet paljon. Kirja syntyi niin myöhään, että muut naisista olivat jo kuolleet. Kahdesta naisista oli jo aikaisemmin tehty hollantilainen dokumentti Ontsnapt (löysin sen YouTubesta). Sen tekijöiltä kirjailija sai myös apua kirjoitustyöhönsä. 

Jälleen yhdeksän uutta ja erilaista ihmiskohtaloa sodan pyörteissä, jälleen lisää uskomattomia tapahtumia, joilla oli vaikutuksensa paitsi näiden naisten, myös heidän perheidensä ja lastensa elämään.  Aina näitä lukiessa yksi hämmästyttävistä asioista on se, millaista leireillä olleiden ihmisten oli palata takaisin koteihinsa ja elämäänsä.  Ihmiset eivät tienneet eivätkä millään pystyneet kuvittelemaan, mitä muut olivat joutuneet kokemaan. Niistä asioista ei yleensä haluttu puhua ollenkaan, oli vain jatkettava elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eräässä mielessä sen on täytynyt olla myös yksi iso traumatisoiva tekijä lisää niille, jotka ovat jo kärsineet enemmän kuin kenenkään pitäisi. Siksi on tärkeää, että heistä kerrotaan edes nyt, jotta jälkipolvet vihdoin ymmärtäisivät tapahtunutta.