tiistai 19. huhtikuuta 2022

Pääsiäisen ajankulua

 

Rosemary Sullivan: Kuka ilmiantoi Anne Frankin?

Hämmästyttävä kuvaus vuosia jatkuneesta työstä, jota lukemattomat ihmiset eri puolella maailmaa tekivät yhden asian vuoksi: selvittääkseen, kenen ilmiannon perusteella Anne Frank ja hänen perheensä piilopaikka paljastui. Vastaus, johon työryhmä päätyi, oli myös hämmentävä ja selittää ehkä sen, miksi Annen isä Otto Frank ei sitä halunnut paljastaa, vaikka se ilmeisesti hänellä oli tiedossa.

Donna Leon: Pimeillä vesillä 

Jälleen kurkistus Venetsiaan ja vanhoihin tuttuihin Brunettin perheessä ja poliisilaitoksella. Myös ongelmat ovat tuttuja: ympäristön likaaminen myrkyin tuntuu siellä olevan enemmän maan tapa kuin poikkeus.

Stephen King: Billy Summers

Hieman turhan pitkiä ovat nämä Kingin uudet kirjat, mutta enpä osaisi sanoa mitä pitäisi poiskaan jättää. Tarina on tällä kertaa kaunis ja surullinenkin, kauheaa ei ole kuin ihmisten pahuus.

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Muinaista mystiikkaa

Raita Jauhiainen: Sae
Kirjan kansi ja ulkoasu muutenkin (silkkinauha!) on todella kaunis. Myös kansi ja taitto ovat kirjoittajan käsialaa, eli koko paketti on loppuun asti ajateltu.
Tarina itsessään oli myös hieno, kertomus tytöstä, josta tuli tietäjä ja joka tällä tiellään koki monenlaisia outoja asioita. Vaikka kertomus on fantasiaa, on helppo kuvitella, kuinka kaikki nuo uskomukset saattoivat tuntua todelta tuossa metsäisessä, alkukantaisessa maailmassa.

Peter James: Kuolemaan jätetty

Roy Grace on kelpo poliisi ja Peter James todella kelpo kirjailija, mutta tarkan poliisityön seuraaminen kuulustelu ja johtolanka toisensa jälkeen ei ehkä ole minulle se paras formaatti. Siinä vaiheessa kun Grace valtavan perhetragedian kohdatessaan jatkaa työskentelyä, jopa suoraan tilanteen keskeltä, vie hieman uskottavuutta ja muistuttaa, että kyseessä on hahmo, ei ihminen. Vaikka on sellaisiakin ihmisiä toki olemassa...

Sadhguru Jaggi Vasudev: Inner Engineering - joogin opas iloon

Luin Twitteristä erään  henkilön kuvauksen monista hyvistä vaikutuksista, joita muutaman kuukauden jatkunut jooga ja meditointi on hänelle antanut. Kiinnostuin tietysti ja asensin henkilön mainitsemat sovellukset, joista löytyikin hyviä meditointitallenteita ja muuta aiheeseen liittyvä. Koska myös kirja oli saatavana, tietysti lainasin sen. Mitään valaistumista en sen perusteella kokenut, se ei ollut minusta kovin yhtenäinen tai johdonmukainen, mutta muutamia hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia se toki tarjosi. 

Gail Honeyman:  Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Nooran suosittelemana tartuin tähän romaaniin, joka alkuun nauratti, koska henkilöllä oli monia yhtäläisyyksiä minuun itseeni. Kertomuksen edetessä se syveni ja vakavoitui ja lopulta olin täysillä Eleanorin mukana - kuinka saatoin nauraa hänen tavoilleen! Erittäin kaunis ja lämmin kertomus, joka jälleen kerran muistuttaa siitä, että ketään ei pidä tuomita ellei tiedä hänen taustaansa - ja harvoin ketään tuntee niin hyvin.  

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Kahden sortin jännitystä

Mikko Kamula: Kalevan pojat

Neljäs, hartaasti odotettu osa upeaa Metsän kansa -sarjaa. Jossain vaiheessa tarinan edetessä tuli mieleen, että tämä ei häviä Taru sormusten herra -trilogialle vähääkään. Vielä parempi, kun kyseessä on oma historiamme ja omat tarumme. Tolkien olisi varmasti ollut tästä innoissaan! 

Anna Jansson: Varjo kannoillasi

Tykkään kovasti tästä Anna Janssonin Kristoffer Barkista, oikein kiinnostava uusi dekkarituttavuus. Taas tuli mieleen että pitääkö lukea myös se hurjan pitkä, toistaiseksi vain TV:stä tuttu Maria Wern -sarjakin, on todennäköisesti aivan yhtä jännittävä kuin tämäkin sarja.  

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Pimeydestä valoon


Tana French: Pimennossa

Tätä lukiessa minua vaivasi koko ajan outo tuttuus, vaikka en eteenpäin mitään muistanutkaan. Olen varmaankin katsonut tästä tehdyn tv-sarjan, olisi ainakin ollut kovin minun tyyppiseni sarja. Kirja sinänsä oli mukavasti erilainen kuin valtavirta dekkareista, minäkertoja ei liikoja säästellyt itseäänkään ja hänen näkökulmansa oli aivan olennainen koko tarinassa. Erittäin hyvä!

 Eetu Pesonen: Mysteeritarinoiden parhaat

Muutama tuttu ja muutama vähän oudompi mysteeri Suomesta ja maailmalta. Paljon kysymyksiä, paljon googletusta.

Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää : kuinka valosaaste uhkaa luonnon tasapainoa

Sekin tosiasia, kuinka monin tavoin paljon lisääntynyt valo ja vähentynynyt pimeys luontoon vaikuttavat, kertoo siitä, kuinka upeasti luonto toimii silloin, kun se voi sen rauhassa (ilman ihmistä...) tehdä.  Kaikki on järjestynyt täsmälleen esim. kuun kierron mukaan tai päivittäin auringon nousun ja laskun mukaan. Kun tämä järjestys sotkitaan liiallisella ja kokoaikaisella valaistukselle, eläimät jäävät pahimmassa tapauksessa ilman ruokaa, lepoa tai mahdollisuutta lisääntyä. Kuitenkin ympäri maailmaa on jo kiinnitetty tähän huomiota ja tehty korjausliikkeita, mutta paljon on vielä tehtävää. Ja tämä olisi niin helppoa: sammuta valot!

Camilla Grebe & Åsa Träff: Levoton mieli 

Tätä sisarusten ensimmäistä yhteistä kirjaa ei oltu kovasti somessa kehuttu, mutta ajattelin ottaa lukuun kun psykologisesta trilleristä puhuttiin. Ennakkoasenne oli jo ehkä siis nuiva, mutta alku kyllä oli melkoisen pitkäpiimäistä luettevaa ja minäkertoja ärsyttävä ja paikoin todella typerä. Jännitys lisääntyi sitten loivasti ja loppuratkaisu oli toki yllättävä. Mutta jos tästä nyt sarja alkaa, niin tämän psykologin uusia kuulumisia en ole innokas lukemaan.

maanantai 14. maaliskuuta 2022

Totta toinen puoli

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä

Tässä kirjassa yhdistyy hyvä lukuromaani ja todellisuus, sillä useat sen henkilöistä ovat todellisia henkilöitä. Heitä yhdisti Pariisin amerikkalainen kirjasto, jossa he toisen maailmansodan aikana tekivät parhaansa pelastaakseen sekä ihmisiä että kirjoja. Kaunis, hyvä kirja.

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Kirjan alkuosa on hämmentävää nykymaailman kuvausta, maailmasta sellaisena kuin se somemaailman kautta nähdään ja koetaan. Onneksi teksti annostellaan pienissä pätkissä - niinpä, siihen kun olemme tottuneet. Loppuosa keskittyy kirjalijan oman perheen tapahtumiin ja niissä siirrytään todellisten tunteiden ja kokemusten maailmaan.

tiistai 8. maaliskuuta 2022

Epätarkkaa historiaa


Roman Sandgruber: Alois Hitler : Diktaattorin isä

Tämän luettuaan ei tiedä yhtään enempää siinä kuvatuista henkilöistä kuin ennenkään. On selvää, että kaikista tavallisista ihmisistä ei historiaan tallennu ylettömän paljon tietoa. Eikä varsinkaan silloin, kun sitä jälkeenpäin on pyritty hävittämään mahdollisimman tarkasti. Toisaalta tietoa ja lähteitä kyllä on runsaasti, mutta kaikki erittäin epävarmaa ja myös epämääräistä. Samassa kappaleessa voidaan kuvata henkilöä tietynlaiseksi ja seuraavaksi juuri päinvastaiseksi. Kirja ei siis kerro yksiselitteisesti, millainen oli tämä tullivirkailija, joka kasvatti diktaattorin.

Ragnar Jónasson: Sumu

Kolmiosaisen sarjan päätösosa, joka sijoittuu ajallisesti ennen kahta muuta osaa, jatkaa edeltäjiensä hyvää tasoa. Jännitystä riittää alusta loppuun ja päähenkilö Huldan tilanne avautuu lisää. 

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

Tätä lukiessa näin mielessäni TV-sarjassa Wistingiä esittäneen näyttelijän hahmon, joka toi lukemiseenkin tietynlaista rauhallisuutta. Tässä tarinassa ei hätäillä eikä hosuta, vaan asiat tapahtuvat miettimällä ja järkeilemällä. 

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Jännitystä faktan lomassa


Judy Batalion: Päivien valo - Hitlerin gettojen vastarintanaiset

Koskaan ei voi kokonaan ymmärtää, kuinka paljon ihmiset todella joutuivat kärsimään toisen maailmansodan Euroopassa. Ne, jotka alistuivat kohtaloonsa ja erityisesti myös ne, jotka eivat missään olosuhteissa antaneet periksi. Tällaisita naisista kertoo tämä kirja tavalla, joka saa hiljenemään kunnioituksesta.

Lisa Jewell: Näkymätön tyttö

Uusi tuttavuus minulle oli tämä kirjailija, jonka viides suomennettu psykologinen trilleri Näkymätön tyttö on. Tunnelma oli koko ajan tiheän odottava ja varmaan jokaista henkilöä tuli epäiltyä jossain vaiheessa. Kirjoittaja osaa annostella tietoja sopivan pienissä annoksissa kerrallaan. 

Anna Jansson: Katoavat jäljet 

Tämä olikin sitten jo aivan ahmittavan jännittävä aivan loppuun saakka. Päähenkilöt tulivat tutuksi, huumoria viljeltiin sopivan kuivasti ja loppuratkaisu oli tietenkin aivan yllättävä. Onneksi heti lukemisen loputtua sain kuulla, että tästä Kristoffer Brak -sarjasta on juuri ilmestynyt toinen osa, ja se onkin jo Andersilta varattuna. Janssonin  jo 20-osainen Maria Wern -sarja on tuttu vain TV:stä, jospa nyt seuraisi vain tätä uutta sarjaa.

Édouard Louis: Kuka tappoi isäni 

Nuori ranskalainen kirjailija jatkaa kertomista henkilökohtaisesta elämästään. Vuorossa on kirje vihatulle ja rakastetulle isälle, jonka elämä ei ole ollut helppo. Kirjassa on vahva yhteiskunnallinen sanoma, joka vahvistaa edelleen käsitystä erittäin epätasa-arvoisesta ja luokkiin jakaantuneesta maasta.

maanantai 21. helmikuuta 2022

Woolly Wood #2


Nämä eteisessä otetut kuvat ovat kyllä aivan luokattoman huonoja, kaikin tavoin. Vallitsee merkillinen sumeus ja värit ovat viitteellisiä. Ja malli... no se olen minä!

Harmi varsinkin tuon Woolly Woodin upean punaisen värin vuoksi, sitä ei kameralla voi vangita ja se muuttuu valaistuksen mukaan muutenkin paljon.

Malliin on sovitettu ko. langan Novitan ohjeista t-paidan mallineule, poolopaidan idea ja palmikkopuseron hihat.                

Ihmiselle, jonka kaula on nätisti sanottuna lyhyt, ei poolokaulus ole välttämättä paras vaihtoehto. Lyhennän sitä ehkä vähän, ettei rullaudu. Rohkenin tehdä sen, koska olin varma, että lanka ei ainakaan kutita.

Vielä olisi terranvärinen erä lankaa käyttämättä, siitä tulee joskus villatakki. Nyt on kuitenkin menossa Medusa-mallinen kirjoneule.

