Tätä lukiessa minua vaivasi koko ajan outo tuttuus, vaikka en eteenpäin mitään muistanutkaan. Olen varmaankin katsonut tästä tehdyn tv-sarjan, olisi ainakin ollut kovin minun tyyppiseni sarja. Kirja sinänsä oli mukavasti erilainen kuin valtavirta dekkareista, minäkertoja ei liikoja säästellyt itseäänkään ja hänen näkökulmansa oli aivan olennainen koko tarinassa. Erittäin hyvä!
Eetu Pesonen: Mysteeritarinoiden parhaat
Muutama tuttu ja muutama vähän oudompi mysteeri Suomesta ja maailmalta. Paljon kysymyksiä, paljon googletusta.
Sekin tosiasia, kuinka monin tavoin paljon lisääntynyt valo ja vähentynynyt pimeys luontoon vaikuttavat, kertoo siitä, kuinka upeasti luonto toimii silloin, kun se voi sen rauhassa (ilman ihmistä...) tehdä. Kaikki on järjestynyt täsmälleen esim. kuun kierron mukaan tai päivittäin auringon nousun ja laskun mukaan. Kun tämä järjestys sotkitaan liiallisella ja kokoaikaisella valaistukselle, eläimät jäävät pahimmassa tapauksessa ilman ruokaa, lepoa tai mahdollisuutta lisääntyä. Kuitenkin ympäri maailmaa on jo kiinnitetty tähän huomiota ja tehty korjausliikkeita, mutta paljon on vielä tehtävää. Ja tämä olisi niin helppoa: sammuta valot!
Tätä sisarusten ensimmäistä yhteistä kirjaa ei oltu kovasti somessa kehuttu, mutta ajattelin ottaa lukuun kun psykologisesta trilleristä puhuttiin. Ennakkoasenne oli jo ehkä siis nuiva, mutta alku kyllä oli melkoisen pitkäpiimäistä luettevaa ja minäkertoja ärsyttävä ja paikoin todella typerä. Jännitys lisääntyi sitten loivasti ja loppuratkaisu oli toki yllättävä. Mutta jos tästä nyt sarja alkaa, niin tämän psykologin uusia kuulumisia en ole innokas lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti