En ole kovin paljon lukenut ranskalaisia kirjoja (paras poikkeus on Fred Vargas) ja minulla on ehkä vähän ennakkoluuloja niitä kohtaan. Valitettavasti tämä kirja ei varsinaisesti näitä ennakkoluuloja poistanut, vaikka ei huono ollutkaan.
Kirja kertoo nuoren miehen elämästä, isovanhemmista, vanhemmista, avioliitosta, lapsesta, avioerosta. Tätähän se ihmisten elämä on. Kuitenkin, vaikka kirja on kirjoitettu minä-muodossa, kerronta jää jotenkin viileän ulkopuoliseksi. Tapahtuu asioita, vaikeita ja surullisiakin, mutta ne menevät ohi jälkeä jättämättä, unohtuvat - vaikka kyse on elämän muistoista. Päällimmäiseksi tunteeksi kirjan loputtua jäi alakulo ja haikeus - kun se elämä nyt vain on sitä.
(Fonttikokeilut jatkuvat: Candara)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti