sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Laadukas dekkari ja virheelliset sukat

Robert Galbraith: Pahan polku

En osaa sanoa, miksi nämä Galbraithin alias J.K.Rowlingin kirjat kyllä tulevat luetuksi, mutta aina jotenkin vaikean kautta. Tokihan pientä tekstiä mahtuu yli 400 sivulle paljon, mutta ehkä sekään ei yksin selitä lukemisen hitautta. Sitten tuntuu välillä vielä, että unohtaa jo tapahtunutta ja jopa henkilöitä. Kyse lienee vain omasta keskittymiskyvyn puutteesta ja/tai juonen kiinnostamattomuudesta. Luen silti varmaan seuraavankin, sillä kerronta on hyvää kaikesta marinasta huolimatta.

Ehkä sitä ennen kuitenkin pääsee jo tutustumaan Rowlingin lupaamaan uuteen Harry Potteriin, joka kertoo Potterista aikuisena perheenisänä. Luulenpa, että se tulee luettua kuitenkin nopeammin kuin tämä!

Tämä netistä löytämäni ohje (linkki tulossa) innosti neulomaan sukat miehelle ja vieläpä mustasta langasta, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. No, parempi tehdä miehestä mustasukkainen tällä kuin sillä toisella tavalla! Virheettä en tällä kertaa selvinnyt ja koska 
- yritän kouluttaa itseäni olemasta liian pikkumainen
- virhe oli heti ensimmäisen sukan 9. kerroksella ja huomasin sen vasta aloittaessani toista
- jokainen kerros piti muistaa merkitä tarkkaan ylös kaavioon
- ja se lanka tosiaan oli mustaa
en sitten sitä virhettä korjannut. Alla selventävät kuvat heille, jotka ymmärtävät millaista tuskaa tällainen voi aiheuttaa... 
Minulla on menossa toisen mekon neulominen, mutta puikko-ongelmista johtuen en ole päässyt edes kainaloon asti vielä (pääntieltä alkaen siis). Sen sijaan teen näitä välitöitä, kuten tällaista uutta tekniikkaa nimeltä Linen Stich, jolla saa kolmesta väristä aika hauskan näköistä ja napakkaa neulosta, joka näyttää vähän kudotulta. Tästä tulee ehkä isona kaulaliina. 
Tätä ennen innostuin solmiamaan parin vuoden jämälankoja peräkkäin ja virkkaamaan niistä patalapun. Kaikki pätkät, jotka sai solmittua kummastakin päästä kiinni, kelpasivat.

Tällaiselta näytti nurja puoli, paksuutta tuli noista pätkistä paljon lisää.
Ja näinhän se syntyy...
Kunnes on riittävän suuri taitettavaksi ja ommeltavaksi yhteen.
Ystävänpäivän kunniaksi sain tällaisen suloisen suklaarasian siltä mustasukkaiselta mieheltä <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti