Joko loma on pehmittänyt pääni, niin että en ymmärrä, tai sitten Maarit Verrosen novelleissa ei todellakaan ole mitään ymmärrettävää. (Todennäköisesti kyseessä on ensimmäinen vaihtoehto...) Normaalia elämää sisältää parikymmentä muutaman sivun novellia. Keskenään niillä ei käsittääkseni ole mitään tekemistä, vaikka ne on jaoteltukin alaotsikoiden alle - jotka nekään eivät kerro minulle mitään. Sinänsä juttuja oli mukava lukea, mutta teksti kulkee päätymättä mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti