Näistä synttäriauringonkukista on ollut valtavasti iloa. Pikku auringot loistivat ensin viikon verran maljakossa, kunnes varret pehmenivät. Sitten leikoin kukat vielä matalaan maljaan ja ne ovat edelleen suht' voimissaan.
Ja kun auringonkukat vihdoin kuihtuvat, olemmekin yks' kaks' joulussa! Ja siihenhän on valmistauduttava, totta kai. Halppiksen lankahyllyltä kalalankaa hakiessa sattui silmään Novitan Kotiväki kirkkaan joulunpunaisena (lanka EI siis ole oranssia!). Olen aikaisemmin neulonut makuuhuoneen pyöreälle pöydälle vaalean liinan ja suunnitellut tekeväni siihen jouluksi punaisen, ja nyt aloin toteuttaa sitä. Tässä kuvassa aloitus on tehty nro 3 puikolla, mutta tämän jälkeen aloitin alusta 2,5:lla, jälki tulee paljon kauniimpaa niin. Tällainen työ on huippumukava ja palkitseva tehdä!
Laitan kunnon ruokaa aivan liian harvoin, ja sitten joskus kuitenkin iskee päähän näitä ihmeideoita... Niinkuin nyt nämä kinkku-lauantai-pepperoni-kantarelli-tomaatti-oliivi-uunivoileivät. Joo, nam. Note to self: seuraavalla kerralla vähemmän aurinkokuivattua tomaattia, liikaa suolaa.
Koskahan sitä aloittaisi operaation Kadonneen Kodinhoitohuoneen Metsästys? Tiedän missä sen pitäisi olla, mutta lähestyminen on vaikeaa. Ja siellä on kuitenkin 97 % tämän talon vaatevarannosta, joten tarvetta olisi.
Hain tänään huollosta tässä kuvassa näkyvän vuodelta -81 peräisin olevan häälahjaseinäkellon, joka väsyi käymään. Koneiston rasva kuulemma vuosien saatossa muuttuu pölyn kanssa yhdessä pieksi, joka on niin kovaa että lopulta jumittaa koneistoa. Kun kuulin hinnan puhdistukselle ja uusille jousille, 150 €, se kyllä kirpaisi. Sillä hinnalla saisi nykyään aika monta uutta seinäkelloa, mutta tämähän on toki ainutlaatuinen. Tämä korjaus riittänee myös taas seuraavaksi 30 vuodeksi, vähintään.
Korjausaikana samalla paikalla oli muutaman euron nykykello, jonka kirjavan (nätti, kyllä!) kellotaulun vuoksi en nähnyt siitä aikaa ellen kävellyt viereen. Joten tervetuloa takaisin, Junghans!
Merkittäköön tänään myös aikakirjoihin, että vihdoinkin taloutemme täyttää sen ikiaikaisen uskomuksen, että Kaustisella joka talossa on viulu. Nooran synttäriviulu saapui tänään vähän myöhässä, mutta ensimmäiset sulosävelet on jo kuultu :-) Ja onhan se jo aikakin liittyä tähän perinteeseen, Noorahan sentään on syntyperäinen kaustislainen. Minustahan ei ehdi kaustislaista tulla, pessimistisimpien arvioiden mukaan se vaatii useamman sukupolven taustan täällä, minun 32 vuodellani ei juuri ole merkitystä.
>>>
Facebookin Virkkaus-ryhmästä löytyi tämä malli ja ohje. Liina oli mukava ja nopea virkata ja mielestäni tosi nätti. Koukku Clover nro 2 ja lanka jotain vanhaa varastosta löytynyttä, vähän kiiltävää luonnonvalkoista. Viimeistely kurrilla, helppoa ja tehokasta ;-)
Kaustisen kirjastossa on meneillään käsityönäyttely, johon pyydettiin yleisöä tuomaan omia töitään esille. Useampikin kaveri kyseli minuakin tuomaan sinne jotain, mutta tuntui hassulta viedä jotain suoraan mallista tehtyjä neuleita, joissa ei ole mitään "omaa". Pähkäilyn jälkeen vein sitten palikkavillatakin (jota ei edelleenkään ole käytetty), koska sen mallia ei suoraan ole otettu mistään, sekä toisena työnä neulotun pitsiliinan, joka näkyy sermin päällä oikealla.
Liina on yksi mukavimmista töistä joita olen koskaan tehnyt. Tämä on jo toinen versio, ensimmäisen tein ruskeasta kiiltävästä langasta joskus opiskeluaikana. Kun pari vuotta sitten tuli mieleen, että voisin tehdä saman uudelleen ohuemmasta ja vaaleammasta langasta, mietin hetken mistä löydän kopioidun ohjeen, jota siis oli viimeksi tarvittu joskus viime vuosituhannen 70- ja 80-lukujen vaihteessa. No mutta koska minulla on kaikki aina järjestyksessä, ohje löytyi - todella! - noin kahdessa minuutissa. Kävelin vain kodinhoitohuoneeseen, avasin kaapin ja valitsin pinon. Aika ihmeellistä oikeastaan...
