sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Sanat lopussa

James Joyce: Ulysses (1922)

En ole koskaan lukenut jotain näin runsasta pystymättä sanomaan luetusta oikein mitään. Jollain ihmeen tyhmällä sinnikkyydellä kahlasin tämän merkkiteoksen läpi ymmärtämättä siitä kovinkaan paljon. Ja kuitenkin kirja tulee uniin - meneekö ymmärrys jossain syvemmällä? 


Monta kertaa olin jättämässä leikin kesken, mutta olen tyytyväinen kun jatkoin loppuun asti. Tosin lopussa oleva vajaan viidenkymmenen sivun yhden lauseen monologi tiristi lukijasta kyllä viimeisetkin mehut. 


En voi kyllin ihailla sitä tiedon määrää, jonka Joyce on tähän kirjaan laittanut, ja kääntäjä Leevi Lehdon kymmenen vuoden urakka on ehkä valtavin suomennostyö ikinä. En voinut vastustaa kiusausta, vaan laskin kappaleittain numeroidut alaviitteet - niitä on 5032, ja niissä on toinen mokoma tietoa varsinaisen tekstin lisäksi.


Tässä voi vain nöyrästi todeta, että luettu on. Mutta vaikka lukisin tätä kirjaa loputtomasti uudelleen ja uudelleen, en ikinä pääsisi selville kaikesta sen sisällöstä ja tarkoituksesta. Hämmentävä teos. 


Tämä Nooran löytämä piirros kertoo, ettei tämän kirjan kanssa todellakaan ole leikkimistä:

2 kommenttia:

  1. Hei

    tässä myöhäinen kommentti: Luin juuri Hannu Riikosen kirjan: James Joycen Odysseus: Kerronnan sokkelot. Gaudeamus 1984. Se on kyllä selvä ja kirkas esitys tuohon vaikeaan, mutta kiehtovaan yhden
    ihmiselämän päivän kuvaukseen torstaina 16.6.1904 Dublinissa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tiedosta! Laitoin kirjan heti tilaukseen kirjastosta. Vaikka teos on niin vaikea, on se myös niin kiinnostava, että haluan mielelläni tutustua tähänkin kirjaan.

    VastaaPoista