keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ei päätä ei häntää

Siri Hustvedtin kirjoja on kehuttu niin kovasti, että odotukseni olivat korkealla, kun aloitin tätä Lumousta. Ehkä olisi kannattanut lukea aikajärjestyksessä, ensin ylistetyt Kaikki mitä rakastin ja Amerikkalainen elegia, sillä nyt ne kyllä jäävät lukematta.

En vain saanut tästä kirjasta irti mitään. Lukeminen sujui, kirja ei ollut sillä tavalla tylsä, mutta vielä 263-sivuisen kirjan sivulla n. 230 odotin vielä jotain - edes jotain! - tapahtuvaksi. Tapahtumia toki oli, mutta suuretkaan tapahtumat eivät tuntuneet suurilta, kaikki oli jonkinlaista kummallista valuvaa mössöä ...  Aina ei vain nappaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti