Kolmannet Niina Laitisen Levottomat tein itselleni, lankana Venla. Jalkani on isompi kuin tytöillä, niinpä neuloin nämä sukat puikoilla 3, kun tyttöjen sukat tein 2,5:n puikoilla. Näin sukista tuli juuri sopivat numeron 41 jalkaan.
Herranen aika, eihän tähän mennyt kuin viisi vuotta! Viisi vuotta sitten sain valmiiksi
ensimmäisen versioni Veera Välimäen Still Light -tunikasta. Työ oli niin mukava ja lopputulos mieluinen, että aloitin saman tien uutta samanlaista. Käytin siihen hartaasti säilömiäni lankoja viime vuosituhannelta:
Rondon Pirta Mohair -lanka oli tuolloin maksanut 6 markkaa K-Jylhähallissa. Käytin sen kaksinkertaisena. Kaveriksi löytyi todella laadukas Dalettan lanka. Työn loppuvaiheessa tajusin, että lanka ei riitä, mutta onneksi siihen kohtaan sijoittui vierailu Rovaniemellä, jossa pääsin ihan oikeaan lankakauppaan. Sieltä löytyi paksuudeltaan ja väriltään riittävän sopiva, myös ihanan laadukas merinolanka. Daletta loppui miehustan päättelyssä, Schachenmayr'illa tein sitten hihat.
Tässä kuvassa alkuperäisten lankojen sävyt ovat meilkein oikein, todellista vaaleammat vain.
Tarkassa lähikuvassa näkee kyllä värinvaihtokohdan, mutta valmiissa mekossa sitä ei edes huomaa.
Tästä tuli täydellinen, sanoisin. Värit ovat ihanat, mekko näyttää melkein yksiväriseltä, niin hyvin langat sopivat toisiinsa. Jo moneen kertaan mekkoa käytettyäni uskon, että kumpikaan lanka ei edes nukkaannu. Ja tuntu iholla ja päällä on ihana!
Taas tuli todistettua, että lankoja kannattaa varastoida!
Tällä hetkellä on sitten työn alla jälleen yksi villatakki Novitan mallistosta. Kesken kaiken kokeilin vielä aloittaa huivia, jonka malliin ihastuin ensisilmäyksellä. Lankoja kesti odottaa, joten koepala piti tehdä heti niiden saavuttua. Näistä sitten lisää kun alkaa syntyä valmista.
