maanantai 18. maaliskuuta 2002

Pitsiä, pitsiä....

Tämä oli oranssin kauden alkua joskus vuosituhannen vaihteessa. Langasta tai mallista ei ole muistikuvaa, mutta pusero on kevyt ja mukava ja edelleen käytössä.

Yksi Tennessee-kokeiluista, jossa tällä kertaa meni pieleen hihat. Istutus on jotenkin outo eikä aaltoreuna niissä miellytä kovasti. Pusero koki myöhemmin harvinaisen kohtalon, heitin sen nimittäin menemään. Jälkeenpäin tietenkin harmitti, olisihan siitä saanut vaikka tyynyn 
Klassikko viime vuosituhannelta, taitaa olla ihan ensimmäisiä pitsipuseroita, jotka vielä ovat käytössä. Tämä on kuitenkin aika täydellinen lajissaan, ja varmaan ainoa vitivalkoinen neuleeni. Lanka on täyttä puuvillaa, ja mallineule melko paljon käytetty. Taisin tehdä tyttöjen kastemekon tällä samalla kuviolla. Missähän se muuten on? Pitääkin kaivaa komerosta ja ottaa mukaan tännekin. 
Tässä myös vanha mutta mukava neule. Langan taisin ostaa silloisesta Jylhä-Hallista, se on mukavan pehmeää ja paksua. Väri minulle tosi outo! Tämä oli minulla päällä, kun lähdin Hollannista Suomeen - ja tämä tapahtui vuonna 1998. Lentokoneessa hollantilaistunut suomalainen vanhempi rouva istui vieressäni ja aloitti keskustelun kysymällä, olenko suomalainen. Hän oli arvellut niin, koska neuleeni kuulemma oli niin perisuomalainen.
Tämä on yksi parhaiten onnistuineista omista malleista. Hieman kirjava, nyppyinen lanka löytyi aikoinaan jostain alennuskorista, pitsineule jostain ja malli muuten omasta päästä. Edelleen ihana paita!
Tämä pusero on ollut todistettavasti olemassa ainakin jo 22.8.1994, koska se on päälläni silloin otetussa synttärikuvassa. Koska kyse on Cottonellassa, se vain paranee pidossa ja pesuissa. Väri on kyllä aika kasari...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti