torstai 30. kesäkuuta 2016

Pendergast #7

Douglas Preston, Lincoln Child: Kuoleman naamio

Seitsemäs Pendergast-sarjan kirja ilmestyi yllättäen paria kuukautta odotettua aiemmin ja sain sen käsiini melkein saman tien. Suurin odotuksin tietenkin, ja kyllähän tämäkin järkäle piti parissa päivässä lukea (välillä joutui käymään töissä), sen verran vauhdikkaisiin tapahtumiin kirja tempaisi mukaansa. Ensimmäisenä yönä näin jo unta sen tapahtumista ollen itse mukana, nähtäväksi jää mitä ensi yön kotielokuvat esittävät.

Melko pian jo alussa piti tarkistaa, onko kirjan kääntäjä vaihtunut, koska tekstissä käytettiin mielestäni jotenkin erilaista ilmaisua ja tyyliä kuin aikaisemmin, hieman vähemmän tyylikästä ehkä. Tämän kirjan kääntäjä oli ollut toisena kääntäjänä mukana jo edellisessä osassa mutta tässä ensimmäistä kertaa ainoana kääntäjänä. Teksti sinänsä oli aivan kelvollista, mutta taas sai huomata, kuinka tärkeää on kääntäjän osuus kirjan luonteesta.

En tiedä tökkikö teksti aluksi juuri tuon käännöksen vuoksi vai Nora Kellyn vuoksi, joka mielestäni käyttäytyi sopimattoman typerästi ja edesvastuuttomasti muutaman kerran. Toki hänen tilanteensa ei ehkä kannustanut kovin järkiperäisiin suorituksiin. Myös muutamia epäjohdonmukaisuuksia olin havaitsevinani. Kuitenkin melko pian nämä alkuhaparoinnit unohtuivat, kun tapahtumat alkoivat vyöryä. Kyllä tätä voi kenelle tahansa dekkarifanille suositella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti