Roy Grace on kelpo poliisi ja Peter James todella kelpo kirjailija, mutta tarkan poliisityön seuraaminen kuulustelu ja johtolanka toisensa jälkeen ei ehkä ole minulle se paras formaatti. Siinä vaiheessa kun Grace valtavan perhetragedian kohdatessaan jatkaa työskentelyä, jopa suoraan tilanteen keskeltä, vie hieman uskottavuutta ja muistuttaa, että kyseessä on hahmo, ei ihminen. Vaikka on sellaisiakin ihmisiä toki olemassa...
Sadhguru Jaggi Vasudev: Inner Engineering - joogin opas iloon
Luin Twitteristä erään henkilön kuvauksen monista hyvistä vaikutuksista, joita muutaman kuukauden jatkunut jooga ja meditointi on hänelle antanut. Kiinnostuin tietysti ja asensin henkilön mainitsemat sovellukset, joista löytyikin hyviä meditointitallenteita ja muuta aiheeseen liittyvä. Koska myös kirja oli saatavana, tietysti lainasin sen. Mitään valaistumista en sen perusteella kokenut, se ei ollut minusta kovin yhtenäinen tai johdonmukainen, mutta muutamia hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia se toki tarjosi.
Nooran suosittelemana tartuin tähän romaaniin, joka alkuun nauratti, koska henkilöllä oli monia yhtäläisyyksiä minuun itseeni. Kertomuksen edetessä se syveni ja vakavoitui ja lopulta olin täysillä Eleanorin mukana - kuinka saatoin nauraa hänen tavoilleen! Erittäin kaunis ja lämmin kertomus, joka jälleen kerran muistuttaa siitä, että ketään ei pidä tuomita ellei tiedä hänen taustaansa - ja harvoin ketään tuntee niin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti