Muun muassa tuota otsikon kysymystä pohtii Murakami tässä kirjassaan, joka on tuore suomennos, vaikka se on kirjoitettu jo v. 1985.
Ja kyllähän se sielu hyvä on olemassa, vaikka kaikilla tässä kertomuksessa sitä ei olekaan.
Kuten paljon myöhemmin kirjoitetussa 1Q84:ssäkin liikutaan myös tässä rinnakkaistodellisuuksissa. Tosin se "todellisuuskin" on melko outo noin normaalielämäksi, mutta mikä taas on normaalia - Systeemi se meilläkin on, eikä senkään toiminta aina ole järkeenkäypää.
Murakamin henkilöt ovat kyllä erikoisen kärsivällisiä, rauhallisia ja lujahermoisia näiden outojen tapahtumien keskellä. Maailmanlopussa elävän henkilön Varjo taitaa olla se aloitteellisin hahmo.
Loppu oli erilainen kuin odotin ja jätti pohtimaan mahdollisia vaihtoehtoja jatkolle. Jokainen lukija jatkakoon tarinaa mieleisekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti