Kun ei muuta voi...

... niin onneksi sentään lukea.

Niskaongelman takia sairauslomalla olevalle ainoa huvi on lukeminen. Yritän välillä tulla koneelle testaamaan, voisiko työnteko onnistua. Tässä vaiheessa, vajaan tunnin näitä tehdessäni, ei enää pysty jatkamaan, niska/hartiat ovat kipeää kiveä.

Herta Müller: Matala maa

Sittemmin Nobel-palkinnon voittaneen kirjailijan kuvaus lapsuudesta.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 2 - Swannin tie II-III: Swannin rakkaus, Paikannimet: Nimi

Tästä on todella vaikea sanoa mitään. Ranskalaisen ylimystön elämä on ollut täältä katsoen järkyttävää! 

Minna Silver: Tutankhamonin salaisuudet : Arkeologinen matka muinaiseen Egyptiin

Todella mielenkiintoinen lisä Tutankhamon-aiheesta, aina yhtä kiinnostavaa.

Emmanuel Carrère: Valhe

Hyvin hämmentävä tosikertomus ihmisestä, jonka koko elämä oli valetta ja jolla oli vain yksi keino selvitä tilanteesta.

Gianrico Carofiglio: Todennäköinen syyllinen

Mukava italialainen tuttavuus, rikos asianajajan näkökulmasta.

Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Tämä Weir on uskomaton kirjailija. Hän kirjoittaa maallikolle suurilta osin täysin käsittämätöntä tarinaa ulkoavaruudessa tehtävästä tutkimuksesta kaikkinen tieteeellisine käsitteineen - eikä lukija voi kuin yrittää ahmia tekstiä mahdollisimman nopeasti, niin jännitävää se on! Todella hyvä!

Loppuvuonna 2015 tallennettuja hetkiä

2.12.2015 

Pähkäilin, mitähän näistä töistä tekisi. Kesken olivat virkattu joulupallo, Vuosisadan matkustaja, raitatunika ja sukat Arnen ja Carloksen langasta.

 

6.12.2015

Itsenäisyyspäivänä nautimme perinteisen poronkäristysaterian, tyttäret, vävy ja ystävä. Haudalle en itse lähtenyt, mutta Niina ja Teemu kävivät kotimatkalla viemässä kynttilän äidin haudalle.

7.12.2015

Sasha edustavana kuin valtaistuimella, selkänojanaan pari pinoa sijoitusta odottavia kirjoja.

9.12.2015

Ensimmäinen valopallo on valmiina. Valot tosin tästä puuttuvat, en onnistunut ottamaan kunnon kuvaa niiden kanssa.

16.12.2015

Kotona alkoi olla vähän joulupukin pajan tuntua (tämän pahemmaksi se ei koskaan tullutkaan), kun aloin kovettaa virkattuja palloja lahjoiksi.

18.12.2015

Aika paketoida lahjat. Sasha istui seuraksi. Itselle paketoitu kirja kuuluu jouluni perinteisiin.

20.12.2015

Raitamekko etenee, silmukkamerkit muistuttavat lisäyskerroista.

21.12.2015

Työkaverin tyttären Elsa-nukke oli kadottanut kenkänsä ja se oli paha juttu nuken hoitajalle. Äitinsä tiesi minut käsityöihmiseksi ja pyysi apua. Niinpä otin lähtökohdaksi jäljellejääneen kengän ja nyssykän vanhaa Cottonellaa värin perusteella ja suunnitelma oli siinä.

Kiinnipitoon löytyi pari helmiäisnappia.

Koska on talvi, näyttivät pelkät kengät vilpoisilta, siksi tein vielä sukatkin. Koska kyseessä on Frozen'in Elsa, pieni kimallus langassa sopi hyvin.

Mallina on oma rakas, vanha nukkeni, jolla jostain kumman syystä ei taida olla nimeä.

Seuraavana päivänä Maria toi Elsan töihin sovitusta varten, ja hyvinhän ne sopivat.

Tuo kuva minusta näytti jotenkin kovin tutulta (no, ei sinänsä outoa...) mutta syy selvisi, kun muistin erään toisen, muutama vuosi aiemmin otetun kuvan: tytöissä on jotain samaa.

24.-25.12.2015

Kahdesta lahjaksi menneestä valopallosta onnistuivat saajat ottamaan kauniit kuvat.

28.12.2015

Arnen ja Carloksen Regialle suunnittelemasta sukkalangasta valmistui ensimmäinen pari, tämä menee Nooralle. Toisin kuin kuvassa näyttää, sukat ovat jokseenkin samankokoiset. Kokeilin ensimmäistä kertaa kiilakantapäätä, ihan mukava tehdä vaikka ei sitten olekaan vahvistettu.

30.12.2015

Luontokuvaus kännykkäkameralla ei ehkä tuota kovin elämyksellisiä kuvia, mutta sitäkin parempaa on kulkea metsässä yhdessä hyvän ystävän kanssa. Purot harvoin innostuvat kasvamaan vuodenvaihteessa, mutta joulun aikaiset sateet olivat sen nyt saaneet aikaan.

1.1.2016

Vuosi alkoi - tietenkin - langan kerimisellä. Tasan yksi vyyhti Aade Lõng Artistic Rainbow -lankaa kului Still Light tunikan vartalo-osaan, nyt ovat vuorossa hihat.

Uuden vuoden kunniaksi sytytin myös uudet kynttilät luomaan tunnelmaa.

3.1.2015

Nooran kanssa kävimme katsomassa Sherlockin erikoisjakson Kino KTK:lla. Sehän tulee kyllä TV:stäkin pikapuoliin, mutta iso kangas on aina iso kangas.

Rakasta vanhaa ja tuttua uutta

 

Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Eräs tutuista tankarunoista on pyörinyt päässä sitkeästi viime aikoina, niinpä päätin pitkästä aikaa tarttua kirjaan ja lukea uudestaan kaikki nämä tutut ja rakkaat runot. Suuri osa on niin tuttuja että ensimmäisten sanojen jälkeen muistan loput, muutama tuntuu siltä, kuin lukisin sen ensimmäistä kertaa, aina löytyy uutta. Ihmeellistä on se, kuinka näistä löytyy aina "vertaistukea", olipa elämäntilanne ja tunnelma mikä tahansa. Kaikki tunteet on jo koettu, satoja ja tuhansia vuosia sitten, ihminen ei muutu miksikään ajan virrassa. 

Seuraavana lukuvuorossa oli Nuotion kirja, ja siihenkin löytyi runoista sopiva:

Minähän en periaatteessa lue rakkauskirjoja, jos sellaista termiä voi käyttää. Luen jännäreitä, romaaneja ja tietokirjoja, toki ilahdun jos kirjassa sattuu olemaan rakkaustarina ;-) Tämä kirja osui käteen kirjaston uutuushyllyssä kannen perusteella ja kun luin takakannesta ensimmäisen lauseen, tiesin että tämän haluan lukea. Se kuului: "Ne, jotka luulevat että rakkauden tuska koskee vain nuoria, eivät tunne minua."

Välillä nauratti, välillä itketti, niin paljon tuttua oli tässä yli viisikymppisessä pariskunnassa sekä myös toisessa naisessa, joka oli toivottomasti rakastunut samaan mieheen. Tämäkin taas todistaa, että ihmiset ovat lopulta samanlaisia silloin kun on kysymys suurista tunteista.

Kirjan nimessä on sana 'mutta' ja se lienee myös tyypillistä tällaisille suhteille, "kun ei ole mitään menetettävää, ja kaikki". Ihmiset naarmuuntuvat matkan varrella, jotkut menevät pahastikin rikki. Saatuja säröjä yritetään sitten suojella uudelta rikkoutumiselta pehmustamalla itsensä maailmaa vastaan, myös uutta rakkautta vastaan. Se on surullista, sillä joskus saattaakin löytää jonkun, jolla on kunnon pikaliimaa niihin säröihin ja ihmisestä tulee kuin uusi.

Runo elämänohjeeksi

Portia Nelson: "Autobiography in Five Short Chapters" (Elämäkerta viidessä luvussa)

Ensimmäinen luku.

Kävelen katua pitkin.

          Jalkakäytävässä on syvä kuoppa.

          Putoan.

          Olen eksyksissä... Olen avuton.

                    Ei tämä minun syytäni ole...

Kestää ikuisuuden päästä ylös.

Toinen luku.

Kävelen samaa katua pitkin.

          Jalkakäytävässä on syvä kuoppa.

          Teeskentelen, etten huomaa sitä.

          Putoan uudelleen.

En voi uskoa, että olen taas tässä.

          Mutta ei tämä minun syytäni ole.

Kestää vieläkin kauan päästä ylös.

Kolmas luku.

Kävelen samaa katua pitkin.

          Jalkakäytävässä on syvä kuoppa.

          Näen sen.

          Putoan silti... siitä on tullut tapa... mutta

                    silmäni ovat aukí.

          Tiedän, missä olen.

Tämä on minun syytäni.

Nousen saman tien ylös.

Neljäs luku.

Kävelen samaa katua pitkin.

          Jalkakäytävässä on syvä kuoppa.

          Kierrän sen.

Viides luku.

Kävelen toista katua pitkin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kirjasta Bob Stahl & Elisha Goldstein: Stressinhallinnan käsikirja - Tietoisen läsnäolon menetelmä

Vuosien varrelta

Tein tukkimiehen kirjanpidolla listaa vuosien varrella tehdyistä käsitöistä. Lista perustuu pääasiassa tähän sivuun, johon olen kerännyt töitäni viimeisiltä vuosilta. Jotain sieltä puuttuvaa lisäsin muistista, mm. kudotut matot, jotka olen tehnyt kotona Ullavassa tai aivan alussa täällä Kaustisella. Lisäksi puuttuvat kaikki lapsille tehdyt neuleet, kierrätys on poistanut ne kaapeista ja melkein mielestäkin. Kastemekko on onneksi tallella! Tästä puuttuu myös muita nuoruusvuosien töitä, kaikkea ei voi muistaa. 

Katsotaanpa, miten kopiointi Excelistä onnistuu tänne...

villapusero, neulottu	30
neulekoristeita (Arne & Carlos)	30
puuvillaneulepusero	23
sukat	21
neuleliivi	13
huivi	12
villatakki, neulottu	11
tiskirätti, pannulappu, neule	9
tyyny, neule	8
matto, virkattu	6
pöytäliina, neule ja virkkaus	5
matto, kudottu	4
lapaset, ranteenlämmittimet	4
päähine	4
kynttilälyhdyn suojus, virkattu	4
verho, virkattu	3
kännykkäkotelo, virkattu	2
torkkupeite, neule ja virkkaus	2
poncho	2
pussukka, virkattu	1
virkattu jakku	1
virkattu liivi	1
keinutuolinmatto	1
kirjankannet	1
kori, virkattu	1
nukenvaate, virkattu	1
vauvan mekko, neule	1
kastemekko, neule	1
lampunvarjostin, virkattu	1
kauluri, neule	1

sängynpeite, virkattu, päättelemätön    1

Kumpparit ja laatikko

Sain äitienpäivälahjaksi tyttäriltä makeat kumpparit, ja olen jo päässyt hyppimään niillä lätäköissäkin.

Niiden laatikko makasi aikansa olohuoneen rahin päällä kauniin "nuottipaperinsa" kanssa ja alkoi kerätä sisälleen virkattuja peitteenpalasia. Otinpa sitten viimein ja liimasin paperin laatikon päälle ja siinäpä se nyt säilöö aikansa noita lappusia, kunnes saan niistä koottua peitteen.

Kaikki tarvittava

Tässä kirjaston työpöydän ääressä ikkunan edessä viihdyn tällä hetkellä erittäin hyvin. Siinä on juuri nyt kaikki tarvittava eikä mitään liikaa. Kirjoja, vihkoja, kyniä ja musiikkia korville. Lempipaikka!

Mukava ongelma

Posti toi tänään Lankamaailmasta paketin, josta olisi tarkoitus syntyä tuolla alla pilkistävän Kauneimmat Käsityöt -lehden raitapaita. Tuota oikeanpuoleista lankaa minulla on ollut jo aikaisemmin tarvittavat kaksi kerää, kaveriksi tilasin nyt tuota toista Kunstgarnia sekä mustaa lankaa. Malli on mukavan näköinen ja ennen kaikkea huomattavasti yksinkertaisempi kuin pari-kolme viimeisintä työtä, joissa mallikuvaa on seurattava silmukka silmukalta. Tämän neuleen kanssa voisi katsoa vähän vaativampaakin tv-ohjelmaa samalla :)

Toisen kerran nyt kävi niin, että luulin tilanneeni nettikaupan kuvan perusteella aika lailla eriväristä lankaa kuin sitten sain. Värit voivat vaihdella niin paljon näytöstä riippuen. Lähinnä tuo sininen oli yllätys, mielikuva oli oranssivoittoinen. Mutta niinhän tuo oikealla näkyvä Maija-lankakin on vissiin vihreää...  Pikkukuvassa lanka kaupan sivulla. Kyllähän sieltä sinistäkin pilkistää.                   

Mutta mikä on se ongelma? No se, että koska viimeisin virkattava tyynyliina on vasta noin puolessa välissä kuten kuvasta näkyy, pääsen aloittamaan neuletta vasta aikaisintaan viikon päästä (toiveikkaasti ajateltuna). Nyt sitten kamppailen itseni kanssa, että teenkö tyynyn valmiiksi vai jospa tekaisisin yhden puseron siinä välissä, kun nyt tosiaan olen noita näperryksiä jo kaksi tehnyt aikaisemmin. Vaarana on vain se, että puseroa neuloessa tulee taas uusia ideoita mieleen ja virkkaus jää lopulta ufoksi. Kannattaisi varmaan vaan tehdä se valmiiksi ensin (päätti hän reippaasti!).

Vuosipullo 2013

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tässä ovat sitten viime vuoden neule- ja virkkaustöistä jääneet päättelylangat. Kaikki sitä isommat nyssykät säästetään luonnollisesti tulevaa käyttöä varten. 

Jääköön tämä kuva muistoksi tästä, tyhjennän pullon taas uutta vuotta varten. Pullo on kotoa tuotu kauniisti muhkurainen pullo, ilmeisen vanha. Minulla on niitä kaksi, toisessa on ystävän tuomaa hiekkaa Saharasta.

Lankoja en taida kuitenkaan vieläkään hävittää, vaan käytän niitä neulottujen joulupallojen tai pääsiäismunien täytteeksi.

Testi

Kokeilenpa nyt sitten tätäkin ihmettä eli tekstin lisäämistä iPhonella. En tykännyt sen tekemisestä iPadillakaan joten tuskin ihastun tähänkään.

Kuvankin näköjään saa lisättyä.

Mistäs sen tietää jos vaikka joskus reissun päällä iskee pakottava tarve julkaista jotain. Sittenpä on väline käytettävissä.

P.S. Kävin jälkikäteen PC:llä pienentämässä tuon kuvan, kun oli turhan suuri. Kuvan muokkaus ei puhelimella ihan niin nätisti kuitenkaan onnistu.

Hyvä lukuromaani

Sara Gruen: Vettä elefanteille

Sirkus on aihe, joka ei ole koskaan minua kiinnostanut millään lailla, kun se taas joillekin voi olla suuri intohimo. Tätä kirjaa on kovasti kehuttu unohtumattomana lukuelämyksenä, joten viimein minäkin siihen kuitenkin tartuin. Sirkus sinänsä ei tullut sen lähemmäksi, mutta kirja oli hyvä. Kesti tosin lukea aika pitkään ennenkuin innostuin, tai vain huomasin tarinan imaisseen mukaansa. Taisin lukea kirjan aika lailla "yhtä kyytiä", mitä nyt sähköpostia tai Facebookia vilkaisin välillä.

Kuvaus 30-luvun sirkusmaailmasta Yhdysvalloissa on varmaankin todenmukainen. Se ei todellakaan ollut mikään unelmamaailma, vaan jopa rankempi kuin voisi edes kuvitella. Päähenkilö on erittäin sympaattinen, sekä muistelmissaan että nykytilassaan vanhana miehenä.

Tätä kirjaa voi kyllä suositella, piti sitten sirkuksesta tai ei.

P.S. Miksikähän sanotaan "lukuromaani"? Onko muunlaisia romaaneja olemassa? Katseluromaani? Hypistelyromaani? Lasianalusromaani? 

Some good advice from Doris Lessing

"There is only one way to read, which is to browse in libraries and bookshops, picking up books that attract you, reading only those, dropping them when they bore you, skipping the parts that drag - and never, never reading anything because you feel you ought, or because it is part of a trend or a movement. Remember that the book which bores you when you are twenty or thirty will open doors for you when you are forty or fifty-and vice versa. Don’t read a book out of its right time for you."

Doris Lessing 

22.10.1919-17.11.2013

Valo-olento Scorpionsin keikalla Seinäjoella 15.11.2013

Kamerani alkaa olla jo kypsässä iässä, enkä silti ole koskaan vaivautunut kunnolla opettelemaan sen käyttöä. Eilisessä konsertissa olin hyvällä paikalla, mutta en keksinyt, millä asetuksilla olisin onnistunut saamaan kunnon kuvia, niin kuin ympärillä tuntui jokainen saavan, kun seurasin kuvauslaitteiden metsää ympärilläni.
Tässä kuitenkin hauska kuvapari, sattuman kauppaa tietenkin:

Vasemmalla on aivan varmasti Klaus Meine aurinkolaseissaan, ja luulen oikealla olevan saman henkilön, mutta ilman aurinkolaseja. Tunnistus perustuu otsan muotoon, tuo sama lippis hänellä oli koko ajan, takaosa otsalla. 

Suuria pohdintoja

Olen nyt toisella koneella kuin edellistä juttua tehdessäni, ja kylläpä on kirkasta punaista minun villatakkini! Värien toistuminen edes jotenkin oikein on kyllä melko ongelmallista, varsinkin kun joka näyttö näyttää ne eri tavalla.

Mutta asiaan: sain luettua pitkään luettavana olleen kirjan.

Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka

Olin joskus jostain tallentanut kännykkäni muistilapulle lauseen: "Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka. Käsittelee taidetta, tiedettä ja käsityötaitoa." No, nyt kirjan läpi kahlattuani voin todeta, että eipä nyt varsin erikseen käsittele mitään noista. Siinä mielessä niitä voidaan ehkä sivuta, jos ne liittyvät hyvän elämään, sillä siitä ja sen edellytyksistä tässä kirjassa puhutaan.

En voi väittää ymmärtäneeni läheskään kaikkea, mutta jos pähkinänkuoreen yrittäisi Aristoteleen sanomaa tunkea, niin se on se kohtuullisuus kaikessa, joka tekee elämästä hyvän. Kaikissa ominaisuuksissa on kaksi ääripäätä, jotka molemmat ovat huonoja, niiden keskellä on optimaalinen tila.

No mainittiinhan käsitöistä sen verran, että jos käsityöläisten tuotteet olisivat eläviä, ne rakastaisivat tekijäänsä vähemmän kuin tekijä niitä. Mielenkiintoinen ajatus.

Tämän jälkeen on pakko ottaa käteen jotain kevyempää, mutta sen verran mielenkiintoista tämä oli, että aioin pikapuoliin ottaa luettavaksi lisää filosofiaa, vaikkapa vain pieninä välipala-annoksina kerrallaan.

Herkuttelua

tiistai 29. lokakuuta 2013

Näinhän meillä syödään tuon tuosta, viikoittain vähintään. No ei todellakaan! Valitettavan harvoin tulee tällaista tehtyä.

Töistä lähtiessä oli vain selvänä että juustoja on nyt saatava. Nooran kanssa haettiin juustot, rypäleet, suolakeksit, paprikat. Sitten menin Alkosta hakemaan juustolle sopivaa kaveria ja myyjä suositteli erityisesti tätä muutenkin suosikkiviiniäni eli Montalto Nero d'Avola Appassimento. Ja kyllä myyjä tiesi, ei riidellyt minkään juuston kanssa tämä viini.

Alkossa selvisi todennäköisesti myös syy äkilliseen juustoinnostukseeni. Siellä oli näkyvästi esillä "Viinejä riistan ja juustojen seuraksi". Olin edellisellä kauppareissulla ohimennessä jo huomannut tuon kyltin ja siitä se ajatus sitten vissiin lähti.

Niinpä iltapäivä sujui näistä ja Sherlock Cluedosta nautiskellen. Tosin Noora voitti taas 2-0. Olen varmaan vain kerran ollut ensimmäinen joka keksii ratkaisun, jotenkin aivoni ovat tähän vähän liian hitaat, ainakin Nooralla nopeammat!

Onnistuuko päivitys iPadilla?

Sitten toinen kuva tuonne alas tietenkin - ja tämä teksti tänne ylös, tottakai. Eli tässä jutussa on kaikki aikalailla ylösalaisin

Noh, muuten melkein, mutta eka teksti on tuolla alhaalla, sitten kuva ja nyt tämä viimeisin teksti.

Kuvassa menossa oleva villatakin teelmä sekä pari kirjaa jotka odottavat lukijaansa. Saattaa vähän viivästyä. Tämän laitteen kanssa värkätessä.

Toinen ilta uuden laitteen opettelua. Bloggerin sovellus oli ladattuna mutta päädyin yrittämään tämän tekemistä netistä tutulla tavalla. Sinne en onnistunut löytämään ottamaani testikuvaa. Koetetaanpa uudestaan...