Vaikka Valtaoja kirjoittaa tieteestä maallikkoystävällisesti, kesti tämän kirjan lukeminen kovin kauan, pari-kolmekymmentä sivua illassa oli tavallinen lukunopeus. Teksti on kuitenkin niin "täyttä" että keskittymisen on oltava aivan toista kuin dekkaria ahmiessa. Silti näitä lukee mielellään, ihaillen kirjoittajan optimismia ja avarakatseisuutta, saati sitten lukeneisuutta kaikilta aloilta. On hyvä joskus yrittää venyttää aivojaan isompiin asioihin kuin naapurin pihavalot, noin esimerkiksi. Ikuisuus ja äärettömyys (?) ovat huimaavia asioita pikkuriikkiselle ihmiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti