Kauneutta, kauheutta ja ihanan tuttua

 

Delia Owens: Suon villi laulu  - Jack Fairweather: Mies joka murtautui Auschwitziin

Elly Griffiths: Maan alla - Donna Leon: Perintöprinssi

Tämän kirjan julkaisu tapahtuu melkein kuukautta myöhemmin, kuin sen kirjat on luettu.
Hyviä olivat kaikki!

Mies joka murtautui Auschwitziin oli uudella tavalla holokaustia käsittelevä kirja. Siinä puolalainen vastarintataistelija järjestää itsensä tarkoituksella vangiksi Auschwitziin. Hän haluaa välittää sen tapahtumista tietoa maailmalle ja onnistuukin siinä, hänen raporttinsa tavoittavat lopulta kaikki liittoutuneiden päättäjät - mutta niitä ei uskota tai ei haluta toimia juutalaisten hyväksi, koska se saattaisi haitata muita sotaponnisteluja. Holokaustiin syyllinen ei ole yksin Saksa, vaan koko maailma.

Jännitystä ja luonnonsuojelua

 

Douglas Preston & Lincoln Child: Sininen labyrintti 

Viihdyttävä Pendergast-seikkailu.

Ann Cleeves: Synkin ilta
Ensimmäinen Vera Stanhope -tarina kirjallisessa muodossa.

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri
Ärsyttävän ovelaan ratkaisuun päättyvä rikoskertomus.

Reijo Pitkäranta: Fata verborum : näkymiä sanojemme historiaan
Mielenkiintoinen sukellus muutamien tuttujen sanojen syntyihin syviin.

Pentti Linkola, Markus Leikola, Juha Metso: Sielunmessu : luonnosta, ihmisestä, elämästä

Pentti Linkolan pamfletteja 1960-70 -luvulta, Markus Leikolan runoja ja Juha metson upeita kuvia.

Pääsiäisen kirjat

Colin Rushton: Auschwitzin sabotööri - Sara Blaedel: Nimimerkki Prinsessa

Ragnar Jónasson: Pimeys - Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille

More is less

 

Robert Galbraith: Levoton veri

Kovin mielenkiintoisia olivat kaikki nämä 892 sivua, mutta puoleen tästä sivumäärästä olisi aivan varmasti saanut paketoitua koko monimutkaisen juonen, pääparin vaiheita unohtamatta.

Toivon todella, että seuraava (lisää mahtaa olla tulossa?) osa olisi hivenen tiiviimpi.

Kaunista ja hirveää

Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien : kootut runot 1972-2000 - 484 s. 
Renia Spiegel, Elizabeth Bellak:  Renian päiväkirja : nuoren tytön elämä holokaustin varjossa -437s.
Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja - 446 s.

Eeva Kilven upea runokokoelma on tässä esitetty tarkoituksella suurimpana, vaikka todellisuudessa onkin kooltaan pienin näistä kirjoista. Se on niin kaunis sisällöltään ja myöskin kanneltaan, että antaa toivoa tähän maailmaan, vaikka pahoja asioita on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Aivan ihania runoja!

Viime vuonna ilmestyi jälleen paljon holokaustista kertovia kirjoja. Lukemistani yksi parhaista on Antonio Iturben romaanimuodossa kertoma tositarina nuoresta Lidasta, joka epäinhimillisissä oloissa sai tärkeän tehtävän: hän huolehti muutamasta kirjasta, joiden säilyttäminen oli leirillä ehdottomasti kielletty. Ne antoivat kuitenkin pienen pilkahduksen normaalista elämästä ja pakopaikan todellisista olosuhteista.

Renian päiväkirja liikuttaa myös nuoren tytön viattomalla kerronnalla. Tarinaa täydentävät Renian sisaren tekemät lisäykset ja täsmennykset. Päiväkirjan viimeiset merkinnät on tehnyt Renian poikaystävä.  

Valmista ja valmistuvaa

 

Kolmannet Niina Laitisen Levottomat tein itselleni, lankana Venla. Jalkani on isompi kuin tytöillä, niinpä neuloin nämä sukat puikoilla 3, kun tyttöjen sukat tein 2,5:n puikoilla. Näin sukista tuli juuri sopivat numeron 41 jalkaan.

Herranen aika, eihän tähän mennyt kuin viisi vuotta! Viisi vuotta sitten sain valmiiksi ensimmäisen versioni Veera Välimäen Still Light -tunikasta. Työ oli niin mukava ja lopputulos mieluinen, että aloitin saman tien uutta samanlaista. Käytin siihen hartaasti säilömiäni lankoja viime vuosituhannelta:

Rondon Pirta Mohair -lanka oli tuolloin maksanut 6 markkaa K-Jylhähallissa. Käytin sen kaksinkertaisena. Kaveriksi löytyi todella laadukas Dalettan lanka. Työn loppuvaiheessa tajusin, että lanka ei riitä, mutta onneksi siihen kohtaan sijoittui vierailu Rovaniemellä, jossa pääsin ihan oikeaan lankakauppaan. Sieltä löytyi paksuudeltaan ja väriltään riittävän sopiva, myös ihanan laadukas merinolanka. Daletta loppui miehustan päättelyssä, Schachenmayr'illa tein sitten hihat.

Tässä kuvassa alkuperäisten lankojen sävyt ovat meilkein oikein, todellista vaaleammat vain.

Tarkassa lähikuvassa näkee kyllä värinvaihtokohdan, mutta valmiissa mekossa sitä ei edes huomaa.

Tästä tuli täydellinen, sanoisin. Värit ovat ihanat, mekko näyttää melkein yksiväriseltä, niin hyvin langat sopivat toisiinsa. Jo moneen kertaan mekkoa käytettyäni uskon, että kumpikaan lanka ei edes nukkaannu. Ja tuntu iholla ja päällä on ihana!

