Kolme hienoa kirjaa

Pirkko Saisio: Passio

Toinen lukemani tämän vuoden Finlandia-ehdokas ja tämä kiri kyllä hieman Elstelän edelle. Erittäin nautinnollinen lukukokemus alusta loppuun.

Petri Tamminen: Se sano : unohtumattomat lausahdukset

Mitä kaikkea sitä ihminen tuleekin toiselle sanoneeksi! Kirjaan on kerätty ihmisiltä lauseita, jotka ovat joko kantaneet heitä koko elämän ajan tai lyöneet heidät niin alas, että ylös on ollut vaikea päästä. Yksi lause voi muuttaa ihmisen elämän, se on aika hurjaa.

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu

Tässä kirjassa on monta tasoa ja niiden kokonaisuus on erinomainen. Eletään ajassa, jolloin suurin osa eläimistä on jo hävinnyt maapallolta. Päähenkilö on päättänyt seurata meritse lapintiiroja mahdollisesti niiden viimeisellä muuttomatkalla. Menneisyys kulkee mukana, niin myös aviomies ajatuksissa ja kirjeissä. Salaisuudet paljastuvat vähitellen, se antaa kirjalle myös jännityskirjan luonteen. Hieno kirja!

Huumoria (tai ei), jännitystä, ihmisyyttä ja epäinhimillisyyttä

David Sedaris: Calypso

Esittelyssä kirjan luvattiin olevan nykyajan huumorikirjallisuuden huippua. Jos näin on, ei paljon naurata. Pari kertaa hörähdin, muuten luin ihan mielenkiintoisena kuvauksena joidenkin ihmisten erilaisesta elämästä. Taitaa vain olla niin, että USAlainen käsitys huumorista on erilainen kuin meillä.  

Ragnar Jónasson: Saari 

Jännityskertomus menneisyydestä ja nykyajasta, salattuja asioita ja yllättävä loppu, ihan kelpo jännäri. Tämäkään ei mielestäni kuitenkaan lajinsa huippua. Onko dekkareita liikaa? Luenko liikaa dekkareita? Joukosta on ainankin nykyään hyvin vaikea erottua.

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Nooran suosittelema erikoinen kertomus siitä, millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on elämässään - oikeastaan kaikki mitä vain voi keksiä. Sitä ei kuitenkaan ole aina kovin helppo ymmärtää. 

Eva Mozes Kor, Lisa Rojany Buccieri: Auschwitzin kaksoset

Eva Mozes ja kaksossisarensa Miriam olivat niitä "onnekkaita", jotka pääsivät mukaan tohtori Mengelen kaksoskokeisiin Auschwitzissa. Siinä mielessä onnekkaita, että toinen vaihtoehto olisi ollut välitön kuolema leirille saapuessa. Eva Mozes teki julkista työtä koko loppuelämänsä, jotta nämä asiat eivät unohtuisi seuraaviltakaan sukupolvilta.

Pyhäinpäiväviikonloppu

Alex Michaelides: Neidot

Jørn Lier Horst: Korpimaja

Jarkko Vehniäinen, Marja Lappalainen: Kamala luonto. Salatut eläimet

Michaelidesin edellinen kirja oli oikein hyvä, joten tältä toiselta odotin myös paljon. Olihan tässäkin hyvä alku ja yllättävä loppuratkaisu, mutta siinä välillä ehti tulla aika pitkäksi. Sankaritar oli tyyppiä 'teen tämän itse vaikka se on vaarallista ja minua on varoitettu', ja siitä asetelmastahan ei yleensä koidu mitään hyvää. Silti häntä kävi lopussa vähän sääliksi.

Horstin uutuus oli sen sijaan kuin olisi poliisiraporttia lukenut, jämptiä ja järjestelmällistä ja kulki loppuratkaisua kohti kuin juna.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Kamalan luonnon uusi kansio. Paljolti jo lehdistä tuttuja strippejä, mutta aina yhtä ilahduttavia.

Lisää lokakuisia

Elly Griffiths: Musta enkeli - Hieman erilainen Ruth Galloway -tarina, sillä tapahtumat sijoittuvat Italiaan. Juoni on hyvä ja taas oli mukava tavata vanhat tutut henkilöt.

Cara Hunter: Jäljettömiin - Todella mukaansatempaava ja yllättävä tarina, joka pitää otteessaan loppuun saakka - ja se loppu vasta yllättävä onkin!

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa? - Todella upea kirja. Erikoinen mutta hyvin havainnoillinen tilanne, joka saa entistä paremmin ymmärtämään, miksi rotuerottelu on täysin perusteetonta.  

   

Joel Elstelä: Sirkusleijonan mieli - Mielenkiintoinen mutta turhaan pitkitetty kertomus sirkusseurueesta, joka saa lupaavan työtarjouksen. Mutta kun meneillään on toinen maailmansota ja työtarjouksen tekijä on natsihallitus, ei voi puhua aivan ihannesopimuksesta. Hyvät hetket ovat tässä tarinassa erittäin harvinaisia.

Abigail Dean: Tyttö A - Tätä lukiessa ei oikein ollut selvää, onko kyseessä jännitysromaani vai ei, mutta jännitystä sai kyllä kokea. Sisarussarjan lapsuuden kauhukokemuksia avataan vähän kerrallaan, eikä kukaan heistä ole selvinnyt ilman pahan vaikutusta. 

Jeremy Dronfield: Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin - Yksi parhaista lukemistani holokaustiin liittyvistä elämäkerroista. Kirjoittaja on osannut yhdistää tietokirjan tarkkuuden lähteineen sekä taitavan kerronnan. Henkilöt tuntuvat hyvin todellisilta ja hämmästyin loppupuolella kun tajusin, että heitä henkilökohtaisesti tätä varten ei ole ehditty haastatella, vaan kertomus syntyy historiallisista lähteistä, isän lyhyistä muistiinpanoista ja sukulaisten muistoista.