Nousiaiselta tulee luettua varmaan kaksi uudempaakin romaania, sen verran viihdyttävää hänen tekstinsä on.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Ruotsissa kaikki on paremmin - vai onko sittenkään?
Nousiaiselta tulee luettua varmaan kaksi uudempaakin romaania, sen verran viihdyttävää hänen tekstinsä on.
tiistai 28. helmikuuta 2012
Tähtineule vanhaan malliin
Koekäytössä puseron koko muuten ei sitten ollutkaan niin kauhean pieni, mutta hihat olivat auttamattoman lyhyet. Siispä tein tällaisen ratkaisun, pidensin resoria:
Alkuperäiset hihat olivat vain n. tuohon taitteen reunaan saakka. Koska kauluskin on käännetty joustin, tämä ei pahasti häiritse ja pusero on huomattavasti mukavampi päällä.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Odotetun hyvä
Tarinat ovat aina hauskoja, mutta myös erittäin viisaita ja paikoitellen kyyneliin asti koskettavia.
Tältä kirjailijalta on luettava koko muukin tuotanto. Toivottavasti myös TV:n Hyvät ja huonot uutiset jatkuu vielä pitkään, Kyrön kommentit sielläkin ovat riemastuttavia.
lauantai 25. helmikuuta 2012
Pirullinen trilleri
Asia selviää tietenkin vasta viimeisillä sivuilla, joiden lukemista venytin, koska en olisi halunnut että päähenkilö on tuo ensin mainittu. Ja kyllä se viimeinen yllätys olikin säästetty aivan loppuun. Melkoisen nerokas tarina.
torstai 23. helmikuuta 2012
Kranssi kirjaston oveen vanhasta kirjasta
Idea tähänkin työhön löytyi Jason Thompsonin kirjasta Kirjan uusi elämä : tee kirjan kansista ja sivuista kauniita esineitä. Toteutus noudattaa kirjan ohjetta mahdollisimman tarkkaan. Ainoastaan koko aiheutti yllätyksen, hahmotin kranssin mielessäni sopivaksi tuohon oikeanpuoleiseen kapeaan oveen, mutta toisin kävi. Kolmiuloitteinen ajattelu ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Myöskään en noudattanut varsinaisesti kirjan sanallisia ohjeita, sillä esim. mitat olivat siinä aivan kummalliset, epäilen virhettä tuumista sentteihin käännettäessä tms. Onneksi kuvat olivat hyvin selkeät.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Alkuperäinen on aina parempi
Ruediger Schache on aivan ilmeisesti innostunut Rhonda Byrnen Salaisuudesta, sillä niin ilmeinen yritys samaan suuntaan tämä Sydänmagneetti on. Alkuperäisessä nimessä Das Geheimnis des Herzmagneten asiaa ei sen kummemmin ole edes yritetty peitellä.
Syvin pelkomme
"Syvin pelkomme ei ole se, että olemme heikkoja ja riittämättömiä.Syvin pelkomme on se, että olemme mittaamattoman voimakkaita.
Meitä pelottaa oma valomme, ei oma pimeytemme.
Kysymme itseltämme: millä oikeudella minä olisin loistava,
suurenmoinen, lahjakas ja ihmeellinen?
Mutta millä oikeudella kieltäydyt olemasta tällainen?
Olethan Jumalan lapsi.
Väheksymällä itseäsi et palvele maailmaa.
Ei ole mitään mieltä nöyristellä vain siksi, että muut ihmiset eivät
tuntisi oloaan epävarmaksi lähelläsi.
Me synnymme ilmentämään Jumalan loistoa,
joka on sisällämme.
Se ei ole vain muutamissa meistä, vaan meissä kaikissa.
Ja kun annamme valomme loistaa,
annamme tiedostamattamme muille luvan tehdä samoin.
Ja kun olemme vapautuneet peloistamme,
läsnäolomme vapauttaa automaattisesti muutkin peloistaan."
Nelson Mandela, Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja virkaanastujaispuheessaan v. 1994 (Marianne Williamsonia lainaten).
Ainoa asia, jossa kirja vetää vertoja alkuperäiselle, on sen ulkoasu, kirja on todella kaunis. Sisältö sen sijaan on lähinnä hämmentävä. Aiheena kuten Salaisuudessakin on ajatusten vetovoima, tässä vain lähinnä tarkoituksena saada ihanteellinen elämänkumppani.
Vasta parilla viimeisellä sivulla olevasta taulukosta, johon oli kerätty erilaisia elämän tilanteita ja selitetty niiden taustoja ja mahdollisia syitä, koin jonkinlaisen oivalluksen tunteen.
Lainaan tähän kohdan, joka kirjassa tuntui omimmalta.
Vasta parilla viimeisellä sivulla olevasta taulukosta, johon oli kerätty erilaisia elämän tilanteita ja selitetty niiden taustoja ja mahdollisia syitä, koin jonkinlaisen oivalluksen tunteen.
Lainaan tähän kohdan, joka kirjassa tuntui omimmalta.
Syvin pelkomme
"Syvin pelkomme ei ole se, että olemme heikkoja ja riittämättömiä.Syvin pelkomme on se, että olemme mittaamattoman voimakkaita.
Meitä pelottaa oma valomme, ei oma pimeytemme.
Kysymme itseltämme: millä oikeudella minä olisin loistava,
suurenmoinen, lahjakas ja ihmeellinen?
Mutta millä oikeudella kieltäydyt olemasta tällainen?
Olethan Jumalan lapsi.
Väheksymällä itseäsi et palvele maailmaa.
Ei ole mitään mieltä nöyristellä vain siksi, että muut ihmiset eivät
tuntisi oloaan epävarmaksi lähelläsi.
Me synnymme ilmentämään Jumalan loistoa,
joka on sisällämme.
Se ei ole vain muutamissa meistä, vaan meissä kaikissa.
Ja kun annamme valomme loistaa,
annamme tiedostamattamme muille luvan tehdä samoin.
Ja kun olemme vapautuneet peloistamme,
läsnäolomme vapauttaa automaattisesti muutkin peloistaan."
Nelson Mandela, Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja virkaanastujaispuheessaan v. 1994 (Marianne Williamsonia lainaten).
torstai 9. helmikuuta 2012
Vihreät tossut
tiistai 7. helmikuuta 2012
Kukkien istutusta
Ajankohta ei liene vielä aivan oikea, mutta multa saintpaulioiden juurella oli huvennut lähes olemattomiin ja anopinkielet tehneet niin paljon uusia alkuja, että muoviruukut alkoivat venyä.
Kukkia jakamalla sain neljä uutta anopinkieltä ja yhden uuden saintpaulian.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Viimeiset joulusukat
Nooralle valmistuivat jouluksi luvatut sukat, niidenkin malli Novitan Sukkalehdestä.
Huivi on neulottu kahdeksalla silmukalla kerästä Frilla-lankaa. Huivi syntyi kahdeksan numeron puikoilla junassa ja bussissa välillä Kokkola-Turku.
Tunnisteet:
Huivi,
Käsitöitä,
Neule,
Pitsineule,
Sukkia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)