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

 

Sosuke Natsukawa:  Kissa joka suojeli kirjoja
Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat
Ann Cleeves: Kulovalkea 
Gwen Strauss: Yhdeksän : vastarintanaisten pakomatka natsi-Saksan halki 

Kissa joka suojeli kirjoja oli aiheidensa puolesta niin lähellä sydäntä, että luettavahan se oli. Lämminhenkinen, mukava kirja, mutta mitään uutta aiheesta se ei tuonut lukijalle. Olen lukenut useamman saman tyyppisen kirjan ja ne ovat olleet tätä parempia. Aika lailla itsestäänselvyyksistä koostui tämän kirjan anti ja vielä hyvin mustavalkoisista itsestäänselvyyksistä.

Toivon että Elly Griffiths tulee jatkamaan myös Ruth Galloway -sarjaa, vaikka tämä uusi sarjan aloitus on vähintäänkin yhtä hyvä. Jännitystä on ehkä enemmänkin ja henkilölistä tulee  varmaan sarjan edetessä lukijan ystäviä niin kuin Ruthistakin on tullut. Nyt on odotuslistalla kaksi uutta Griffithsin kirjaa, hienoa!

Päätin hypätä koko muun sarjan yli ja luin suoraan viimeisen osan Cleevesin Jimmy Perez -sarjasta. Tyyppihän oli jo tuttu hienosta tv-sarjasta. No, sarja on polveillut omia teitään ainakin siinä mielessä että Perezin edesmenneen vaimon tytär Cassie oli siinä jo omillaan opiskelemassa, kun hän tässä kirjasarjan viimeisessä osassa taisi olla yhdeksänvuotias. Tässä tapauksessa kirjakin oli hyvä, mutta olen päähenkilön näyttelijän vuoksi tyytyväinen, että olen nähnyt tv-sarjankin.

Gwen Strauss on tehnyt valtavan työn laatiessaan tämän elämäkerran yhdeksän naisen pakoretkestä toisen maailmaansodan viimeisinä aikoina. Yksi mukana olleista oli hänen setänsä vaimo, joka ensin kertoi kirjailijalle tarinansa. Muiden naisten perheet ovat myös auttaneet paljon. Kirja syntyi niin myöhään, että muut naisista olivat jo kuolleet. Kahdesta naisista oli jo aikaisemmin tehty hollantilainen dokumentti Ontsnapt (löysin sen YouTubesta). Sen tekijöiltä kirjailija sai myös apua kirjoitustyöhönsä. 

Jälleen yhdeksän uutta ja erilaista ihmiskohtaloa sodan pyörteissä, jälleen lisää uskomattomia tapahtumia, joilla oli vaikutuksensa paitsi näiden naisten, myös heidän perheidensä ja lastensa elämään.  Aina näitä lukiessa yksi hämmästyttävistä asioista on se, millaista leireillä olleiden ihmisten oli palata takaisin koteihinsa ja elämäänsä.  Ihmiset eivät tienneet eivätkä millään pystyneet kuvittelemaan, mitä muut olivat joutuneet kokemaan. Niistä asioista ei yleensä haluttu puhua ollenkaan, oli vain jatkettava elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eräässä mielessä sen on täytynyt olla myös yksi iso traumatisoiva tekijä lisää niille, jotka ovat jo kärsineet enemmän kuin kenenkään pitäisi. Siksi on tärkeää, että heistä kerrotaan edes nyt, jotta jälkipolvet vihdoin ymmärtäisivät tapahtunutta.

maanantai 31. tammikuuta 2022

Kunnon jännitystä

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Vihan jäljet
Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Tunturihauta

Luettuani uusimman ja seitsemännen kirjan Sebastian Bergman -sarjasta, aloin tarkistaa ovatko muut osat varmasti luetut. Kumma kyllä, välistä oli jäänyt yksi, kolmas osa Tunturihauta vuodelta 2013.

Nämä ovat kyllä parhaat lukemani dekkarit pitkiin aikoihin, niin kuin koko sarja. Vaikka sarjalle nimen antanut henkilöhahmo ei kuulu suosikkeihini, on henkilökaarti kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen. Jokaisessa osassa tulee eteen myös suuria yllätyksiä, niin tämän viimeisimmänkin lopussa. Koska tulee seuraava osa?!