tiistai 5. marraskuuta 2019

Sairauslomalla luettua


Elly Griffiths: Risteyskohdat
Haruki Murakami: Tanssi, tanssi, tanssi
Pasi Klemettinen: Hätäkös tässä matalassa kaivossa! : Sutkauksia ja sanontoja

Gaius Plinius Caecilius Secundus nuor.: Kirjeitä keisariajan Roomasta
Marko Leppänen ja Adela Pajunen: Suomalainen metsäkylpy

Griffithsin Risteyskohdat aloitti Ruth Galloway -sarjan, jonka lukematta jättämistä tähän asti ihmettelen kovasti. Onhan kirjoittaja sama kuin Vera Stanhope -sarjalle, jota sitäkään en tosin ole lukenut vaan katsonut sarjan TV:stä. Joka tapauksessa kirja osoittautui juuri sellaiseksi brittidekkariksi, jonka parissa viihtyy, kaksi seuraavaa ovat jo pöydällä odottamassa.

On vaikea ymmärtää kustantajan aikataulua näille Murakamin käännöksille, tai mistä ne sitten ovatkin riippuvaisia. Tämä loistava kirja on vuodelta 1988, jatkoa Suurelle lammasseikkailulle, mutta käännetty vasta nyt. Mielestäni tämä on paras lukemistani Murakamin kirjoista. Tosin taidan sanoa saman aina yhden luettuani. Näitä ei voi edes selittää, ne pitää vain lukea ja nauttia lukemastaan. Tämä kirja täyttää vielä ehdon, joka tekee kirjasta täydellisen: sen loputtua sulkee kannen syvään huokaisten ja silmät sulkien - kiitos kirjasta!

Pasi Klemettinen on julkaissut uuden kokoelman SKS:n arkistojen aarteista, tällä kertaa sutkauksista ja sanonnoista. Suomen kieli on värikäs ja monipuolinen, nämä sanonnat kertovat paljon ihmisistä ja ajoista, jolloin niitä on käytetty, ja ovathat monet edelleenkin käytössä. Osa on kansainvälisestikin tunnettuja ja käytettyjä. Hauskaa luettavaa!

Vielä tuostakin kauemmaksi historiassa sijoittuu tämä Plinius nuoremman kirjekokoelma ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. (kirjoittaja eli vuosina 63-n. 113 jKr.) Kirjeet tuntuvat kirjoitetun julkaistavaksi, turhia tervehdyksiä ei terveisiäkään sen kummemmin löydy, vaan asiaan mennään heti. Kukin kirje käsittelee yleensä vain yhtä aihetta. Mukana on myös silminnäkijäkuvaus Vesuviuksen purkauksesta vuodelta 79, jossa tuhoutui mm. Pompeiji kokonaan - aikamoisen harvinainen teksti siis.

Leppäsen ja Pajusen Suomalainen metsäkylpy ihastutti minua aivan valtavasti. Kirjoittajat ovat biologi ja geologi, jotka asuvat ja tarjoavat hyvinvointipalveluja Helsingin kupeessa sijaitsevassa Sipoonkorvessa eli heidän nimeämässään Suurmetsässä. Joka sivulta heijastuu suuri luonnonrakkaus. Lukiessa tulee jälleen mieleen se tosiseikka, että luonto ei tarvitse ihmistä, ihmisen toiminta luonnossa on päinvastoin pääsääntöisesti haitallista. Ihminen sen sijaan tarvitsee luontoa voidakseen hyvin. Emme ole luonnon yläpuolella vaan osa luontoa, samaa ainetta, ja jos osaamme kunnioittaa luontoa, saamme takaisin valtavasti hyviä asioita. Kirja on hyvin kirjoitettu ja kuvat ovat upeita, samoin kirja kokonaisuudessaan on kaunis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti