perjantai 21. marraskuuta 2014

Pitkäveteinen (rikos)romaani

Håkan Nesser: Yksinäiset

Vaikka tämän kirjan loppuratkaisu on Nesserille tyypilliseen tapaan hyvin yllättävä, itse kertomus eteni mielestäni aivan liian hitaasti. Jos ei olisi odottanut dekkarimaista kerrontaa vaan tavallista romaania, olisi kirja saattanut ollakin tyydyttävä. Jännitys ei nyt vain missään vaiheessa noussut sellaiseksi kuin Nesserin kirjoissa on totuttu. Suurimman osan ajasta oli epävarmaa sekin, onko kyseessä edes rikos - tai onko niitä yksi vai kaksi.

Toki hiljalleen kokoon kertyvä tarina on omituinen laijssaan, vaikka huomio tietysti kiinnittyykin pitkäksi aikaa loppuratkaisun kannalta täysin merkityksettömään asiaan. Samoin viittaukset toisen uhrin menneisyyteen aiheuttavat uteliaisuutta, joka onneksi palkitaan aivan lopuksi, mutta silläkään ei tämän tapauksen kannalta lopulta ole merkitystä.

Kovin kehuvia arvioita tämä kirja on muualta yleensä saanut, mutta aina ei vain voi tykätä, ja nyt sattui sellainen päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti