Pascal Engman: Polttava maa
Arto Ojakangas: Haketta hiusrajassa
Engman käyttää kirjoissaan turhan paljon väkivaltaa, mutta muuten ne ovat hyvin luettavia ja jännittäviä.
Vastikään edesmennyt Arto Ojakangas kirjoitti omaa elämäänsä lähellä olleista aiheista, jopa niin että minäkin tunsin tästä kirjasta jollei ihmisiä niin kuitenkin yrityksiä. Tässäkin kirjassa tarina on koottu vuorollaan henkilöiden näkemysten kautta, varsinainen jatkuva juoni etenee näiden yksilötarinoiden myötä. Kieli on hauskaa ja oivaltavaa ja sai aikaan monta hörähdystä lukemisen edetessä. R.I.P., näitä olisi voinut lukea vielä lisääkin.
Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus - Stephanie Mailerin katoaminen
Tämä Dicker sai minut taas lujasti otteeseensa. Luin ensin uusimman, Huoneen 622 arvoitus. Sitten huomasin edellisen, Stephani Mailerin katoaminen, jääneen välistä ja luin vielä senkin.
Kerronta näissä etenee nopeasti yllätyksestä toiseen ja noin 700-sivuisista kirjoista on vaikea löytää tauon paikkaa, vaikka pakkohan se välillä oli tehdä. Jos sinne autiolle saarelle joskus joutuisi, jotain tällaista olisi hyvä olla mukana, niin kertakaikkisen viihdyttävää luettavaa nämä ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti