perjantai 1. elokuuta 2014

Taidetta ja totta

Riikka Pulkkinen: Totta
Kaskipuron koulu - Mestari K. ja viisi hänen oppilastaan

Niinan suosittelemana tartuin Riikka Pulkkisen kirjaan, vaikka olin sen tähän asti kiertänyt johtuen ennakkoluuloistani kotimaista kirjallisuutta kohtaan. Tiedän itsekin kuinka typerää se on, koska jokaisen kirjan oikea kieli on sen alkuperäkieli ja todellinen sisältö avautuu parhaiten juuri sillä kielellä, siksi nimenomaan pitäisi lukea kotimaista. Lisäksi tämä ennakkoluulo vie osan lukunautinnosta, koska kirjan alkuosa kuluu siihen kun odotan, että kirja jotenkin todistaisi minun ennakkoluuloni vääräksi olemalla kiinnostava. Yleensä näin sitten käykin, vaikka tämänkin kirjan kohdalla alkuun kritisoin mielessäni jotenkin negatiivista yleistunnelmaa. No, puhutaan ädin viimeisistä hetkistä ennen kuolemaa syövän ollessa jo pitkällä, ehkä tilanne ei ole omiaan aiheuttamaan suuria riemuntunteita kenenkään asianomaisen elämässä.

Tämä kirja ei minua kuitenkaan kielellä häikäissyt, vaikka sekin oli hyvää ja sujuvaa. Kirjan rakenne sen sijaan kuljetti lukemista vauhdilla eteenpäin, luin sen melkein yhdeltä istumalta viimeisenä, säältään epävakaisena kesälomapäivänä. Pidän tästä tyylistä käyttää kertojana useita henkilöitä, tarina saa sillä tavalla kuin itsestään lisää ulottuvuutta, laajenee ja säilyttää mielenkiintonsa.

Itkeäkin piti, äidistä luopuminen on edelleen koskettava aihe. Kuvaus siitä, kun tytär ja hänen tyttärensä valmistavat äidin ja mummun hautausta varten, oli kaunis ja liikuttava. Kirjan liikuttavuus riippuu aivan varmasti jokaisen lukija omasta elämänkokemuksesta, se mikä toista itkettää, jää toiselta huomiotta. Tämän kirjan kohdalla jäin miettimään myös omaa elämääni ja sen sisältöä - olenko edes elänyt?  Lukisinko kirjaa omasta elämästäni, vai hylkäisinkö sen tylsänä? No, onneksi sitä ei tarvitse kokeilla!

Etsiessäni teoksia Esa Riipan tuotannosta tuli vastaan tämä kirjanen, jonka Riippa ja neljä muuta Pentti Kaskipuron oppilasta ovat julkaisseet opettajansa kunniaksi järjestämänsä näyttelyn yhteydessä v. 1980.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti