Neljä hyvää

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Fred Vargas: Muistoksi käynnistäsi

 Mikael Niemi: Karhun keitto

Asko Sahlberg: Haudallasi, Adriana

Sairauslomaviikon aikana sentään lukeminen onnistui, vaikka silmiä pitikin lepuuttaa välillä. Luettavaksi valikoitui sattuman sanelemana neljä hyvin erilaista teosta, mutta laadultaan kaikki erittäin hyviä.

Auschwitzin tatuoija kertoo tositapahtumiin perustuvan elämäntarinan miehestä nimeltä Lale Sokolov, joka joutui keskitysleirille ja siellä tatuoimaan numeroita tuhansien leirille saapuvien ihmisten käsivarsiin. Yksi niistä kuului Gitalle, johon Lale rakastuu ensi silmäyksellä. He pystyvät viettämään aikaa yhdessäkin ja epäilemättä rakkaus on suuri tekijä siinä, että heidän voimansa riittävät vapautukseen asti. Kaunis kertomus kauheasta ajasta.

Fred Vargasin kirjoja on suomennettu vähän miten sattuu, siitä esimerkkinä tämä jo vuonna 1996 kirjoitettu kolmiosaisen Evankelista-sarjan toinen osa Muistoksi käynnistäsi, joka on suomennettu vasta nyt. Hyvää toki kannattaa odottaa eivätkä osat liity suoraan toisiinsa, joten teos menee irrallisenakin. Tämänkään kirjan päähenkilö Louis/Ludwig Kehlweiler ei ole aivan tavallinen tallaaja, vaan jotenkin samalla tavalla suurisieluinen kuin kaikki Vargasin hyvät hahmot. Vargasin maailma on joskus raaoistakin tapahtumista huolimatta jotenkin pehmeä, tapahtumat etenevät rauhallisesti eikä koskaan ole liian kiire nauttia yhtä olutta.

Tämä Mikael Niemen kirjan voi kyllä luokitella dekkariksi, vaikka rikosten tutkijana onkin aika outo hahmo, itse rovasti Lars Levi Laestadius apupoikanssa Jussin kera. Sen verran leikittelyä vakavassa kirjassa on, että eräässä kohtauksessa rovasti rinnastuu selvästi tunnetumpaan fiktiiviseen etsivään Sherlock Holmesiin, jonka menetelmillä hän myös tutkimuksiaan tekee.

Laestadius hoitaa seurakuntaansa ja levittää herätystä, vaikka se kapakoitsijoissa herättääkin uskon sijaan vastustusta.  Kun kylässä alkaa tapahtua raakoja väkivallantekoja, rovasti pyrkii tutkimaan tapaukset ennen varsinaisia lainvalvojia, joita ei kovin harjaantuneiksi tai ennakkoluulottomiksi voi kutsua. Syylliset ovat selvillä jo melkein ennen tapahtumia ja kyläläiset ottavat myös oikeutta omiin käsiinsä. Jussi joutuu lappalaisena väheksytyksi ja kiusatuksi, eikä rovasti pysty hän loputtomasti auttamaankaan, vaan hän joutuu oikeuteen vastaamaan syytöksiin ja saa kovan tuomion. Lopulta oikeus voittaa, mutta hinta on kova.

Jos Vargasin maailma oli pehmeä, tässä Asko Sahlbergin kirjassa Göteborg ja Ruotsi ovat viiltävän kovia ympäristöjä. Kyse ei ole dystopiasta vaan nykypäivästä, mutta toivoa ei juuri ole näkyvissä. Ja kun toivoa ei ole, ihmiset tekevät toivottomia asioita. 

Vaikka tarinassa ei paljoa valoa näkynyt, se piti lukea kerralla. Tarinassa on mukana rikoksia ja niiden tekijöitä, mutta jännittävät tapahtumat etenevät enemmän päähenkilön mielessä ja siinä on jännitystä enemmän kuin tarpeeksi.