Pikselivirkkausta

Postaus 11.2.2026

Ensimmäinen kokeiluni pikselivirkkauksella on tämä pieni pyyhe, joka syntyi Sulon kesävaatteiden jämälangoista Lanka on 100 % puuvillaa.

Tekniikka oli tosi mukava, joten lisää piti tehdä!

Kotoa löytyneistä jämälangoista syntyi Sulon häkkisänkyyn tämä kettupeite.
Pohjaväriä piti hankkia yksi kerä lisää, eipä ollut Nallen farkkulangan väri muuttunut vuosien saatossa.

Tästä alkoi seuraava jämälankaprojekti heti edellisen jälkeen...

... ja lokakuussa valmistui Sulolle vaunupeitto.

Käsityökesä 2022

Tämä Novitan Kaarrokeneule -julkaisussa ollut Medusa-tunika vaati päästä heti tehtäväksi. Vaikka yleensä välttelen kimallusta kaikissa muodoissaan, tähän malliin se kuului itsestään selvästi. Lanka on Novitan Kuura ja taisin saada haltuuni viimeiset luonnonvalkoiset kerät sitä. Etsintä tuotti viimein tulosta vaikka lanka oli jo tuolloin loppuunmyyty melkein kaikkialta eikä Novita ole sitä enää valmistanut. Tämä on mielestäni suuri harmi, koska malli on ollut suosittu ja jos siihen käyttää hiemän kellertävää perus-7-veikan luonnonvalkoista, lopputulos on aivan erilainen. Toki kimalle erottuu mustasta paremmin, mutta valkoisen langan sävy on muutenkin hieno.

En muista kumman bongasin ensin, kerän auringonkeltaista Novita Nallea vai tämän ohjeen netistä, mutta tässä ne ovat yhdistettynä. Ohja ole 7-Veljestä-langalle, joten jouduin entraamaan kuviota eikä se nyt ole ihan niin justiinsa, mutta fiilis on sama. Vihreä lanka on villtatakista jäänyt Woolly Woodia, luonnonvalkoinen ja ruskea jämä-Nallea. 

Olipa kerran sängynpeite

Kun teini-ikäisenä Ullavassa sain päähäni, että haluan virkata sängynpeitteen, emme lähteneet äidin kanssa kirjastoon vaanPeltoniemen Marin luo ohjetta etsimään. Hän oli ilmeisesti kylän virkkaajaguru siihen aikaan ja sieltä niitä malleja löytyikin valittavaksi asti. Tykästyin tähän harvahkoon malliin - joku juustovormumalli tuskin olisikaan koskaan päässyt sängynpeitekokoon asti.

Tämä kuitenkin valmistui lopulta, mutta sängynpeitekäyttöön siitä ei ollut. Olen ehkä päätellyt lankoja vasta paljon myöhemmin, mutta kun se on ollut valmis, tarvittiin jo isompi sängynpeite.

Jo vuosia olen kesäisin etsinyt ja kokeillut sopivaa virkkausmallia olohuoneen kappaverhoiksi. Eräs myös sängynpeitteen malli oli jo melko pitkällä, ehkä 1/3 tarvittavasta määrästä, mutta se osoittautui hankalaksi kuvioksi saada sileäksi, neliöiden nurkat pönköttivät oudosti. Täältä löytyy kuva tuosta kokeilusta.

Sitten viime kesänä tämä ajatus tuli mieleen ja aloin suunnitella.  Kävi ilmi, että jakamalla peite neljään viiden palan korkuiseeen osaan, minulla olisi tarvittavan pituinen ehjä verho. siitä se sitten lähti. Yhtään isoa ympyrää ei tarvinnut tähän lisätä, muutama pieni kyllä osien yhdistamiseen.

Ripustamista varten virkkasin yläreunaan puoliskaympyrät.

Oven päälle tein kokonaan uusista paloista pätkän, se on kapea koska sen alta pitä kulkea.

Tässäpä sitten valmis kappa, kaikkea muuta kuin suora, sillä pitkällä aikaa virkatut palaset olivat erikokoisia. Se juuri tässä sykähdyttikin vanhaa tätiä - siitä löysin vähän sitä teinityttöstä joka tämän aikoinaan virkkasi.

Rozeta Cal 2 

Pari vuotta sitten tein jo yhden Rozeta Cal'in, se toimii nykyään Nooralla sängynpeitteenä. (Mallin sivut: https://www.scheepjes.com/en/cals-and-mals/scheepjes-cals/scheepjes-cal-2019-rozeta/information/) Ensimmäinen ihastukseni väreistä oli tämä Twilight, mutta sitä en saanut enää mistään pakettina vaan tilasin langat eri puolilta erikseen. 

Tässä vaiheessa kuvio on vielä melko pyöreä. Tällä kertaa käytiin keskiosan kirjovirkkaukseen 4 numeron koukkua ja sen jälkeen numeroa 3,5, sillä loppuosa ympyrästä virkataan edestakaisilla kierroksilla.

Jonkin verran löysä reunasta tuli taas, mutta ei haitaksi asti.

Ohjeesta poiketen tein "tähkiin" varret, paitsi että unohdin alimmaisesta. Noinhan se on juuri tarkoitettukin.

Sitten vaikein osuus. Kesti pari kuukautta saada työ seinälle. Viimein sattumalta keksin rautakaupasta tätä muovilistaa, joka on tarkoitettu kaakelien reunalistaksi. Erittäin hankalan kiinnitys- ja pingotussession jälkeen saimme yhdessä Nooran kanssa työn naulattua seinälle - nauloja meni taatusti enemmän kuin neljä! Jonkin aikaa tarkistin päivittäin, onko työ vielä seinällä vai pingahtanut irti. On pysynyt kuitenkin.

Hyppivät pisteet

 Jumping Dots -huivi

Tämä huivi on tehty Ravelryn ohjeella , johon ihastuminen tapahtui välittömästi ensisilmäyksellä. Tumma väri on lankaa Scheepjes Whirlette, väri Liquorice, jota kului 2 kerää. Värillinen lanka on alkuperäisestä mallista poiketen väri 764, Red Velvet Sunrise. Sitä riitti vajaa yksi kerä.

Saattaa olla että tästä tulee vaikkapa kaitaliina, huivi on hyvin kangasmainen, kudotun oloinen. Lankojen koostumus on 60 % puuvillaa ja 40 % akryyliä ja niiden virkkaaminen oli oikein miellyttävää 3,5 numeron koukulla.

Valmista ja valmistuvaa

 

Kolmannet Niina Laitisen Levottomat tein itselleni, lankana Venla. Jalkani on isompi kuin tytöillä, niinpä neuloin nämä sukat puikoilla 3, kun tyttöjen sukat tein 2,5:n puikoilla. Näin sukista tuli juuri sopivat numeron 41 jalkaan.

Herranen aika, eihän tähän mennyt kuin viisi vuotta! Viisi vuotta sitten sain valmiiksi ensimmäisen versioni Veera Välimäen Still Light -tunikasta. Työ oli niin mukava ja lopputulos mieluinen, että aloitin saman tien uutta samanlaista. Käytin siihen hartaasti säilömiäni lankoja viime vuosituhannelta:

Rondon Pirta Mohair -lanka oli tuolloin maksanut 6 markkaa K-Jylhähallissa. Käytin sen kaksinkertaisena. Kaveriksi löytyi todella laadukas Dalettan lanka. Työn loppuvaiheessa tajusin, että lanka ei riitä, mutta onneksi siihen kohtaan sijoittui vierailu Rovaniemellä, jossa pääsin ihan oikeaan lankakauppaan. Sieltä löytyi paksuudeltaan ja väriltään riittävän sopiva, myös ihanan laadukas merinolanka. Daletta loppui miehustan päättelyssä, Schachenmayr'illa tein sitten hihat.

Tässä kuvassa alkuperäisten lankojen sävyt ovat meilkein oikein, todellista vaaleammat vain.

Tarkassa lähikuvassa näkee kyllä värinvaihtokohdan, mutta valmiissa mekossa sitä ei edes huomaa.

Tästä tuli täydellinen, sanoisin. Värit ovat ihanat, mekko näyttää melkein yksiväriseltä, niin hyvin langat sopivat toisiinsa. Jo moneen kertaan mekkoa käytettyäni uskon, että kumpikaan lanka ei edes nukkaannu. Ja tuntu iholla ja päällä on ihana!

Taas tuli todistettua, että lankoja kannattaa varastoida!

