Hauska päätös lomalle

SUNNUNTAI, 19. HUHTIKUUTA 2009

Ennen pääsiäistä, kun edessä oli kymmenen päivää vapaata, päätin kokeilla onnistuisinko tällä kertaa lomalla lukemaan kirjan päivässä. Kokeilin sitä viime kesälomalla, mutta silloin tavoitteesta täyttyi vain 29/37. Tällä kertaa meni vähän ylikin, eli sain luetuksi 11 kirjaa. Ja tätä päivää on vielä jäljellä, seuraavana vuorossa on Nick Hornbyn 31 biisiä, ehkä saan sen hyvinkin luettua vielä tänään.

Lukiessa olen viikon varrella kuunnellut myös Mozartin kymmenen CD:n boksin, ja vaikka viimeinen levy halusi jääräpäisesti jäädä soittimeen, sain sen vaihdettua levyhyllyn seuraavaan, joka sattui olemaan Vivaldia.

Viimeisin lukukokemus, josta tässä juuri olen toipumassa, oli varsinainen makupala. Nick Hornbyn Alas on pitkä matka on yksi parhaita kirjoja joita olen lukenut (Jälleen kerran, ihanaa!). Reaktiot sitä lukiessa vaihtelivat myhäilevästä hymystä leveän virneen kautta naurunpurskahduksiin. Useampaan kertaan yllätin itseni kuitenkin myös naama pitkänä, hiljentyneenä asian vakavuuden edessä.

Kertomus alkaa uudenvuoden yönä, kun lontoolaisen tornitalon katolla tapaavat toisensa neljä hyvin erilaista ihmistä, joilla kuitenkin kaikilla on sama päämäärä: päättää elämänsä hyppäämällä katolta. No, koska kirjassa on kolmisensataa sivua eikä kolme, ilmeistä on, että he luopuvat aikeistaan. Syntyy näiden neljän epäsuhtainen "bändi", joka kompuroiden jatkaa kulkuaan aina seuraavaan sovittuun määräpäivään. Jos yrittäisi jotenkin analysoida kirjan sanomaa, niin se voisi olla vaikka se, että jokaisella meistä on varmasti sekä riittävästi syitä lopettaa oma elämänsä kuin myös tarpeeksi syytä jatkaa sitä. Elämä on tasapainoilua.

Eräs satunnainen mieleen painunut sitaatti yhdeltä päähenkilöltä, sen kummemmin selittelemättä: "Minulla on aivoissa yksi juttu. Sitä sanotaan CCR:ksi."

Johnny Depp on arvioinut kirjaa näin: "Alas on pitkä matka suorastaan pursuaa mitä oivaltavinta tekstiä ja mainioimpia henkilöhahmoja... mestarillinen." Olen ehdottomasti samaa mieltä Johnny Deppin kanssa.

Saatuani edellisen käsityön loppuun, ajattelin etten varmasti kudo mitään ennen kuin aikaisintaan joskus syksyllä, kun illat taas pimenevät. Mutta pitihän sitä olla käsillekin jotain tehtävää, kun formulatkin tulivat tänään. Niinpä aloitin eilen pitsineuletta komeron pohjalla pitkään lojuneesta langasta. Tämä taitaa olla jo kolmas tekele, jota aloitan tästä langasta, mutta jospa se nyt viimein toteutuisi. Malli on sama, jolla viime kesänä tein oranssin lyhythihaisen puseron, kuvio on mukava tehdä ja lanka sattui sopimaan malliin ilman, että ohjeeseen tarvitsi tehdä muutoksia.