Melkein Edlothia

Koska Hjertegarning Wool Cotton osoittautui hyvin riittoisaksi langaksi, sain puseron valmistuttua miettiä, mitä siitä vielä saisin aikaan. Jasmin Räsäsen Edlothia-huivi on ollut minulla suunnitteilla, joskus, jostakin langasta. Niinpä nyt sitten aloitin sitä ylimääräisistä punasävyisistä langoista, turkooseille mietin vielä muuta käyttöä.

Virkkasin 2,5 mm koukulla, koska se oli käsillä ja tuntui hyvältä langan kanssa. Jossain vaiheessa tajusin, että olisi pitänyt käyttää vähintään numeroa isompaa koukkua, ehkä vielä suurempaa. Mutta onni onnettomuudessa: valitsemallani koukulla langat riittivät melkein - viimeinen kerros jäi tekemättä. Huivista tuli kaulaan sopiva, enkä minä toisaalta vielä ole hartiahuiveja käyttänytkään. Huiviin kului yhteensä 70 g lankaa.

Sisäkuvat jäävät haaleiksi, ulkokuvissa todelliset värit.

Lankaa jäi vieläkin yli! Tarvitseekohan nukkekoti lisää tekstiilejä?

"Telakallani" olohuoneen sohvalla tarvitsee kaikenlaista pikku sälää. Niitä olen keräillyt näihin peltrasioihin. Tämän kuvan näppäsin vahingossa, mutta siitä tulikin ihan terävä ja kiva.

Basaarituliaisia

Kävin eilen pitkästä aikaa kävelemässä läpi naapurin Basaari-kirppiksen, ja mukaan tuli yhteensä 9 esinettä, yhteishinnaltaan huikeat 6,70 €. Tässä niistä kallein, neljän euron kynttilälyhty, joka samalla sai kunnian aloittaa uuden kynttiläkauden. Samaan aiheeseen liittyivät myös nämä messinkiset kynttilänjalat, á 0,50 €. 

Muut hankinnat olivat neljä peltipurkkia (1,50 €) sekä parit ohuet helmet (0,20 €).

Se ei siis ollut kovin kallis kierros, mutta tässä koneen ääressä istuessa saattaa tulla toisenkinlaisia tärppejä... Olen pitkään haaveillut olohuoneen päätyyn talonpoikaispöytää. Nyt siinä on sinänsä kaunis 50-luvun (?) pieni lakattu ruokapöytä (näkyy tässä vähän). Olen tehnyt ajoittain tori/ huutonet/ regionline -kierroksia ilman mainittavia tuloksia, mutta eilen löytyi tämä kaunotar. Pöytä on vielä Vimpelissä mutta jo tänään iltapäivällä kotona Kaustisella! Pöytä on entisöity, leveys 99 ja syvyys 59 cm, laatikot ovat oikeat - joskus näissä on valelaatikot. Hinnastakin sain muutaman kympin tingittyä, äiti olisi tyytyväinen ;-) Seuraava kuva tulee sitten kun tämä on omalla paikallaan.

Eilen jotain aivan muuta etsiessäni tuli avanneeksi khh:n yläkaapin ylähyllyllä olleen muovipussin, josta löytyi tämä neule. Olen tehnyt sen v. 1980 syntyneelle kummipoika Ville-Pekalle. Tytöt ovat kai sitten perineet sen käyttöönsä ja olen onneksi säästänyt. Lanka on ikuista Cottonellaa, joten se kestänee reippaasti vielä pari sukupolvea. Helinä tulee tänään käymään ja saa tästä lahjan 15. päivä 3 vuotta täyttävälle Ville-Pekan Lari-pojalle, toivottavasti vielä sopii. Harmittaa kun on unohtunut tuonne kaappiin, Helinä on vissiin etsinyt tätä Ullavasta moneen kertaan. 

21.7.2014 käydessäni läpi vanhoja käsityölehtiä, löytyi tämän ohje lehdestä SKK 5/1983.

Tagliatelle con ragú alla bolognese

Eli vapaasti käännettynä nauhamakaronia jauhelihakastikkeen kera, ja sitä meillä syödään tänään. 

Tämäkin on tuliainen Roomasta, nätti laatikollinen pastaohjeita italiaksi. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme, sillä sain kivan rasian ja voin opetella sekä italiaa että italialaista ruoanlaittoa. Ruoka siellä oli niin hyvää, että haluaisin tietää mikä on sen salaisuus. 

Sanakirja.org'in ja Google kääntäjän avulla alkoi selvitä jotain. Ohjeessa ilmoitettiin ensin pastan ainekset - siis taikinan. 300 g jauhoja, 3 munaa ja suolaa. Tehdään kiinteä taikina, kaulitaan ja leikataan suikaleet, jotka keitetään vedessä ja tarjotaan tämän soosin kanssa. Siispä toin durumvehnää ja aion kokeilla. Nooran mielestä pitäisi ehdottomasti olla pastakone, mutta menköön tämä kokeilu nyt vain kaulimen avulla. Varalta on pussillinen tagliatellia, jos menee aivan pieleen. 

Kastikkeen ainekset ovat Jauheliha, pekoni, sipuli, porkkana, selleri, tomaattipyre, punaviini, lihaliemi, oliiviöljy, suola ja pippuri. Aineksissa ei ole siis sinänsä mitään outoa, mutta outoa ainakin minulle on, että tätä kaikkea keitellään sitten noin kaksi tuntia, tarvittaessa lisätään lihalientä. 

Ihan mitään pikaruokaa tämä siis ei ole, mutta heillä ovatkin ruokailutavat aivan toista kuin meillä, illallinen saattaa kestää 2-4 tuntia. Siellä ollessamme nautimme yleensä vain yhden ruokalajin aterian viineineen, kerran otimme pasta- ja liha-annokset. Syömistä riitti kaikissa annoksissa, ja myöhäinen ajankohta ruokailulle sai mielestäni myös loogisen selityksen - sen jälkeen ei jaksa enää mitään muuta kuin heittäytyä selälleen! 

Lisään tähän myöhemmin arvostelun kun ateria on syöty.

Tältä soosi näytti pannulla...

... ja tältä itse "leivotun" pastan päällä. 

Ikävä puolihan tässä on se, että vaikka kuva olisi kuinka hyvä, tuoksua tai makua siihen ei vain voi sisällyttää, ja ne ovat tässä kyllä ne oleelliset tekijät, varsinkin viimeksi mainittu. Pasta menetti jonkin verran tyylipisteitä ulkonäöstä, ei se kaulimalla niin helppoa ollut, mutta odotin jopa suurempaa epäonnistumista. Maku sen sijaan oli huomattavasti parempi kuin pussista otetulla pastalla (tai ainakin tuntui siltä sen tekemisen vaatineen vaivannäön jälkeen). Kastike sulasi suuhun, pitkään keittamiselle on hyvä syy. Kerrassaan herkullista siis kaiken kaikkiaan!

Tuliaisia

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Olen aina rakastanut pieniä huonekaluja ja nukkekoteja, vaikka itsellä sellaista ei ole koskaan ollut. Tyttöjen Lundby tosin on tallessa, mutta en ole siihen harrastukseen kuitenkaan ryhtynyt, aika tuntuu kuluvan ilmankin...

Roomalaisella katukauppiaalla Piazza del Popolon kupeessa sattui kuitenkin olemaan myynnissä kirjojen ohella muutama erittäin pölyisessä laatikossa oleva huonekalu. Parilla eurolla sain ne mukaan, ja vieläkin ihmettelen, miksi jätin sen yhden lipaston? Lamput löytyivät Lundbystä, joka näytti aivan oikein siltä kuin muutossa olisi jätetty kaikki käyttökelvoton jälkeen, näistä lampuistakin on molemmista kupu irti. 

Peltirasiassa taas toin työpaikalle perinteiset keksituliaiset, nämä olivat "Amaretti". Nimestä olisi voinut päätellä, että kyseessä olivat karvasmantelikeksit, joten itselle ne eivät maistuneet. Rakenne oli hyvin kevyt, taisi olla melkein marenkia, karvasmantelin maku todella voimakas. Nämä ovat ilmeisesti jotain tyypillisesti italialaista. Purkki on kuitenkin komea ja aika isokin, mahtuisi vaikka kilo sokeria tms.  

Lisäys kokoelmaan

Tämä englantilainen 16 x 25 cm peltirasia löysi tiensä kotiin Facebook-ryhmä Retro&Romun kautta. Korkeutta oli n. viisi senttiä, eli kyllä tähän ihanuuteen jotain mahtuu sisällekin. 

Pari uutta rasiaa

Iittalan myymälästä Napapiiriltä löytyi jo aikaisemmin lehdessä ihailemani Taika-rasia. Se olikin yllättävän suuri, parempi kuin olin ajatellutkaan. Toinen rasia sisälsi samaa italialaista suklaata kuin Venetsia-rasiakin ja löytyi omasta ruokakaupasta. Se tallettaa tästä eteenpäin pieniä korurasioita, punainen taas saa korvata vuosia palvelleen pahvirasian piparkakkujen säilytyspaikkana.

Uusi keräilyharrastus

Ihan kuin täällä ei jo olisi aivan tarpeeksi täyttä, innostuin vielä keräämään peltirasioita. Tässä muutamia tähän asti löytyneitä.

Tuo ensimmäinen on toistaiseksi paras, siinä tuotiin Lontoosta keksejä ja nyt se säilyttää kaikki siltä matkalta kertyneet paperit. Sorinin Venetsia-maisema on halppiksesta, samoin Tivoli-keksirasia. Sininen keksirasia (samoja tanskalaisia keksejä) Jylhiksestä ja "italialainen" rasia Basaari-kirppikseltä. Ruusu on tuossa vain siksi, että kuvapohjaan muuten olisi jäänyt aukko...