Cormac McCarthyn Tie on luultavasti synkin kirja jonka olen koskaan lukenut. Toisaalta se oli myös niin hyvä, että se piti lukea melkein yhdellä istumalla.Tarinassa isä ja nuori poika vaeltavat kuolleessa, palaneessa maailmassa. Mitään ei ole jäljellä, vain tuhkaa ja raunoita. Samanlaisia vaeltavia ihmisiä näkyy vielä joskus, mutta keneenkään ei voi luottaa. Inhimillisyys on lähes kokonaan hävinnyt, sitä on enää isän ja pojan suhteessa ja pojan suhtautumisessa heidän tapaamiinsa muihin ihmisiin.
Tämän luettuaan voi oikeastaan vain toivoa, että jos tällainen tuho joskus maailman kohtaa, ei jäljelle jäisi enää ketään. Vai voisiko toivo kuitenkin säilyä, vaikka mitään muuta ei enää olisikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti