Sarja paranee edetessään

Robert Galbraith: Valkoinen kuolema

Robert Glabraith'in (aka J. K. Rowling) neljäs Cormoran Strike -romaani on mielestäni paras tähänastisista. Osittain ehkä siksi, että aikaisempien osien lukemisesta viisastuneena painoin alusta asti mieleeni henkilöiden nimet ajatuksella - näin en myöhemmässä vaiheessa kompastunut henkilöpaljouteen. Asiaa auttoi varmasti myös se, että pystyin lukemaan kirjan viimeisen 2/3 yhtäjaksoisesti. Teksti on runsasta ja juoni mutkittelee asian edetessä, kunnes oikenee hengästyttävässä lopussa ratkaisuunsa.

Laatupaketti

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina : kypsyys - vanhuus (Napoli-sarja; neljäs osa)

Jonotus Anders-kirjastossa alkaen sijalta 75 kannatti, sillä Kari Hotakaisen kirja Kimi Räikkösestä on juuri niin hyvä kuin tekijän ja aiheen perusteella saattoi odottaakin. Luin suurimman osan kirjasta oman kirjastomme järjestämässä Hiljaiset illat -lukuillassa, jonka idea oli lukea hiljaa kaikessa rauhassa. No, tuskin pari naurunpurskahdusta taholtani kuitenkaan pilasi tunnelmaa. Hotakainen on juuri niin hyvä kuin aina ja Kimi erittäin mielenkiintoinen henkilö. Pitäisiköhän taas alkaa seurata formuloita? Hotakaista ainakin pitää lukea lisää.

Elena Ferranten kirjaakin jonotin jonkin aikaa aivan syystä, se on loistava päätös upealle sarjalle. Napolin väki tuli tutuiksi kuin perheenjäsenet ja eroaminen heistä tuntui surulliselta. Surullisia eroja sisältyi kirjaankin kyllin, niiltä ei voi elämässä välttyä.

Lukekaa tämä!

Hans Rosling: Faktojen maailma : asiat ovat paremmin kuin luulet 

Tämä kirja on valtavan innostava, se avaa aivan uusia näkökulmia uutisten ja maailman tapahtumien tulkitsemiseen. Olen jo mainostanut tätä joka tilanteessa ja teen sen taas: jokaisen pitäisi lukea tämä kirja. Asiat eivät välttämättä ole sitä miltä näyttävät, kaikki riippuu siitä, miten katsoo ja mihin vertaa.

Erinomaista kirjallisuutta

Tommi Kinnunen: Pintti

Tästä kirjasta voin sanoa ainoastaan, että se on hyvä. Kolmen sisaruksen tarinat kertovan kirjan lukeminen oli jaettava kolmeen iltaan, ettei hyvä loppuisi liian pian. Ei haitannut sekään, että ympäristönä lasitehdas ja aiheena sen työvaiheet oli aivan outo: kyse oli kuitenkin ihmisistä ja elämästä.

100 + 3 kirjaa

Ken Mogi: Löydä oma ikigai - Japainen tie elämän voimaan

Vesa Sisättö: 100 klassikkoa tunnissa

Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi

Héctor García (Kirai) & Francesc Miralles: Ikigai - Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain

Hämmästyin kyllä itsekin, kun huomasin etten ollut syyskuussa lukenut kuin yhden kirjan. Ei se oikein vieläkään suju, kaikki muu tuntuu vievän ajan. Tässä kuitenkin muutama luettu.

Ikigai oli nimenä kahdella kirjalla, mutta pääasiassa ikigaita käsitteli Ken Mogin kirja, toinen kertoi enemmän yleisesti japanilaisten pitkäikäisyyden syista, niistä yhtenä ikigai. Se tarkoittaa jotenkin elämän tarkoituksen löytymistä. Pidin Mogin kirjasta ehkä enemmän, se on itsessään kaunis kirja. Toisaalta taas Garcían kirjassa kerrottiin monesta mielenkiintoisesta menetelmästä, joita japanilaiset harjoittavat pitkän iän ja terveyden saavuttamiseksi.

Ja jälleen sain palata nuoren Flavia de Lucen seuraan, tällä kertaa hänen lomamatkalleen. Se ei tietenkään ole tylsä eikä edes rauhallinen, murhat ovat keskiössä jälleen. Flavia on saanut yllättäen aktiivisen ja mieluisa liittolaisen aivan läheltä, kun perheen palvelija ja edesmenneen isän läheinen ystävä Dogger ryhtyy ratkomaan mysteereitä Flavian kanssa. Doggerissa on jotain samaa kuin Jeevesissä, ainakin hienostunut käytös ja hämmästyttävä tietomäärä. Jään odottamaan jatkoa tämän kaksikon yhteistyölle.

Pienenä välipalana luin 100 klassikkoa tunnissa, pikku kirjasen jossa Vesa Sisättö oli kiteyttänyt mielestään olennaisen sadan klassikkoteoksen sisällöstä yhdelle sivulle otsikkojen Mitä - Knoppi - Tuomio alle. Tässä esimerkki omasta Top 1 -kirjasta:

Lahjasukat

Mukavan työkaverin työpisteen vaihtuessa kävimme joukolla tupaantuliaisissa uusissa tiloissa. Tuliaisiksi suunnittelimme mm. villasukkia, koska saaja niissä viihtyy. Pienten virheiden saattelemana ehdin kiireesti parissa illassa saada valmiiksi nämä Novitan syksylehdessä olleet sukat. Lanka vaihtui Nallesta 7 veljekseen, sain siitä vähän nopeushyötyä.

Lukublokin loppu

Jari Tervo: Aamen

Jossain vaiheessa puolentoista kuukauden lukublokkia tartuin kuitenkin tähän uutuuteen, koska tiesin sen olevan hyvä. Tartuin ja jätin siihen, lukeminen ei maistunut. Sitten viimein aloitin ja luin melkein loppuun ja siihen jäi. Syynä ei ollut kirja - päinvaistoin, voisin lukea sen heti uudelleen, ellei kirjastossa olisi jonoa sitä odottamassa! Joskus vain ei maistu, ei edes paras.

Eilen kuitenkin tartuin kirjaan uudelleen ja harmittelin, miksi olinkaan sen jättänyt. Luin sen saman tien loppuun enkä aloittanut uudestaan, vaikka mieli teki. Loistava kirja.

Kannesta en pidä, vaikka se on kirjansa näköinen. Visuaalinen hyvä on minulle ilmeisesti erilainen kuin kirjallinen hyvä.

Ikääntymiseen liittyy ikäviä asioita (ikä - ikävä? mitähän etymologi tästä sanoisi?). Vaikka en ole vielä vanhus enkä edes eläkkeellä, ei tässäkään vaiheessa elämää enää oikein voi edes itselleen uskottavasti luvata, että tämän luen vielä uudestaan. Tämä jos mikä sen ansaitsisi, varmasti paljon jäi  huomaamatta tässä runsaudessa. Kuitenkin lukemattomia kirjoja on niin paljon, että uudelleen lukemisen ylellisyyteen ei enää tunnu olevan varaa. On se Sadan vuoden yksinäisyyskin vielä toisen kerran lukematta. Laitettakoon järjestykseen, jos siihen ryhdyn: SVY ensin ja Aamen sitten.

Varovainen laskeutuminen käsityökauteen

Tytär tarvitsi puhelimelleen suojan laukussa käytettäväksi. Olen näitä tehnyt eri kuviolla itselleni ja nyt löysin sopivan kuvion Pinterestin kautta Ravelrysta. Neuleessa kuvio menisi suoraan, renkaana virkatussa kuvio kiertää kovasti oikealle, mutta kyllä ne nyt juuri kissoiksi erottaa.

Kahdenlaista jännitystä ja sunnuntaipaketti 10-14

09.08. Jens Henrik Jensen: Hirtetyt koirat  (Oxen-sarja)

11.08. Sylvain Neuvel: Heräilevät jumalat - Themis-kansioiden toinen kirja

 

Jens Henrik Jensen on uusi tuttavuus. Tämä kirja aloittaa entisestä sotilaasta Niels Oxenista kertovan sarjan, ja onhan ne muutkin osat luettava.

Heräilevät jumalat on toinen osa Themis-sarjasta ja pidin siitä enemmän kuin ensimmäisestä. Ehkä aluksi oudolta tuntunut haastattelujen kautta tehty tarina oli nyt helpompilukuinen ja olivathan tapahtumatkin toki kovin vaikuttavia.

12.08. Jarkko Vehniäinen, Vesa Anttonen: Kamala Luonto - Kamalasutra

12.08. Jarkko Vehniäinen: Kamala Luonto - Sunnuntaijengi

12.08. Jarkko Vehniäinen: Kamala Luonto - Sunnuntaikävelyllä

12.08. Jarkko Vehniäinen, Vesa Anttonen: Kamala Luonto - Pieruterapia

12.08. Jarkko Vehniäinen: Kamala Luonto - Karhunvatukoita

Sunnuntain ratoksi valikoitu tällainen satunnainen otos Jarkko Vehniäisen Kamala luonto -sarjakuvakirjoista. Hulluja eläimiä kaikki tyynni, mutta ei se ihmispirukaan viisas ole. Tästä huolimatta kirjoissa sitä viisautta kuitenkin on paljon - ja pieruja.

Viimeisen lomaviikon luetut

Paul Auster: Talvipäiväkirja 

• Uuteen kirjailijaan oli mukava tutustua omaelämäkerrallisessa teoksessa, josta kävivät ilmi mm. Austerin asuinpaikat tähän mennessä ja satunnaisia kohtauksia hänen elämästään. Häneltä luen varmasti lisää.

J.K. Rowling: Paikka vapaana 

• Olin jo keskeyttää lukemisen alkuunsa, olihan tämä kirja aivan muuta kuin Rowlingilta on tottunut lukemaan. Ei Tylypahkaa eikä etsivätoimistoa vaan perusenglantilaisen pikkukaupunkin valtuusto- ja ihmissuhdekiemuroita. Aika nopeasti kirja kuitenkin alkoi kiinnostaa, hyvä kertoja on hyvä tyylistä riippumatta. Kirja oli kuin Emmerdale ilman pubia tai Midsomerin murhat ilman murhia - ilkeyttä ja kiusantekoa kyllä riitti.

Friedrich Dürrenmatt: Lupaus - Rikosromaanin sielunmessu 

• Erikoinen, 1958 kirjoitettu rikoskertomus tarjoaa surullisen tarinan lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Aihetta oli käsitelty hyvin hienovaraisesti, sillä ei mässäilty. Tekijäkin löytyi lopulta, vaikka hieman poikkeavalla tavalla.

  

Esko Valtaoja: Maailmanloppu peruttu 

• Lisää Valtaojan eri lehdissä julkaistuja mukavia kolumneja milloin mistäkin asiasta, aivan pienistä avaruuden äärettömyyteen.

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton 

• Tämä oli pieni mutta koskettava kertomus äidistä ja tyttärestä, tosi nopealukuinen, tiivis pakkaus. 

Jussi Adler-Olsen: Selfiet

• Adler-Olsenin uusin kietoi yhdeksi vyyhdeksi niin monta juonensäiettä että välillä piti oikein hiljentää, jotta olisi pysynyt kärryillä. Osasto Q:n laatu pysyy hyvänä.

Mariana Alcoforado: Sisar Marianan rakkauskirjeet

Kirjassa on viisi onnettomasti rakastuneen nunnan rakkauskirjettä 1600-luvulta. Mahdollista on myös, että kyseessä on fiktiivinen tarina. 

Olihan tämä kaunista, tunteellista ja intohimoista, eivät korvaa WhatsApp-viestit tällaista kirjeenvaihtoa. Silti en oikein päässyt tunnelmaan, lienenkö kyynistynyt.