Facebookin Virkkaus-ryhmästä löytyi tämä malli ja ohje. Liina oli mukava ja nopea virkata ja mielestäni tosi nätti. Koukku Clover nro 2 ja lanka jotain vanhaa varastosta löytynyttä, vähän kiiltävää luonnonvalkoista. Viimeistely kurrilla, helppoa ja tehokasta ;-)
maanantai 16. joulukuuta 2013
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Metsäjätti
Miika Nousiainen: Metsäjätti
Miika Nousiainen tuli tietoisuuteen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman sanavalmiina jäsenenä. Sielläkin hänen huumorinsa on jotenkin pessimististä, ja sama linja on tässä hänen kirjassaan. Siltikin odotin huumoripitoisempaa tekstiä, mutta kyllä tämä ihan asiaa on, jopa melko ankeaakin paikoin, vaikka loppu hyvin kaikki hyvin. Ei nyt mitenkään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt kuitenkaan tämä teos, mutta ei voi huonoksikaan sanoa. Ihan jees, vaikka se on tyhmintä mitä mistään voi sanoa, mutta tästä nyt ei vain oikein muita arviointeja irtoa.
Miika Nousiainen tuli tietoisuuteen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman sanavalmiina jäsenenä. Sielläkin hänen huumorinsa on jotenkin pessimististä, ja sama linja on tässä hänen kirjassaan. Siltikin odotin huumoripitoisempaa tekstiä, mutta kyllä tämä ihan asiaa on, jopa melko ankeaakin paikoin, vaikka loppu hyvin kaikki hyvin. Ei nyt mitenkään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt kuitenkaan tämä teos, mutta ei voi huonoksikaan sanoa. Ihan jees, vaikka se on tyhmintä mitä mistään voi sanoa, mutta tästä nyt ei vain oikein muita arviointeja irtoa.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Testi
Kokeilenpa nyt sitten tätäkin ihmettä eli tekstin lisäämistä iPhonella. En tykännyt sen tekemisestä iPadillakaan joten tuskin ihastun tähänkään.
Kuvankin näköjään saa lisättyä.
Mistäs sen tietää jos vaikka joskus reissun päällä iskee pakottava tarve julkaista jotain. Sittenpä on väline käytettävissä.
P.S. Kävin jälkikäteen PC:llä pienentämässä tuon kuvan, kun oli turhan suuri. Kuvan muokkaus ei puhelimella ihan niin nätisti kuitenkaan onnistu.
Jotain pientä
Kamerasta ainakin loppuivat patterit tänä iltana eikä uusia ollut varalla, liekö siinä syy näihin tosi huonoihin kuviin tällä kertaa. Ainakin punainen patterivalo vilkkui koko ajan.
Tällaista tuubihuivia olen hiljokseen kutonut sivutyönä, kaksi kerrosta Silmua ja kaksi Rose Mohairia ainaoikeaa. toisella puolella näkyvät raidat, toinen on melko tasaisen kirjava. Ja kuvat enemmän tai vähemmän sameita ja värit päin seiniä.
Tämä alimmainen salamakuva varsinkin antaa aian liian kirkaat värit, joissa ylemmissä ne on vähän paremmat. Ja tuo upea neuletunika joka kuvassa näkyy, on Auli-siskon tekemä, lempineuleeni.
Jo pari vuotta sitten olin aloittamassa Kotivinkin ohjeella latvatähteä kuuseen Novitan Gold -langasta. Aloitin silloin yksinkertaisella langalla mutta nyt tein sitten tähden valmiiksi asti kaksinkertaisella langalla nelosen koukulla.
Ensin oli epänääräinen lonkerojuttu,
joka kastelulla ja venytyksellä alkoi jo vähän muistuttaa tähteä.
Ihan rasvattomalla maidolla tätä ei varmaankaan saa kovetettua, pitänee hankkia tekstiilinkovettajaa, sellaisten kanssa en aiemmin olekaan ollut tekemisissä. Sitten vielä rautalanka latvaan kiinnittämistä varten. Kuvan valmiista otan sitten jos ja kun tämä sinne latvaan asti lopulta päätyy.
Ohje oli jotenkin outo, en millään saanut noudatettua sitä aivan tarkasti, mutta tällaisessa työssä se ei ole niin kovin tarkkaa - edes minun mielestäni, vaikka tapaankin olla nipottaja ja saatan purkaa pitkästikin jos huomaan virheen jossain.
lauantai 30. marraskuuta 2013
Hyvä lukuromaani
Sara Gruen: Vettä elefanteille
Sirkus on aihe, joka ei ole koskaan minua kiinnostanut millään lailla, kun se taas joillekin voi olla suuri intohimo. Tätä kirjaa on kovasti kehuttu unohtumattomana lukuelämyksenä, joten viimein minäkin siihen kuitenkin tartuin. Sirkus sinänsä ei tullut sen lähemmäksi, mutta kirja oli hyvä. Kesti tosin lukea aika pitkään ennenkuin innostuin, tai vain huomasin tarinan imaisseen mukaansa. Taisin lukea kirjan aika lailla "yhtä kyytiä", mitä nyt sähköpostia tai Facebookia vilkaisin välillä.
Kuvaus 30-luvun sirkusmaailmasta Yhdysvalloissa on varmaankin todenmukainen. Se ei todellakaan ollut mikään unelmamaailma, vaan jopa rankempi kuin voisi edes kuvitella. Päähenkilö on erittäin sympaattinen, sekä muistelmissaan että nykytilassaan vanhana miehenä.
Tätä kirjaa voi kyllä suositella, piti sitten sirkuksesta tai ei.
P.S. Miksikähän sanotaan "lukuromaani"? Onko muunlaisia romaaneja olemassa? Katseluromaani? Hypistelyromaani? Lasianalusromaani?
Sirkus on aihe, joka ei ole koskaan minua kiinnostanut millään lailla, kun se taas joillekin voi olla suuri intohimo. Tätä kirjaa on kovasti kehuttu unohtumattomana lukuelämyksenä, joten viimein minäkin siihen kuitenkin tartuin. Sirkus sinänsä ei tullut sen lähemmäksi, mutta kirja oli hyvä. Kesti tosin lukea aika pitkään ennenkuin innostuin, tai vain huomasin tarinan imaisseen mukaansa. Taisin lukea kirjan aika lailla "yhtä kyytiä", mitä nyt sähköpostia tai Facebookia vilkaisin välillä.
Kuvaus 30-luvun sirkusmaailmasta Yhdysvalloissa on varmaankin todenmukainen. Se ei todellakaan ollut mikään unelmamaailma, vaan jopa rankempi kuin voisi edes kuvitella. Päähenkilö on erittäin sympaattinen, sekä muistelmissaan että nykytilassaan vanhana miehenä.
Tätä kirjaa voi kyllä suositella, piti sitten sirkuksesta tai ei.
P.S. Miksikähän sanotaan "lukuromaani"? Onko muunlaisia romaaneja olemassa? Katseluromaani? Hypistelyromaani? Lasianalusromaani?
torstai 28. marraskuuta 2013
Kunnon naurut
Jälleen kerran ihmettelen, miksi en lue enemmän huumoripitoisia kirjoja. Niistä tulee todella hyvä olo pitkäksi aikaa, puhumattakaan kunnon röhönaurun hyväätekevästä kertavaikutuksesta silloin, kun sanat osuvat kunnolla kohdilleen. Markus Kajo nyt vain on armoitettu sanataituri, sanoilla kikkailija, ja minä satun pitämään sellaisesta kikkailusta. Kajon pohdiskelut ovat niin outoja, ettei oma mielikuvitus ikinä sellaista saisi aikaan - vaikka outouksia sielläkin kyllä syntyy. Huumori on ihana lahja elämässä, kiitos siitä!
tiistai 26. marraskuuta 2013
Brunettin tutkimuksia alkuperäismuodossaan
Donna Leon: Turvasatama
Jälleen kerran olisin voinut vannoa lukeneeni useammankin Donna Leonin kirjan, mutta kyllä tämä varmaankin oli ensimmäinen. Sen sijaan hänen henkilönsä ja maailmansa ovat sitäkin tutumpia televisiosta. Saksalaiset ovat tehneet Guido Brunettin tutkimuksista laadukkaan tv-sarjan. Ihmettelin, miksi italialaiset eivät ole sarjaa tehneet, se on kuitenkin kuvattu kirjojen tapahtumapaikalla Venetsiassa. Ehkä syynä on se, että amerikkalainen Leon ei ole antanut lupaa kääntää kirjojaan italiaksi, koska haluaa asua maassa tuntemattomana. Monelle muulle kielelle niitä kyllä on käännetty.
Oli mukava huomata, että elokuvat noudattavat kirjojen alkuperäistä henkeä hyvinkin hienovaraisesti. Henkilöt olivat kuin vanhoja tuttuja. Mukana on Italian yhteiskunnan tilan arviointia ja Leon tuntuu tuntevan kolmekymmentä vuotta kotimaanaan olleen maan ominaispiirteet hyvin. Hän myös kirjoittaa miellyttävää tekstiä, ei aina edes kovin helppoa pohdintoineen, mutta mukavaa lukea. Sitäpaitsi sen jälkeen kun näin televisiosta hänestä tehdyn henkilökuvan, olen ollut suuri ihailija. Hän kirjoittaa kirjansa Venetsian ulkopuolella olevassa huvilassaan, puutarhaan avoimen ikkunan äärellä - voiko olla mitään idyllisempää?
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Kännykälle suojaa
Ikinä ei minkään työn tekeminen ole ottanut näin lujille kuin tämä kukonaskelkuvioinen kotelo iPhonelle! Menetin jo luvun, kuinka monesti aloitin työn uudestaan, tein pari senttiä ja purkasin taas. Jossain vaiheessa otin jo uudet langat käyttöön monessa purkaamisessa nuhjautuneen tilalle.
Olin aikaisemmin tehnyt samasta langasta (Esito puuvillalanka) tuon yksivärisen kotelon nokialaiselle, ja se on osoittautunut käytössä käteväksi, suojelee puhelinta ja puhdistaa näytön mennen tullen. Idean kukonaskelkuvioon sain nettiä selatessa, siellä oli tehty neulomalla tuo kuvio, yksinkertainen mutta mukavan näköinen.
Vaikka otin kuvion netistä ja vaikka joku varmaan on tällaisen mallin tehnyt ennenkin, voin väittää sitä omaksi malliksi sillä perusteella, että jouduin tekemään miljoona aloitusta jotta sain kuviot ja koon oikein. Siltikin valmis kotelo olisi saanut olla aavistuksen löysempi, mutta toimii näinkin.
Tunnisteet:
Kirjovirkkaus,
Kotona,
Käsitöitä,
Oma malli,
Virkkaus
Kevyttä asiaa
Roope Lipasti: Perunkirjoitus
Roope Lipasti on tullut tutuksi Kotivinkin kolumnistina. Kun on aikaa, jätän hänen pakinansa sokeriksi pohjalle ja jos luen lehteä vaikka odotushuoneessa, luen sen ensin ettei vaan jää lukematta. Lipasti näkee tutut arkipäivän asiat mielenkiintoisella tavalla, saa ajattelemaan elämää jotenkin uudelta kantilta.
Veljesten matka isoisäpuolen perunkirjoitukseen vie heidät lähemmäksi toisiaan ja myös elämän peruskysymyksiä, sukulaisuutta ja vanhemmuutta. Sävy on turvallinen ja lämmin, tietää heti että ei tässä mitenkään kovin huonosti voi käydä.
Lipastin kirjoja on tuossa kirjastopinossa vielä pari odottamassa, taidanpa lukea nekin, koska kirjoja, jotka tuovat hyvän mielen, ei ole koskaan liikaa.
Roope Lipasti on tullut tutuksi Kotivinkin kolumnistina. Kun on aikaa, jätän hänen pakinansa sokeriksi pohjalle ja jos luen lehteä vaikka odotushuoneessa, luen sen ensin ettei vaan jää lukematta. Lipasti näkee tutut arkipäivän asiat mielenkiintoisella tavalla, saa ajattelemaan elämää jotenkin uudelta kantilta.
Veljesten matka isoisäpuolen perunkirjoitukseen vie heidät lähemmäksi toisiaan ja myös elämän peruskysymyksiä, sukulaisuutta ja vanhemmuutta. Sävy on turvallinen ja lämmin, tietää heti että ei tässä mitenkään kovin huonosti voi käydä.
Lipastin kirjoja on tuossa kirjastopinossa vielä pari odottamassa, taidanpa lukea nekin, koska kirjoja, jotka tuovat hyvän mielen, ei ole koskaan liikaa.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Kaukana mukavuusalueelta
Jo viime kerralla joogatunnilla olisi ollut tarpeen 'bolster' eli tukityyny. Kokeilin käyttää makuupussia suojapusseineen, mutta se oli liian paksu, lyhyt ja kova. Siispä penkomaan vuosien varrella kertyneitä varastoja ja hommiin! Kaikki 'ainesosat' löytyivät kotoa, joten säästin ainakin 57 € joka oli eräässä nettikaupassa tällaisen tyynyn hinta. (Lainasin ko. sivulta mitat tyynylle, kiitosta vaan. Halkaisija on 23 cm ja pituus 62 cm.) Pari tuntia hommaan meni, joten ihan kelpo tuntipalkan siitä sai. Vähän muhkuraiseltahan se näyttää, mutta on luultavasti aika passeli käyttötarkoitukseensa.
Minulla olisi jopa ollut sininen vetoketju, mutta se oli sellainen hieno piilovetoketju, täytyy antaa se joskus jollekin joka vaatteita ompelee. Tämä punainen on sopiva piristys. Käytin myös punaista alulankaa, kun sininen loppui ja puolalla oli sopivasti punaista valmiina, heh. Yksityiskohtiin täytyy kiinnittää huomiota! Tyynyssä on myös kantokahva.
Yritin ensin huonolla menestyksellä käyttää täytteenä paria vanhaa tyynyä rullattuna. Sitten palasin alkuperäiseen suunnitelmaan ja tungin pussiin yhden 70x70 cm tyynyn täytteet. Toinen sellainen odottaa vielä varastossa tarpeettomana, jos tämä määrä ei riitä.
Enpä olisi arvannut, että tuonne tunnisteisiin tulisi lisättäväksi "Ompelu", mutta siellä se nyt on. On kyllä kummallista että kärsivällisyyteni riittää miljoonien silmukoiden tekoon, mutta valmiiden kangaskappaleiden yhteenliittämiseen mielellään ei. En vain jaksa mitata kappaleita tarkasti. Tässä työssä jouduin vähän pähkäilemään työjärjestystä, etten ompelisi itseäni 'pussiin', mutta järjestyksessä vetoketju - vetoketjupää - sivusauma - kahva+toinen pää se onnistui.
Tämäkin kangas vilisee silmissäni, sellaista ilmiötä on nyt ollut enemmänkin. Liekö siinä syy, mutta kesken viimeisen siksaksauman alkoi siksakkia näkyä myös silmissä. Sain viestitettyä Nooralle etten pääse hakemaan häntä töistä, sitten tabletti ja tunniksi pimeään nukkumaan. Vielä on jäljellä migreenin jälkikipu, mutta se menettelee. Ajattelin, että jos vilinä haittaa käytössäkin, sitten virkkaan tai neulon tämän päälle vielä uuden pussin.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Some good advice from Doris Lessing
"There is only one way to read, which is to browse in libraries and bookshops, picking up books that attract you, reading only those, dropping them when they bore you, skipping the parts that drag - and never, never reading anything because you feel you ought, or because it is part of a trend or a movement. Remember that the book which bores you when you are twenty or thirty will open doors for you when you are forty or fifty-and vice versa. Don’t read a book out of its right time for you."
Doris Lessing
22.10.1919-17.11.2013
lauantai 16. marraskuuta 2013
Valo-olento Scorpionsin keikalla Seinäjoella 15.11.2013
Kamerani alkaa olla jo kypsässä iässä, enkä silti ole koskaan vaivautunut kunnolla opettelemaan sen käyttöä. Eilisessä konsertissa olin hyvällä paikalla, mutta en keksinyt, millä asetuksilla olisin onnistunut saamaan kunnon kuvia, niin kuin ympärillä tuntui jokainen saavan, kun seurasin kuvauslaitteiden metsää ympärilläni.
Tässä kuitenkin hauska kuvapari, sattuman kauppaa tietenkin:
Vasemmalla on aivan varmasti Klaus Meine aurinkolaseissaan, ja luulen oikealla olevan saman henkilön, mutta ilman aurinkolaseja. Tunnistus perustuu otsan muotoon, tuo sama lippis hänellä oli koko ajan, takaosa otsalla.
Tässä kuitenkin hauska kuvapari, sattuman kauppaa tietenkin:
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Suuria pohdintoja
Olen nyt toisella koneella kuin edellistä juttua tehdessäni, ja kylläpä on kirkasta punaista minun villatakkini! Värien toistuminen edes jotenkin oikein on kyllä melko ongelmallista, varsinkin kun joka näyttö näyttää ne eri tavalla.
Mutta asiaan: sain luettua pitkään luettavana olleen kirjan.
Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka
Olin joskus jostain tallentanut kännykkäni muistilapulle lauseen: "Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka. Käsittelee taidetta, tiedettä ja käsityötaitoa." No, nyt kirjan läpi kahlattuani voin todeta, että eipä nyt varsin erikseen käsittele mitään noista. Siinä mielessä niitä voidaan ehkä sivuta, jos ne liittyvät hyvän elämään, sillä siitä ja sen edellytyksistä tässä kirjassa puhutaan.
En voi väittää ymmärtäneeni läheskään kaikkea, mutta jos pähkinänkuoreen yrittäisi Aristoteleen sanomaa tunkea, niin se on se kohtuullisuus kaikessa, joka tekee elämästä hyvän. Kaikissa ominaisuuksissa on kaksi ääripäätä, jotka molemmat ovat huonoja, niiden keskellä on optimaalinen tila.
No mainittiinhan käsitöistä sen verran, että jos käsityöläisten tuotteet olisivat eläviä, ne rakastaisivat tekijäänsä vähemmän kuin tekijä niitä. Mielenkiintoinen ajatus.
Tämän jälkeen on pakko ottaa käteen jotain kevyempää, mutta sen verran mielenkiintoista tämä oli, että aioin pikapuoliin ottaa luettavaksi lisää filosofiaa, vaikkapa vain pieninä välipala-annoksina kerrallaan.
Mutta asiaan: sain luettua pitkään luettavana olleen kirjan.
Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka
Olin joskus jostain tallentanut kännykkäni muistilapulle lauseen: "Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka. Käsittelee taidetta, tiedettä ja käsityötaitoa." No, nyt kirjan läpi kahlattuani voin todeta, että eipä nyt varsin erikseen käsittele mitään noista. Siinä mielessä niitä voidaan ehkä sivuta, jos ne liittyvät hyvän elämään, sillä siitä ja sen edellytyksistä tässä kirjassa puhutaan.
En voi väittää ymmärtäneeni läheskään kaikkea, mutta jos pähkinänkuoreen yrittäisi Aristoteleen sanomaa tunkea, niin se on se kohtuullisuus kaikessa, joka tekee elämästä hyvän. Kaikissa ominaisuuksissa on kaksi ääripäätä, jotka molemmat ovat huonoja, niiden keskellä on optimaalinen tila.
No mainittiinhan käsitöistä sen verran, että jos käsityöläisten tuotteet olisivat eläviä, ne rakastaisivat tekijäänsä vähemmän kuin tekijä niitä. Mielenkiintoinen ajatus.
Tämän jälkeen on pakko ottaa käteen jotain kevyempää, mutta sen verran mielenkiintoista tämä oli, että aioin pikapuoliin ottaa luettavaksi lisää filosofiaa, vaikkapa vain pieninä välipala-annoksina kerrallaan.
Kiva takki ja taas uusi huivi
Tämä syksy on ollut yllättävän hiljainen käsityön saralla, samoin lukemisen - tietotekninen vempain pääsi ohittamaan hetkeksi nämä molemmat! Vaan eiköhän se tilanne siitä normalisoidu pikkuhiljaa, ja olihan tässä jo ehkä vähän liiankin intensiivinen käsityöjakso, jolloin kaikki muu jäi sivuun.
Tässäpä tuotoksia: 7 Veljestä Nostalgia -langasta tehty jakku ja Wingspan-huivi Polku-langasta.
Tässäpä tuotoksia: 7 Veljestä Nostalgia -langasta tehty jakku ja Wingspan-huivi Polku-langasta.
Punainen Nostalgia odotti komerossa vuoroaan pari vuotta, ostin sitä heti kun se tuli uustuotantoon. Wingspan taas on ollut pitkään laukussa matkakäsityönä. Värit tässä ovat taas vähän sinne päin, allaolevassa kuvassa on varmaan jakun väri lähinnä oikeaa.
Takin malli on Novitan Syksy 2005 -lehdestä, ja siinä se oli toteutettu Aino-langasta. Aika hyvin onnistui kuitenkin muokkaaminen ohuemmalle seiskaveikalle, ja väri on lähes sama. Lisäsin malliin taskun, sen reunuksen pitäisi näkyä ylläolevassa kuvassa vaikka melko hyvin sulautuukin pohjaan.
Laitoin takin heti uutena pesuun. Näin sain oiottua kunnolla saumat, ainaoikeat ja varsinkin tuon kuvioneuleen. Siihen olisi kannattanut valita isommat puikot kuin muuhun neuleeseen, mutta tajusin liian myöhään. Huivin Polku-lanka on sävyltään Punajuuri ja se on kyllä kuvaava, lanka on kuin punajuurivedessä värjätty
Tunnisteet:
Huivi,
Kirjoneule,
Kohoneule,
Käsitöitä,
Neule,
Villatakki
lauantai 9. marraskuuta 2013
Napeista kiinni
Tämä liivi on ollut valmiina ainakin kuukauden, mutta nappeja vailla. Tilasin muutamaan neuleeseen napit jostain saksalaisesta nettikaupasta, ja viimein sain ne kiinnitettyäkin.
Malli on Novitan Syksy 2013 -lehdestä, lanka monivärinen Usva.
Malli ei ehkä ole minulle kaikkein pukevin, olan malli on luisu ja jotenkin liian 'myötäilevä'. Mutta ehkäpä tälle silti tulee käyttöä, liivit ovat yleensä mieluisia vaatteita.
Sitten voisi yrittää, jos saisi valmiiksi myös villatakin, jonka kappaleet ovat olleet valmiina jo pari viikkoa ompelua, päättelyä ja nappeja vailla.
Malli on Novitan Syksy 2013 -lehdestä, lanka monivärinen Usva.
Malli ei ehkä ole minulle kaikkein pukevin, olan malli on luisu ja jotenkin liian 'myötäilevä'. Mutta ehkäpä tälle silti tulee käyttöä, liivit ovat yleensä mieluisia vaatteita.
Sitten voisi yrittää, jos saisi valmiiksi myös villatakin, jonka kappaleet ovat olleet valmiina jo pari viikkoa ompelua, päättelyä ja nappeja vailla.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Liinalöytö
Eräästä sekalaisia lankajäännöksiä sisältäneestä korista, jota ei oltu toviin avattu, löytyi tällainen liina. Sitä ei ilmeisesti ole koskaan käytetty, koska langat olivat päättämättä. Prässättykin se nyt on, vaikka kuvassa ei ehkä siltä näytä.
Itse en tällaista muista tehneeni, saattaa olla erään edesmenneen ystävän tekemä, tai sitten äidin.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Sarjan päätös
Haruki Murakami: 1Q84 osa 3
Harvoin olen mitään lukukokemusta odottanut niin kuin tätä 1Q84:n kolmatta ja viimeistä osaa. Kaksi ensimmäistä osaa tekivät lähtemättömän vaikutuksen, joten odotukset tälle lopetusosalle olivat kovat. Annoin tälle LibraryThingissä 4 ½ tähteä, ja se puoliska tulee tuolle odotukselle.
Tapahtumat jatkuvat hitaasti, eikä mitään oikeastaan tapahdu ennen kuin aivan lopussa. Välillä aikoo ihan tuskastua odottavan tiiviiseen tunnelmaan, eteenpäin on luettava kiireesti. Ratkaisu syntyy kuitenkin lopulta ja se on osin yllättävä, osin ennakoitavissa. Ushikawan kohtalo jäi minulle arvoitukseksi, miksi kävi niin kuin kävi, ja mitä tapahtuu jatkossa kun pikkuväki saa tehtävänsä valmiiksi.
Yksi tämän kirjan nerouden osoitus on se, että tarina jää päähän elämään. Se pysyi siellä lukemisen aikana, yöllä ja päivällä. Nyt kun lukeminen on suoritettu, tarina jatkaa elämää mielikuvituksessa, sillä avoimeksi jäi niin monta asiaa - aivan kuten oikeassakin elämässä.
Harvoin olen mitään lukukokemusta odottanut niin kuin tätä 1Q84:n kolmatta ja viimeistä osaa. Kaksi ensimmäistä osaa tekivät lähtemättömän vaikutuksen, joten odotukset tälle lopetusosalle olivat kovat. Annoin tälle LibraryThingissä 4 ½ tähteä, ja se puoliska tulee tuolle odotukselle.
Tapahtumat jatkuvat hitaasti, eikä mitään oikeastaan tapahdu ennen kuin aivan lopussa. Välillä aikoo ihan tuskastua odottavan tiiviiseen tunnelmaan, eteenpäin on luettava kiireesti. Ratkaisu syntyy kuitenkin lopulta ja se on osin yllättävä, osin ennakoitavissa. Ushikawan kohtalo jäi minulle arvoitukseksi, miksi kävi niin kuin kävi, ja mitä tapahtuu jatkossa kun pikkuväki saa tehtävänsä valmiiksi.
Yksi tämän kirjan nerouden osoitus on se, että tarina jää päähän elämään. Se pysyi siellä lukemisen aikana, yöllä ja päivällä. Nyt kun lukeminen on suoritettu, tarina jatkaa elämää mielikuvituksessa, sillä avoimeksi jäi niin monta asiaa - aivan kuten oikeassakin elämässä.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Pikalukua
Kari Hotakainen: Luonnon laki
No niin, keskiviikkoon päästiin ja molemmat kirjat ovat luettuina. Pino pöydällä tosin ei ole pienentynyt, sillä eilen erehdyin kirjastossa vähän katselemaan ympärilleni ja mukaan tarttuivat Vettä elefanteille ja Donna Leonin uusin, Turvasatama. Mutta kirja illassa onnistuu näköjään aivan hyvin, jopa vähän toista kuten eilen illalla.
Hotakaisen tyyli on niin omanlaisensa, ettei siitä edes osaa sanoa mitään, mietin sitä useampaan kertaan lukemisen edistyessä. Samalla hauskaa ja asiallista, huvittavaa mutta samalla niin totta, että kylmää.
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Rauhalan Taivaslaulu on ollut näillä lakeuksilla syksyn hitti. Selvähän se, kun tässä tapauksessa "lähdeyleisö" on maantieteellisesti keskittynyt tänne ja tästä pohjoiseen. Minusta kirja on nimenomaan rakkaustarina. Päähenkilöpariskunnan rakkaus jatkuu yhtä kauniina kuin oli alkanutkin, vaikka elämästä tuli muuta kuin haaveiltiin. Mitään kovin järisyttävää paljastusta tästä uskonnosta ja sen harjoittamisesta ei tullutkaan, eikä varmaan ollut tarkoituskaan, tämä on yhden perheen selviytymistarina, ja hyvä sellaisenaan. Lopussa oleva mielikuvitustarina tuntuu jotenkin päälleliimatulta ja oudolta, vaikka sisältääkin tavallaan koko tarinan, vain kuvitteellisemmassa muodossa. Nukketarinat olivat mielestäni myös turhia, ainakaan minulle ne eivät avanneet mitään uutta.
No niin, keskiviikkoon päästiin ja molemmat kirjat ovat luettuina. Pino pöydällä tosin ei ole pienentynyt, sillä eilen erehdyin kirjastossa vähän katselemaan ympärilleni ja mukaan tarttuivat Vettä elefanteille ja Donna Leonin uusin, Turvasatama. Mutta kirja illassa onnistuu näköjään aivan hyvin, jopa vähän toista kuten eilen illalla.
Hotakaisen tyyli on niin omanlaisensa, ettei siitä edes osaa sanoa mitään, mietin sitä useampaan kertaan lukemisen edistyessä. Samalla hauskaa ja asiallista, huvittavaa mutta samalla niin totta, että kylmää.
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Rauhalan Taivaslaulu on ollut näillä lakeuksilla syksyn hitti. Selvähän se, kun tässä tapauksessa "lähdeyleisö" on maantieteellisesti keskittynyt tänne ja tästä pohjoiseen. Minusta kirja on nimenomaan rakkaustarina. Päähenkilöpariskunnan rakkaus jatkuu yhtä kauniina kuin oli alkanutkin, vaikka elämästä tuli muuta kuin haaveiltiin. Mitään kovin järisyttävää paljastusta tästä uskonnosta ja sen harjoittamisesta ei tullutkaan, eikä varmaan ollut tarkoituskaan, tämä on yhden perheen selviytymistarina, ja hyvä sellaisenaan. Lopussa oleva mielikuvitustarina tuntuu jotenkin päälleliimatulta ja oudolta, vaikka sisältääkin tavallaan koko tarinan, vain kuvitteellisemmassa muodossa. Nukketarinat olivat mielestäni myös turhia, ainakaan minulle ne eivät avanneet mitään uutta.
Herkuttelua
tiistai 29. lokakuuta 2013
Näinhän meillä syödään tuon tuosta, viikoittain vähintään. No ei todellakaan! Valitettavan harvoin tulee tällaista tehtyä.Töistä lähtiessä oli vain selvänä että juustoja on nyt saatava. Nooran kanssa haettiin juustot, rypäleet, suolakeksit, paprikat. Sitten menin Alkosta hakemaan juustolle sopivaa kaveria ja myyjä suositteli erityisesti tätä muutenkin suosikkiviiniäni eli Montalto Nero d'Avola Appassimento. Ja kyllä myyjä tiesi, ei riidellyt minkään juuston kanssa tämä viini.
Alkossa selvisi todennäköisesti myös syy äkilliseen juustoinnostukseeni. Siellä oli näkyvästi esillä "Viinejä riistan ja juustojen seuraksi". Olin edellisellä kauppareissulla ohimennessä jo huomannut tuon kyltin ja siitä se ajatus sitten vissiin lähti.
Niinpä iltapäivä sujui näistä ja Sherlock Cluedosta nautiskellen. Tosin Noora voitti taas 2-0. Olen varmaan vain kerran ollut ensimmäinen joka keksii ratkaisun, jotenkin aivoni ovat tähän vähän liian hitaat, ainakin Nooralla nopeammat!
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Lyhyttä Gabaldonia
Diana Gabaldon: Tulivana - Neljä Matkantekijä-kertomusta
Ihan kaikkea Gabaldonin tuotantoa en ole lukenut, koska siltikään muu tuotanto ei ole niin hyvää kuin itse Matkantekijä-sarja. Ei toki huonoakaan, mutta kun on lukenut aiheesta seitsemän yli tuhatsivuista tarinaa, ei novellimuoto ehkä anna aivan samaa tunnelmaa. Siispä kahdeksannen osan odotus jatkuu!
Tänään sain työkaverilta lainaan Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, joka on osoittautunut valtavaksi menestykseksi. Katsoin juuri, että Anders-kirjastoissa kirjasta on 211 varausta. Kaveri toivoo tämän kuitenkin palautettavaksi ensi viikonlopuksi, ja kun samalla kirjastosta tuli huomautus, että Hotakaisen uutuus erääntyy keskiviikkona, eikä sitä varausten vuoksi voi uusia, näyttää siltä että tämä viikko on lukuviikko. Hyvä niin!
Ihan kaikkea Gabaldonin tuotantoa en ole lukenut, koska siltikään muu tuotanto ei ole niin hyvää kuin itse Matkantekijä-sarja. Ei toki huonoakaan, mutta kun on lukenut aiheesta seitsemän yli tuhatsivuista tarinaa, ei novellimuoto ehkä anna aivan samaa tunnelmaa. Siispä kahdeksannen osan odotus jatkuu!
Tänään sain työkaverilta lainaan Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, joka on osoittautunut valtavaksi menestykseksi. Katsoin juuri, että Anders-kirjastoissa kirjasta on 211 varausta. Kaveri toivoo tämän kuitenkin palautettavaksi ensi viikonlopuksi, ja kun samalla kirjastosta tuli huomautus, että Hotakaisen uutuus erääntyy keskiviikkona, eikä sitä varausten vuoksi voi uusia, näyttää siltä että tämä viikko on lukuviikko. Hyvä niin!
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Miten tässä taas näin pääsi käymään?
Tämän uuden leikkikalun ja valmiiksi haluavan villatakin vuoksi lukeminen on valitettavasti jäänyt aivan liian vähälle. Siitä huolimatta mielenkiintoisia kirjoja tarttuu matkaan ja haluaa tulla luetuksi, kirjasto kun on työhuoneestani vain muutaman askeleen päässä.
Tällä kertaa on päässyt muodostumaan tällainen suma. Kasan päällimmäisenä saattaa olla maailman paras kirja, ja siksi sen aloittamiseen on korkeampi kynnys. Kyseessä on kirjan 1Q84 kolmas ja viimeinen osuus. Ensimmäisen ja toisen osan perusteella on lupa odottaa huikeaa matkaa Murakamin ihmeelliseen maailmaan.
Noora toi minulle joogakirjan, joka vaikuttikin hyvältä. Pinossa lisäksi Aristoteleen filosofiaa, historiallista aikamatkailua, Roope Lipastin huumoria, Kari Hotakaisen uutuus ja Miika Nousiaisen Metsäjätti. Siinäpä sitä olisi joka tunnelmaan sopivaa luettavaa.
perjantai 18. lokakuuta 2013
Perjantaiherkkua (ja lauantai-)
Nachoja alkoi tekemään mieli, siispä nettiin ohjetta etsimään. Voin laittaa ohjeen tähän kyllä kuin omanani, sen verran paljon sitä muokkasin. Ohje sisältää tuotesijoittelua :-)
NACHOS-VUOKA
Nachos-sipsejä n. 300 g
Tomaatti-jauhelihakastikkeeseen:
Rasvaa ruskistamiseen
800 g jauhelihaa
1 pss pakastesipulia (200 g)
n. 1,5 tl suolaa
4 tl pippurisekoitusta
Chilijauhetta muutama huiskaisu
400 g chilitomaattimurskaa
2 punaista chilipalkoa (mietoja)
1 prk Pirkka-dippikastiketta
1 prk Alpro soija-ruokakermaa
1 prk säilykemaissia
n. 200 g juustoraastetta
Jauheliha ruskistetaan ja maustetaan suolalla, lisätään sipuli ja kuullotetaan.
Lisätään mausteet, chili,tomaattimurska, maissi, kerma ja juustokastike.
Keitetään jonkin aikaa nesteen vähentämiseksi.
Uunivuokaan kerroksittain kaksi kertaa soosi - sipsiä - juustoraaste.
Gratinoidaan 250 asteessa n. 10 minuuttia.
Ja tältä se näytti:
torstai 17. lokakuuta 2013
Onnistuuko päivitys iPadilla?
Sitten toinen kuva tuonne alas tietenkin - ja tämä teksti tänne ylös, tottakai. Eli tässä jutussa on kaikki aikalailla ylösalaisin
Noh, muuten melkein, mutta eka teksti on tuolla alhaalla, sitten kuva ja nyt tämä viimeisin teksti.
Kuvassa menossa oleva villatakin teelmä sekä pari kirjaa jotka odottavat lukijaansa. Saattaa vähän viivästyä. Tämän laitteen kanssa värkätessä.
Tunnisteet:
Kirjoja,
Kirjoneule,
Kohoneule,
Käsitöitä,
Neule,
Villatakki,
Yleistä ihmettelyä
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Artikkeli Andersissa
Lankesin jokin aika sitten turhamaisuuteen, kun Susanne kirjastosta tuli kysymään, haluaisinko osallistua Anders Verkkokirjaston suosikkikirjateemaan kirjoittamalla pari lausetta tekstiä tämänhetkisestä lempikirjastani. Koska tuoreessa muistissa oli Haruki Murakamin hieno teos, joka innoitti minut kirjoittamaan vähän pidempään tänne blogiinkiin, lupauduin saman tien (tämä varmaan hämmensi Susannea, sillä luultavasti aika montaa muuta oli jo pyydetty huonoin tuloksin). Lupautumista helpotti tietenkin, kun tiesin että voin ottaa tekstin melko suoraan blogista. Sitä tosin oli huomattavasti enemmän kuin pyydettiin, mutta on näköjään kelvannut sellaisenaan. Artikkeli löytyy nyt tästä älyttömän pitkästä linkistä. Mukaan pyydetyn kuvan otin ihan itse omassa kirjastossa.
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Kynttiläaika alkaa
Kyllä ne vain taas nuo kynttilä alkavat vallata alaa kotosalla, niiden paras sesonki on alkamassa.
Tuo meidän Halpa-Halli yllättää joskus iloisesti, lähdin katsomaan löytyisikö jonkinlainen tarjotin kokoamaan kynttilöitä yhteen. Mielessä oli jopa joku muovinen vaihtoehto, jotain näin hienoa ajattelin vain ohimennen, mutta siellähän se oli odottamassa ja hintakin jäi alle kympin. Ja tämähän on suorastaan täydellinen!
Tämä olkoon alku takkahuoneen muutoksessa vaatehuoneesta joogahuoneeksi. Tupakoidessani takkahuone oli eniten käytetty huone, koska käytin siellä runsaasti aikaa tuohon nyt onneksi taakse jääneeseen harrastukseen. Nyttemmin siitä on tullut vain läpikulkuhuone pesuhuoneeseen, vaatekeräyspiste ja roskienpolttohuone. Tähän tulee nyt muutos, ja nämä kynttilät ovat alku sille! Hain myös sopivaa joogamusiikkia Spotify'hin, sitten vain matto lattialle ja harjoitus voi alkaa.
lauantai 28. syyskuuta 2013
Voiko joulu jo tulla?
Tässä liina on virkattua reunusta vailla valmis, ja lankaa on huolestuttavan vähän jäljellä. Lopulta 400 grammasta Novitan Kotiväkeä jäi 2 grammaa jämälankaa! Viimeinen kerä hupeni viimeiseen n. kuuteen senttiin, joten ympärysmittaa liinassa riittää, kun halkaisijakin on 136 cm.
Tässä on sitten jo reunuskin valmis, liina on vielä silittämättä. Kuvassa on myös 100 cm pyöröpuikko, jota käytin loppuun asti, se on keskimmäisen tähtikuvion ympärillä. Ei ihme että loppuvaiheessa silmukoilla oli vähän ahdasta, muistaakseni silmukkaluku lopussa oli 912. Hankin tätä varten tuon Addin pyöröpuikon, ja se oli kyllä oikein hyvä, mutta ehkä tällaiseen kovaan, liukkaaseen puuvillalankaan hieman liiankin liukas.
Pienempikin liina tälle pöydälle olisi riittänyt, mutta hyvä näinkin, komiahan se on. Kuva vain on omituisen sumea ja rakeinen, liian vähän valoa vissiin.
(Kaikki kuvat tässä blogissa aukeavat klikkaamalla suuremmiksi - ainakin pitäisi.)
lauantai 21. syyskuuta 2013
Iso kirja ja vähän muuta
Pekka Hiltunen: Iso
Pekka Hiltunen kirjoittaa ison naisen äänellä kirjassa Iso. Anni on terve, älykäs ja ammattitaitoinen 37-vuotias nainen, mutta hän ei löydä paikkaa työelämässä eikä maailmassa, koska hän on liian iso. Lihavuus leimaa hänen elämäänsä lapsesta saakka. Nykyajan lihavuushysteria menee kuitenkin pidemmälle kuin koskaan ennen, eikä Anni voi hyväksyä vääriä tosiasioita, joita ihmisille syötetään, jotta he uskoisivat että lihavuus on kaiken pahan alku ja juuri. Hän nousee kapinaan tätä käsitystä vastaan ja tuntee tulevansa osaksi maailmaa, löytävänsä paikkansa. Hieno kirja.
Tällaiset vetimet löysin pöytään. Jotenkin hyvin tutun näköiset, olisikohan kotona vaikka mummun piirongissa ollut samanlaiset?
Käsityörintamalta ei ole tullut vähään aikaan uutisia, sillä joululiina ei ollutkaan ihan sellainen pikkutyö kuin ensin ajattelin. "Pussukka" näyttää nyt tältä. Seuraavaksi vuorossa on vielä reunuskuvio, arviolta 10 cm.
Pekka Hiltunen kirjoittaa ison naisen äänellä kirjassa Iso. Anni on terve, älykäs ja ammattitaitoinen 37-vuotias nainen, mutta hän ei löydä paikkaa työelämässä eikä maailmassa, koska hän on liian iso. Lihavuus leimaa hänen elämäänsä lapsesta saakka. Nykyajan lihavuushysteria menee kuitenkin pidemmälle kuin koskaan ennen, eikä Anni voi hyväksyä vääriä tosiasioita, joita ihmisille syötetään, jotta he uskoisivat että lihavuus on kaiken pahan alku ja juuri. Hän nousee kapinaan tätä käsitystä vastaan ja tuntee tulevansa osaksi maailmaa, löytävänsä paikkansa. Hieno kirja.
Tällaiset vetimet löysin pöytään. Jotenkin hyvin tutun näköiset, olisikohan kotona vaikka mummun piirongissa ollut samanlaiset?
Käsityörintamalta ei ole tullut vähään aikaan uutisia, sillä joululiina ei ollutkaan ihan sellainen pikkutyö kuin ensin ajattelin. "Pussukka" näyttää nyt tältä. Seuraavaksi vuorossa on vielä reunuskuvio, arviolta 10 cm.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Pöytäkaunotar
Siinä se nyt sitten on omalla paikallaan ja tykkään kovasti. Pikkutuolit sopivat värin ja mallin perusteella hyvin tähän viereen, samoin kuin äidin kaitaliina siihen päälle.
Tuo lankakori ei todellakaan enää ole kaunistus tuolla alla, pitänee vähän raivata sitä pikapuoliin. Pienikin tönäisy aiheuttaa lisäksi luhistumisvaaran.
Pöydän laatikoissa on vain avaimen paikat ja peitetyt ruuvinjäljet siinä joskus olleista vetimistä. Haeskelin netistä vetimiä, ja Helakaupasta löytyi aika hyvä, laitoin tiedustelua siitä menemään.
Tuli kyllä pieni takaiskukin tänään, kun innoissani aloin vanhaa pöytää tyhjentämään. Tempaisin siinä olleen Strindberg-lampun reippaasti käteen unohtaen, että lasikupu ei ole mitenkään kiinni. Se oli sen lampun toinen kupu, nyt on sitten kolmas haussa. Pitänee miettiä jotain piiloteippikiinnitystä jos siihen uuden kuupan saa. Kyllä muuten leviää laajalle, kun tuollainen kuupa tipahtaa lattiaan, harmi ettei tullut otettua kuvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)