Nesserin viisiosainen sarja rikoskonstaapeli Gunnar Barbarottista päättyy tässä kirjassa loppujen lopuksi ihan hyviin tunnelmiin. Barbarotti ehti tulla jo tutuksi omine persoonallisine omituisuuksineen. Toisaalta, ehkä meidän jokaisen pitäisi aina välillä hiljentyä kysymään suoraan ja kahden kesken Meidän Herramme mielipidettä, Barbarottia se ainakin auttoi monta kertaa.
Aika erikoista kyllä, mutta mitä useamman Nesserin kirjan olen lukenut, sitä vähemmän olen niistä pitänyt. Jossain vaiheessa olin valmis nimeämään hänet parhaaksi ruotsalaisdekkaristiksi, mutta nyt voisin ehkä sanoa että dekkaristina hän on kohtalainen, mutta muuten kirjailijana parempi, sillä onhan kirjojen sisältö usein paljon muuta kuin pelkkää tapausten selvittelyä. Hänen henkilönsä ovat aina mielenkiintoisia ja värikkäitä ja hänen oma, lämmin suhtautumisensa ihmisiin tuo kirjoihin jotenkin lempeän pohjavireen, vaikka kyseessä ovatkin raakojen tekojen selvittämiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti