torstai 18. marraskuuta 2021


David Sedaris: Calypso

Esittelyssä kirjan luvattiin olevan nykyajan huumorikirjallisuuden huippua. Jos näin on, ei paljon naurata. Pari kertaa hörähdin, muuten luin ihan mielenkiintoisena kuvauksena joidenkin ihmisten erilaisesta elämästä. Taitaa vain olla niin, että USAlainen käsitys huumorista on erilainen kuin meillä.  

Ragnar Jónasson: Saari 

Jännityskertomus menneisyydestä ja nykyajasta, salattuja asioita ja yllättävä loppu, ihan kelpo jännäri. Tämäkään ei mielestäni kuitenkaan lajinsa huippua. Onko dekkareita liikaa? Luenko liikaa dekkareita? Joukosta on ainankin nykyään hyvin vaikea erottua.

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Nooran suosittelema erikoinen kertomus siitä, millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on elämässään - oikeastaan kaikki mitä vain voi keksiä. Sitä ei kuitenkaan ole aina kovin helppo ymmärtää. 

Eva Mozes Kor, Lisa Rojany Buccieri: Auschwitzin kaksoset

Eva Mozes ja kaksossisarensa Miriam olivat niitä "onnekkaita", jotka pääsivät mukaan tohtori Mengelen kaksoskokeisiin Auschwitzissa. Siinä mielessä onnekkaita, että toinen vaihtoehto olisi ollut välitön kuolema leirille saapuessa. Eva Mozes teki julkista työtä koko loppuelämänsä, jotta nämä asiat eivät unohtuisi seuraaviltakaan sukupolvilta.

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Pyhäinpäiväviikonloppu


Alex Michaelides: Neidot
Jørn Lier Horst: Korpimaja
Jarkko Vehniäinen, Marja Lappalainen: Kamala luonto. Salatut eläimet

Michaelidesin edellinen kirja oli oikein hyvä, joten tältä toiselta odotin myös paljon. Olihan tässäkin hyvä alku ja yllättävä loppuratkaisu, mutta siinä välillä ehti tulla aika pitkäksi. Sankaritar oli tyyppiä 'teen tämän itse vaikka se on vaarallista ja minua on varoitettu', ja siitä asetelmastahan ei yleensä koidu mitään hyvää. Silti häntä kävi lopussa vähän sääliksi.

Horstin uutuus oli sen sijaan kuin olisi poliisiraporttia lukenut, jämptiä ja järjestelmällistä ja kulki loppuratkaisua kohti kuin juna.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Kamalan luonnon uusi kansio. Paljolti jo lehdistä tuttuja strippejä, mutta aina yhtä ilahduttavia.

maanantai 1. marraskuuta 2021

Lisää lokakuisia


Elly Griffiths: Musta enkeli - Hieman erilainen Ruth Galloway -tarina, sillä tapahtumat sijoittuvat Italiaan. Juoni on hyvä ja taas oli mukava tavata vanhat tutut henkilöt.

Cara Hunter: Jäljettömiin - Todella mukaansatempaava ja yllättävä tarina, joka pitää otteessaan loppuun saakka - ja se loppu vasta yllättävä onkin!

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa? - Todella upea kirja. Erikoinen mutta hyvin havainnoillinen tilanne, joka saa entistä paremmin ymmärtämään, miksi rotuerottelu on täysin perusteetonta.  


   
Joel Elstelä: Sirkusleijonan mieli - Mielenkiintoinen mutta turhaan pitkitetty kertomus sirkusseurueesta, joka saa lupaavan työtarjouksen. Mutta kun meneillään on toinen maailmansota ja työtarjouksen tekijä on natsihallitus, ei voi puhua aivan ihannesopimuksesta. Hyvät hetket ovat tässä tarinassa erittäin harvinaisia.

Abigail Dean: Tyttö A - Tätä lukiessa ei oikein ollut selvää, onko kyseessä jännitysromaani vai ei, mutta jännitystä sai kyllä kokea. Sisarussarjan lapsuuden kauhukokemuksia avataan vähän kerrallaan, eikä kukaan heistä ole selvinnyt ilman pahan vaikutusta. 

Jeremy Dronfield: Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin - Yksi parhaista lukemistani holokaustiin liittyvistä elämäkerroista. Kirjoittaja on osannut yhdistää tietokirjan tarkkuuden lähteineen sekä taitavan kerronnan. Henkilöt tuntuvat hyvin todellisilta ja hämmästyin loppupuolella kun tajusin, että heitä henkilökohtaisesti tätä varten ei ole ehditty haastatella, vaan kertomus syntyy historiallisista lähteistä, isän lyhyistä muistiinpanoista ja sukulaisten muistoista.

tiistai 12. lokakuuta 2021

Kalastuskynsikkäitä

Kolmen nuoren kalastajanaisen toiveen perusteella pääsivät 7-veikan jämät uuteen käyttöön, kun neuloin nämä läppälapaset. Sormet voi paljastaa kääntämällä läpän kädenselkää vasten ja kiinnittämällä se napilla - jotka muuten ovat taattua vuosikertatavaraa kotini vanhasta nappilaatikosta.

Melkoisen ylimalkainen ohje on peräisin täältä. Jouduin setvimään ja muuttamaan sitä melkoisesti ja lopulta unohdin koko ohjeen. Kiitos hyvästä ideasta kuitenkin!

maanantai 11. lokakuuta 2021

Syksyn keltaisia kirjoja

 

Kerstin Ekman: Sudentalja 2. Viimeinen uitto
Kerstin Ekman: Sudentalja 3. Raaputusarvat

Tove Alsterdal: Juurakko
Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Näistä neljästä paras oli Ishiguron uutuus, tulevaisuuteen sijoittuva Klara ja aurinko.
 
Ekmanin trilogia toi suvun jäsenet nykyaikaan asti, mutta menneisyys ja historia kulkivat mukana koko ajan.

Alsterdalin kirjaa on kovasti ylistetty ja palkittu, mutta sen sisältö oli tuttu jo liian monesta aikaisemmasta dekkarista; poliisi palaa kotiseudulleen ja joutuu tutkimaan murhaa ja menneisyytensä haamuja - tai jotain sellaista. Ei sytyttänyt. 

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Monenlaista luettavaa


Olivier Rolin: Port Sudan   ---    Max Seeck: Kauna   ---   Kerstin Ekman: Sudentalja 1. Herran armo

Kirjastohuoneeseeni kertyy kirjapinoja, väistämättä. En osaa selittää, kuinka ne syntyvät, mikä mitenkin. Mennessäni eräänä iltana lukemaan aivan jotain muuta, poimin yhden pinon päältä Port Sudanin. Luin sen yhdeltä istumalta, kirja on aika ohut. Se kertoo miehestä, joka saa kaukaiseen satamaan viestin ystävänsä kuolemasta ja jonka on palattava Pariisiin selvittämään hänen kohtalonsa. Ystävän elämäntarina muodostuu pienistä vihjeistä ja arvailuista - ja kaiken takana on tietenkin nainen. Kovin syvää muistijälkeä tämä kirja ei jättänyt.

Kauna oli jälleen tosi vetävä jännäri ja ampaisee luultavasti edeltäjiensä tapaan menestyksekkäästi myös kansainvälisille markkinoille. 

Olen lukenut Kerstin Ekmanilta aikaisemminkin jotain, mutta jostain syystä tänä oli niin erilaista, että en millään ottanut uskoakseni kirjan julkaisuajankohdaksi vuotta 2002. Historian havina tekstissä on niin voimakas, että kuvittelin sen kirjoitetunkin jo hyvin kauan sitten. Ruotsin ja Norjan Lappiin sijoittuva kirja kertoo syrjäisen seudun asukkaista niin, että he kulkevat mielessä vaikka kirja ei kädessä juuri olisikaan. Onneksi tämä on vasta trilogian ensimmäinen osa, jossa päästiin 1900-luvun alkukymmenille.

tiistai 7. syyskuuta 2021

Olipa kerran kilo Novita Cotton Bamboo -lankaa

Usvaisissa tunnelmissa ovat kuvatkin tähän aikaan vuodesta.

Minulle jäi 10 g Novita Cotton bamboo -lankaa tehtyäni aikaisemmin  puseron ja nyt tämän jakun. Olen tähän tyytyväisempi, tarkoitus oli tehdä mekon päällä pidettävä lyhyehkö jakku, ja sehän siitä syntyi.  Yhdistin malliin jostain pitsikuvion ja jostain muualta mukautetun kaavan.

 Jos olisin lisännyt keittiöluutuun muutaman silmukan ja tehnyt neliöksi kuten tämänkin, lankaa ei olisi jäänyt yhtään.




Pahan vallassa


Heikki Kännö:
Runoilija - Eli miten veitsellä filosofoidaan

Heikki Kännö oli minulle uusi tuttavuus, mutta tulee varmasti tutummaksi, sillä seuraava kirja on jo odottamassa (tai itse asiassa ensimmäinen hänen julkaisemansa, Mehiläistie).

Historiallinen teos kertoo runoilijaraukasta (paremmin en osaa sanoa), joka kamppailee läpi elämänsä kuin marionetti pahojen voimien vedellessä naruista. Henkilögalleriaan kuuluu paljon todellisia henkilöitä, kuten Richard Wagner, Rudolf Steiner ja Friedrich Nietzsche, joiden henkilön ja tuotannon ympärille juoni punoutuu.

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Jännitystä ja historiaa


Heine Bakkeid: Nuku lapsi armaani
Roope Lipasti: Mikaelin kirja

Pidän kovasti Heine Bakkeidin antisankari Thorkild Askesta ja hänen sisarestaan Lizistä. Oma viehätyksensä näissä jännittävissä kirjoissa on myös Islannin karulla luonnolla. 

Roope Lipastin uusi alueavaltaus, historiallinen romaani, onnistui hyvin. Kirja vie uskottavasti 1500-luvun Suomeen ja Venäjälle, niin kotiaskareiden kuin kansainvälisten ristiriitojenkin maailmaan. Päähenkilön ollessa Mikael Agricola, ovat myös suomen kieli ja kirjallisuus tärkeässä osassa, yllättäen myös kansanparannus. 

Olin juuri lainannut tämän kirjan, kuin luin, että myös Jari Tervolta ilmestyy pian uusi romaani - aiheena kuinkas ollakaan Mikael Agricola! Melkoinen yhteensattuma, on todella mielenkiintoista lukea se tähän perään.

lauantai 28. elokuuta 2021


Pascal Engman: 
Polttava maa
Arto Ojakangas: Haketta hiusrajassa 

Engman käyttää kirjoissaan turhan paljon väkivaltaa, mutta muuten ne ovat hyvin luettavia ja jännittäviä.

Vastikään edesmennyt Arto Ojakangas kirjoitti omaa elämäänsä lähellä olleista aiheista, jopa niin että minäkin tunsin tästä kirjasta jollei ihmisiä niin kuitenkin yrityksiä. Tässäkin kirjassa tarina on koottu vuorollaan henkilöiden näkemysten kautta, varsinainen jatkuva juoni etenee näiden yksilötarinoiden myötä. Kieli on hauskaa ja oivaltavaa ja sai aikaan monta hörähdystä lukemisen edetessä. R.I.P., näitä olisi voinut lukea vielä lisääkin.


Joël Dicker:
Huoneen 622 arvoitus   -  
Stephanie Mailerin katoaminen

Tämä Dicker sai minut taas lujasti otteeseensa. Luin ensin uusimman, Huoneen 622 arvoitus. Sitten huomasin edellisen, Stephani Mailerin katoaminen, jääneen välistä ja luin vielä senkin. 

Kerronta näissä etenee nopeasti yllätyksestä toiseen ja noin 700-sivuisista kirjoista on vaikea löytää tauon paikkaa, vaikka pakkohan se välillä oli tehdä. Jos sinne autiolle saarelle joskus joutuisi, jotain tällaista olisi hyvä olla mukana, niin kertakaikkisen viihdyttävää luettavaa nämä ovat.