Legoja

Olin ollut kovin kiltti, koska sain joululahjaksi iloisen yllätyksen: Legopakkauksen, josta syntyi pienellä näpertelyllä kukkakimppu!

 Ja kyllähän se kimppu oli jo 29.12.22 valmis ja jopa mallinsa näköinen.

Käsityökesä 2022

Tämä Novitan Kaarrokeneule -julkaisussa ollut Medusa-tunika vaati päästä heti tehtäväksi. Vaikka yleensä välttelen kimallusta kaikissa muodoissaan, tähän malliin se kuului itsestään selvästi. Lanka on Novitan Kuura ja taisin saada haltuuni viimeiset luonnonvalkoiset kerät sitä. Etsintä tuotti viimein tulosta vaikka lanka oli jo tuolloin loppuunmyyty melkein kaikkialta eikä Novita ole sitä enää valmistanut. Tämä on mielestäni suuri harmi, koska malli on ollut suosittu ja jos siihen käyttää hiemän kellertävää perus-7-veikan luonnonvalkoista, lopputulos on aivan erilainen. Toki kimalle erottuu mustasta paremmin, mutta valkoisen langan sävy on muutenkin hieno.

En muista kumman bongasin ensin, kerän auringonkeltaista Novita Nallea vai tämän ohjeen netistä, mutta tässä ne ovat yhdistettynä. Ohja ole 7-Veljestä-langalle, joten jouduin entraamaan kuviota eikä se nyt ole ihan niin justiinsa, mutta fiilis on sama. Vihreä lanka on villtatakista jäänyt Woolly Woodia, luonnonvalkoinen ja ruskea jämä-Nallea. 

Olipa kerran sängynpeite

Kun teini-ikäisenä Ullavassa sain päähäni, että haluan virkata sängynpeitteen, emme lähteneet äidin kanssa kirjastoon vaanPeltoniemen Marin luo ohjetta etsimään. Hän oli ilmeisesti kylän virkkaajaguru siihen aikaan ja sieltä niitä malleja löytyikin valittavaksi asti. Tykästyin tähän harvahkoon malliin - joku juustovormumalli tuskin olisikaan koskaan päässyt sängynpeitekokoon asti.

Tämä kuitenkin valmistui lopulta, mutta sängynpeitekäyttöön siitä ei ollut. Olen ehkä päätellyt lankoja vasta paljon myöhemmin, mutta kun se on ollut valmis, tarvittiin jo isompi sängynpeite.

Jo vuosia olen kesäisin etsinyt ja kokeillut sopivaa virkkausmallia olohuoneen kappaverhoiksi. Eräs myös sängynpeitteen malli oli jo melko pitkällä, ehkä 1/3 tarvittavasta määrästä, mutta se osoittautui hankalaksi kuvioksi saada sileäksi, neliöiden nurkat pönköttivät oudosti. Täältä löytyy kuva tuosta kokeilusta.

Sitten viime kesänä tämä ajatus tuli mieleen ja aloin suunnitella.  Kävi ilmi, että jakamalla peite neljään viiden palan korkuiseeen osaan, minulla olisi tarvittavan pituinen ehjä verho. siitä se sitten lähti. Yhtään isoa ympyrää ei tarvinnut tähän lisätä, muutama pieni kyllä osien yhdistamiseen.

Ripustamista varten virkkasin yläreunaan puoliskaympyrät.

Oven päälle tein kokonaan uusista paloista pätkän, se on kapea koska sen alta pitä kulkea.

Tässäpä sitten valmis kappa, kaikkea muuta kuin suora, sillä pitkällä aikaa virkatut palaset olivat erikokoisia. Se juuri tässä sykähdyttikin vanhaa tätiä - siitä löysin vähän sitä teinityttöstä joka tämän aikoinaan virkkasi.

Rozeta Cal 2 

Pari vuotta sitten tein jo yhden Rozeta Cal'in, se toimii nykyään Nooralla sängynpeitteenä. (Mallin sivut: https://www.scheepjes.com/en/cals-and-mals/scheepjes-cals/scheepjes-cal-2019-rozeta/information/) Ensimmäinen ihastukseni väreistä oli tämä Twilight, mutta sitä en saanut enää mistään pakettina vaan tilasin langat eri puolilta erikseen. 

Tässä vaiheessa kuvio on vielä melko pyöreä. Tällä kertaa käytiin keskiosan kirjovirkkaukseen 4 numeron koukkua ja sen jälkeen numeroa 3,5, sillä loppuosa ympyrästä virkataan edestakaisilla kierroksilla.

Jonkin verran löysä reunasta tuli taas, mutta ei haitaksi asti.

Ohjeesta poiketen tein "tähkiin" varret, paitsi että unohdin alimmaisesta. Noinhan se on juuri tarkoitettukin.

Sitten vaikein osuus. Kesti pari kuukautta saada työ seinälle. Viimein sattumalta keksin rautakaupasta tätä muovilistaa, joka on tarkoitettu kaakelien reunalistaksi. Erittäin hankalan kiinnitys- ja pingotussession jälkeen saimme yhdessä Nooran kanssa työn naulattua seinälle - nauloja meni taatusti enemmän kuin neljä! Jonkin aikaa tarkistin päivittäin, onko työ vielä seinällä vai pingahtanut irti. On pysynyt kuitenkin.

Syksystä jouluun

Sitä laiskistuu vanhetessaan kaikessa, myös kaikessa mukavassa tekemisessä. Tai priorisoi, voi sen niinkin sanoa. Olen kyllä tehnyt käsitöitä koko ajan, mutta tänne asti ne eivät ole vielä päässeet. Nyt sitten keräilin syksyn puuhia tähän juttuun.

27.9. ja 15.12.

Syyskuun lopulla valmistuivat vauvoille neuleet, 15.12. sain mukavan kuvan Miralta, kun hän kotiutui tyttären kanssa laitokselta. 

15.10.

Kauan sitten aloitettu jämälankaprojektimekko pääsi jatkokäsittelyyn kun edessä oli kyläreissu pitkine automatkoineen. Tänään 30.12. puuttuvat vielä taskut ja 1,5 hihaa. Tumma lanka loppui juuri helmaan, joten sen korvaa lähelle samanlainen hihoista alkaen. Toki ero on selvä, mutta tällaisessa peppipitkätossumekossa ei haittaa yhtään.

29.10.

Ja jospa kolmas kerta toden sanoisi, niin tässä tämä neule taas, miehusta uusiksi neulottuna resorista ylöspäin. Jospa koko nyt olisi oikea!

Välillä ruokaa

Eräänä viikonloppuna keksin, että voileipäkakun voisi rakentaa myös suoraan vuokaan. Tätäpä sitten aterioitiin se viikonloppu.

22.11. ja 30.12.

Tein Niinalle ja Mikolle tupaantuliaisiksi toiveesta himmelin. Valmista katsoessa huomasin, että olisi kannattanut käyttää ohuempia olkia, mutta kyllä tämäkin katossa nätisti pyöriskelee.

Himmeli valmiina ja myöhemmin omalla paikallaan Ylivieskassa.

5.12. joululahjasukat valmiina

Ikinä ei mikään pitsineulekuvio-ohje ole ollut niin vaikea oppia, kuin näissä Niina Laitisen Levottomat-sukissa! Olin kutonut yhden parin valmiiksi (monen purkaamisen jälkeen) ja olin toisen parin ensimmäisessä terässä, kun vasta tajusin kuvion kulun niin, että saatoin lakata seuraamasta mallipiirrosta kerros kerrokselta - ja mallikuvio oli vain 8 kerroksen korkuinen! Toki ne ovat myös hyvin kauniit, ihastuin malliin heti sen nähtyäni. Keltaista Venla-lankaa on vielä kerä omia sukkia varten, nämä menivät tyttärille.

Mikko sai 7 Veljeksestä lempiväriset kirjoneulesukat.

14.12.

Myös Niinalle luvattu joululiina vaati purkua ja uuden langan hankinnan, koska ensimmäinen oli liian paksua. Luulin kyllä edelleen, että liina on liian leveä paikalleen, kun muistin lipaston olleen 21 eikä 27 cm syvä. Lopulta siitä tuli paikalleen täysin sopiva.

30.12. ollaan vielä joulutunnelmissa.

Käsitöitä vuodenvaihteen molemmin puolin

Sadonkorjuu-sukat valmistuivat Nalle-langoista Novitan ohjeella jo marraskuussa ja olivat jo käytössä. Sitten purkasin niistä kärjet ja tein niistä pari numeroa pienemmät. Jostain kumman syystä teen itselleni aina liian suuret sukat, opettelen nyt oikeankokoisia. Jos teen ohjeen mukaan, saan tehdä kaksi numeroa omaa kokoani pienemmät - outoa.

Samoihin aikoihin valmistuivat myös nämä Unicorn-sukat. Ohje oli Novitan Talvi 2018 -lehdessä, ja sieltä niistä minulle vinkkasi kummipoika, jonka tytär pitää tästä kuviosta. Kauan siinä meni, mutta viimein valmiit. Lankana Nalle ym. samanpaksuisia lankoja. Kirjoneulekuvio tehtiin tikapuuneuleella, jossa taakse kudotaan ikään kuin toinen kerros kiinnittämään värilangat tasaisin välein. Tekniikan opettelu ei sujunut aivan kivuttomasti, mutta en usko sitä myöskään jatkossa tarvitsevani. 

Pitkään suunnittelemani himmeli valmistui viimein, materiaalina vanhan sanakirjan sivut. Perusmalli on Eija Kosken kirjasta Himmeli. Kokoaminen oli yllättävät nopeaa, suurin osa ajasta meni putkien leikkaamiseen ja liimaamiseen. Sekin sujui joutuin, kun käytti paperin oikeaa suuntaa, siinä uusi oppimani asia.

Nämä sukat valmistuivat joululahjaksi, jälleen 7 Veljeksestä Novitan ohjeella.

Facebook-ryhmässä Taimitarha ilmestyivät Niina Laitinen Designin joulukalenterisukat, lankana taas 7 Veljestä.

Työpaikalla syksyllä alkaneen villasukkabuumin kuluessa aloitin itselleni nämä jämälankasukat Nallen ja Nalle Taika -langan jämistä. Näistä tulikin oikein mieluisat, neuloin neljän numeron puikoilla jolloin neuleesta tuli ohuen ja kevyen tuntuista. Ohje on nimeltään Tunturipuro ja peräisin Pirjo Iivosen kirjasta Jämälankasukat. Ohjeesta poiketen neuloin värikuvion yhdellä Nalle Taika -langan sävyllä, ohjeessa kuvio oli tehty kuudella eri värillä. Nämä sukat päätettiin neuloen silmukoimalla, tekniikka jota en ole aikaisemmin osannut mutta tulen varmasti käyttämään jatkossa kaikenlaiseen päättelyyn.

Elämä on runo KAL 2018-2019

Melko kirjavoittoiseksi on tämä blogi muuttunut. 

Nämä kuvat osaltaan selittävät asiaa: tämä taitaa olla ainoa valmistunut työ sitten viime syksyn. 

Kyseessä on Sari Åströmin Novitan 90-vuotisjuhlan kunniaksi suunnittelema Elämä on runo -peite.

Työ on ollut koko ajan erittäin nautinnollinen tehdä. Ohjeet ovat olleet täydelliset, kaikki on selvitetty silmukan tarkkuudella. Opin myös vihdoin täydellisen tavan kirjoneuleen neulomiseen.

Alkuperäisen ohjeen mukaan peittoon piti tulla 5x7 palaa, minä tein niitä 7x9.

Lankana on luonnonvalkoinen Novita 7 Veljestä sekä sinikirjava Novita Tähti. 

Työn edetessä kokeilin eri tapoja neuloa tällainen keskeltä aloitettava ruutu. Parhaaksi osoittautui kahden pyöröpuikon (4) käyttö.

Rakastan <3