torstai 30. toukokuuta 2013

Jälkeä jättämättä

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat 

Harvoin olen lukenut mitään näinkin taitavasti kirjoitettua ja saanut siitä yhtä vähän irti. Vaikka lukeminen sujui, missään vaiheessa teksti tai tarina ei vienyt mukaansa. Muutamassa kohdassa juoni oli yllättämäisillään, mutta lopulta suurta huipennusta ei tullut. 


Surullinen tarina tämä tietenkin onkin, tapahtumat sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta eivät voisi olla karumpia. Mutta jos tällaisia tapahtumia kuvataan kaunokirjallisuuden keinoin, eikö jossain pitäisi olla se juttu joka vetoaa lukijaan? Puhdistuksessa se oli, mutta tästä kirjasta minä sen sitä löytänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti