Tämä Novitan Kaarrokeneule -julkaisussa ollut Medusa-tunika vaati päästä heti tehtäväksi. Vaikka yleensä välttelen kimallusta kaikissa muodoissaan, tähän malliin se kuului itsestään selvästi. Lanka on Novitan Kuura ja taisin saada haltuuni viimeiset luonnonvalkoiset kerät sitä. Etsintä tuotti viimein tulosta vaikka lanka oli jo tuolloin loppuunmyyty melkein kaikkialta eikä Novita ole sitä enää valmistanut. Tämä on mielestäni suuri harmi, koska malli on ollut suosittu ja jos siihen käyttää hiemän kellertävää perus-7-veikan luonnonvalkoista, lopputulos on aivan erilainen. Toki kimalle erottuu mustasta paremmin, mutta valkoisen langan sävy on muutenkin hieno.
En muista kumman bongasin ensin, kerän auringonkeltaista Novita Nallea vai tämän ohjeen netistä, mutta tässä ne ovat yhdistettynä. Ohja ole 7-Veljestä-langalle, joten jouduin entraamaan kuviota eikä se nyt ole ihan niin justiinsa, mutta fiilis on sama. Vihreä lanka on villtatakista jäänyt Woolly Woodia, luonnonvalkoinen ja ruskea jämä-Nallea.
Olipa kerran sängynpeite
Kun teini-ikäisenä Ullavassa sain päähäni, että haluan virkata sängynpeitteen, emme lähteneet äidin kanssa kirjastoon vaanPeltoniemen Marin luo ohjetta etsimään. Hän oli ilmeisesti kylän virkkaajaguru siihen aikaan ja sieltä niitä malleja löytyikin valittavaksi asti. Tykästyin tähän harvahkoon malliin - joku juustovormumalli tuskin olisikaan koskaan päässyt sängynpeitekokoon asti.Tämä kuitenkin valmistui lopulta, mutta sängynpeitekäyttöön siitä ei ollut. Olen ehkä päätellyt lankoja vasta paljon myöhemmin, mutta kun se on ollut valmis, tarvittiin jo isompi sängynpeite.
Jo vuosia olen kesäisin etsinyt ja kokeillut sopivaa virkkausmallia olohuoneen kappaverhoiksi. Eräs myös sängynpeitteen malli oli jo melko pitkällä, ehkä 1/3 tarvittavasta määrästä, mutta se osoittautui hankalaksi kuvioksi saada sileäksi, neliöiden nurkat pönköttivät oudosti. Täältä löytyy kuva tuosta kokeilusta.
Sitten viime kesänä tämä ajatus tuli mieleen ja aloin suunnitella. Kävi ilmi, että jakamalla peite neljään viiden palan korkuiseeen osaan, minulla olisi tarvittavan pituinen ehjä verho. siitä se sitten lähti. Yhtään isoa ympyrää ei tarvinnut tähän lisätä, muutama pieni kyllä osien yhdistamiseen.
Ripustamista varten virkkasin yläreunaan puoliskaympyrät.
Oven päälle tein kokonaan uusista paloista pätkän, se on kapea koska sen alta pitä kulkea.
Tässäpä sitten valmis kappa, kaikkea muuta kuin suora, sillä pitkällä aikaa virkatut palaset olivat erikokoisia. Se juuri tässä sykähdyttikin vanhaa tätiä - siitä löysin vähän sitä teinityttöstä joka tämän aikoinaan virkkasi.
Rozeta Cal 2
Pari vuotta sitten tein jo yhden Rozeta Cal'in, se toimii nykyään Nooralla sängynpeitteenä. (Mallin sivut: https://www.scheepjes.com/en/cals-and-mals/scheepjes-cals/scheepjes-cal-2019-rozeta/information/) Ensimmäinen ihastukseni väreistä oli tämä Twilight, mutta sitä en saanut enää mistään pakettina vaan tilasin langat eri puolilta erikseen.
Tässä vaiheessa kuvio on vielä melko pyöreä. Tällä kertaa käytiin keskiosan kirjovirkkaukseen 4 numeron koukkua ja sen jälkeen numeroa 3,5, sillä loppuosa ympyrästä virkataan edestakaisilla kierroksilla.
Jonkin verran löysä reunasta tuli taas, mutta ei haitaksi asti.
Ohjeesta poiketen tein "tähkiin" varret, paitsi että unohdin alimmaisesta. Noinhan se on juuri tarkoitettukin.
Sitten vaikein osuus. Kesti pari kuukautta saada työ seinälle. Viimein sattumalta keksin rautakaupasta tätä muovilistaa, joka on tarkoitettu kaakelien reunalistaksi. Erittäin hankalan kiinnitys- ja pingotussession jälkeen saimme yhdessä Nooran kanssa työn naulattua seinälle - nauloja meni taatusti enemmän kuin neljä! Jonkin aikaa tarkistin päivittäin, onko työ vielä seinällä vai pingahtanut irti. On pysynyt kuitenkin.