Tällä hetkellä on sitten työn alla jälleen yksi villatakki Novitan mallistosta. Kesken kaiken kokeilin vielä aloittaa huivia, jonka malliin ihastuin ensisilmäyksellä. Lankoja kesti odottaa, joten koepala piti tehdä heti niiden saavuttua. Näistä sitten lisää kun alkaa syntyä valmista.

Pikkutöitä ja lukemista

Jussi Adler-Olsen: Aakkostalo

Adler-Olsenin esikoisromaani, joka on nyt uudelleen suomennettu, on aivan yhtä hyvin tehty kuin hänen myöhemmät teoksensakin, aihe vain on erilainen. Tapahtumat sijoittuvat sodan ajalle 40-luvulle sekä 70-luvulle.








Vaikka teen käsitöitä käytännössä päivittäin, valmista ei tunnu syntyvän. Keskeneräisiä töitä sen sijaan löytyy... ei niin hyvä asia. Tässä kuitenkin muutama talven aikana syntynyt pikkutyö.

Tämä jämälankakaulahuivi valmistui jo talvella lahjaksi, vaikka lahjan saaja ei vielä siitä tiedäkään. Pitkälle pyöröpuikolle luotuja silmukoita tuli hurjan paljon ja neuloessa pituutta oli vaikea mitata, niinpä sitä tuli ehkä hieman yli tarpeenkin. Katsotaan, tarvitseeko lyhentää.

Sukat tulevalle hirvimiehelle valmistuivat kesällä syntymäpäivälahjaksi.

Idea täältä pienin muutoksin. Lankana 7 Veljestä, jälleen omista varastoista.

Todellinen pikakäsityö oli tämä apuväline purkkien aukaisuun, kaksi liukuestepalaa yhdistetty virkkaamalla. Idea netistä, tietenkin, mutta lähde jäi tallentamatta. 

Paksusta Lankavan kalalangasta 3:n koukulla virkattu pussukka. Ensin oli vetoketju ja jämälankoja pikkukuvan laukusta, lopputuloksena tämä, käyttötarkoitus epävarma.
Kuvio Pinterestin syövereistä, oli helppo tehdä.

Varovainen laskeutuminen käsityökauteen

Tytär tarvitsi puhelimelleen suojan laukussa käytettäväksi. Olen näitä tehnyt eri kuviolla itselleni ja nyt löysin sopivan kuvion Pinterestin kautta Ravelrysta. Neuleessa kuvio menisi suoraan, renkaana virkatussa kuvio kiertää kovasti oikealle, mutta kyllä ne nyt juuri kissoiksi erottaa.

Aurinkoinen kesälaukku

Viimekesäisellä vierailulla Kauhavan Lankavalla hankin keltaista ja luonnonvalkoista Liina-kalalankaa, laukun pohjan ja olkahihnat. Malli muhi päässä pitkään, innoittajana olivat Molla Millsin kirjat ja Virkkuri 2:sta sitten löytyi tämä Pohjanmaa-kuosi.

18-säikeiselle langalle suositeltiin koukkua nro 2,5, mutta koska minulla ei sattunut olemaan sen kokoista Clover-koukkua, otin käyttöön numeron 3, joka mielestäni oli hyvin sopiva tähän työhön.

Virkkasin verkkovirkkauksella sisälle kummallekin puolen taskun. Käytännössä sitten näkee, tarvitsevatko taskut jonkinlaisen kiinnittimen tai ompeleen keskelle.

Aloitin työn virkkaamalla kiinteät silmukat pohjassa valmiina oleviin reikiin ja jokaiseen väliin kaksi ketjusilmukkaa, muutamaan kolme jotta sain silmukkamääräksi kuvion vaatiman 22:lla jaollisen luvun. 

Päivän otsikot

Otsikkokuvasta näkyy osittain, kuinka eri tekniikalla virkatut kuviot erottuvat toisistaan.

Takimmaisessa ei näy tuota minua ensimmäisessä työssä häirinnyttä "varjokuvaa".

Tämä toinen menetelmä taisi olla loppujen lopuksi myös nopeampi, koska kuvion seuraaminen oli paljon helpompaa.

Sisälleen tyynynpäällinen sai taas vanhan littanan tyymyn, joka ei enää palvele alkuperäisessä tarkoituksessaan. 

Langat ovat sama beige Nalle ja tummanvihreä (?) Maija kuin ensimmäisessäkin tyynyssä. Kuvio on molemmilla puolilla samanlainen. Yläreuna on virkattu yhteen, alareuna ommeltu.