Taas tuli todistettua, että lankoja kannattaa varastoida!

Tällä hetkellä on sitten työn alla jälleen yksi villatakki Novitan mallistosta. Kesken kaiken kokeilin vielä aloittaa huivia, jonka malliin ihastuin ensisilmäyksellä. Lankoja kesti odottaa, joten koepala piti tehdä heti niiden saavuttua. Näistä sitten lisää kun alkaa syntyä valmista.

Alkuvuonna luettua

Eddie Jaku: Maailman onnellisin mies
Kuutti Koski: Zeniitti : romaani

Sebastian Fitzek: Potilas

Markus Leikola: Teidän edestänne annettu : romaani

Rutger Bregman: Hyvän historia

Loppuvuoden luettuja

 

Liisa Kovala: Stutthofin selviytyjä : Suomalainen merimies kuolemanleirillä 

Tyttären isästään kirjoittama muistelmakirja tämän vankeusajasta Stutthofin keskitysleirillä nuorena merimiehinä 1944-45.

Maja Lunde: Sininen

Kun vesi loppuu - dystopia pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta ja syistä, jotka siihen ovat parhaillaan johtamassa. 

Denise Rudberg: Salainen koodi

Dekkariksi olettamani teos osoittautui ensimmäiseksi osaksi Liittolaiset-sarjaa, jossa kuvataan kotirintaman toimintaa Ruotsissa toisen maailmansodan aikan. Kirja ei suinkaan ollut pettymys, jäin odottamaan seuraavaa osaa. 

Tõnu Õnnepalu: Mandala 

Vaikka tässä olivatkin kissat tärkeissä rooleissa, ei kirja minulle oikein tarkoitukseltaan auennut eikä vienyt mukanaan. Sen verran mukavaa kerrontaa kuitenkin, että luetuksi tuli.

Peter Robinson: Kylmääkin kylmempi 

Alan Banks vain on erittäin hyvä!

Stina Jackson: Erämaa 

Kirja piti mielenkiinnon yllä alusta loppuun, vaikka ei huippujännittävä ollutkaan.

Anni Saari: Kotiin 

"Naapurikylän tytön" Anni Saaren esikoinen Kotiin todella kannattaa lukea. Se sijoittuu aikaan, jolloin maahanmuuttajien sijoittaminen pieniinkin kuntiin tuli ajankohtaiseksi. Meillä on omia avun tarvitsijoita, niin myös maailmalla. Joskus on mahdollista auttaa molempia samalla kertaa.

Noita kahta vasemmanpuoleista vältellessä tuli luettua nuo kuusi (+1), joissa sivuja yhteensä 100 enemmän. Ehkä minä selviän noistakin vielä.

Syksystä jouluun

Sitä laiskistuu vanhetessaan kaikessa, myös kaikessa mukavassa tekemisessä. Tai priorisoi, voi sen niinkin sanoa. Olen kyllä tehnyt käsitöitä koko ajan, mutta tänne asti ne eivät ole vielä päässeet. Nyt sitten keräilin syksyn puuhia tähän juttuun.

27.9. ja 15.12.

Syyskuun lopulla valmistuivat vauvoille neuleet, 15.12. sain mukavan kuvan Miralta, kun hän kotiutui tyttären kanssa laitokselta. 

15.10.

Kauan sitten aloitettu jämälankaprojektimekko pääsi jatkokäsittelyyn kun edessä oli kyläreissu pitkine automatkoineen. Tänään 30.12. puuttuvat vielä taskut ja 1,5 hihaa. Tumma lanka loppui juuri helmaan, joten sen korvaa lähelle samanlainen hihoista alkaen. Toki ero on selvä, mutta tällaisessa peppipitkätossumekossa ei haittaa yhtään.

29.10.

Ja jospa kolmas kerta toden sanoisi, niin tässä tämä neule taas, miehusta uusiksi neulottuna resorista ylöspäin. Jospa koko nyt olisi oikea!

Välillä ruokaa

Eräänä viikonloppuna keksin, että voileipäkakun voisi rakentaa myös suoraan vuokaan. Tätäpä sitten aterioitiin se viikonloppu.

22.11. ja 30.12.

Tein Niinalle ja Mikolle tupaantuliaisiksi toiveesta himmelin. Valmista katsoessa huomasin, että olisi kannattanut käyttää ohuempia olkia, mutta kyllä tämäkin katossa nätisti pyöriskelee.

Himmeli valmiina ja myöhemmin omalla paikallaan Ylivieskassa.

5.12. joululahjasukat valmiina

Ikinä ei mikään pitsineulekuvio-ohje ole ollut niin vaikea oppia, kuin näissä Niina Laitisen Levottomat-sukissa! Olin kutonut yhden parin valmiiksi (monen purkaamisen jälkeen) ja olin toisen parin ensimmäisessä terässä, kun vasta tajusin kuvion kulun niin, että saatoin lakata seuraamasta mallipiirrosta kerros kerrokselta - ja mallikuvio oli vain 8 kerroksen korkuinen! Toki ne ovat myös hyvin kauniit, ihastuin malliin heti sen nähtyäni. Keltaista Venla-lankaa on vielä kerä omia sukkia varten, nämä menivät tyttärille.

Mikko sai 7 Veljeksestä lempiväriset kirjoneulesukat.

14.12.

Myös Niinalle luvattu joululiina vaati purkua ja uuden langan hankinnan, koska ensimmäinen oli liian paksua. Luulin kyllä edelleen, että liina on liian leveä paikalleen, kun muistin lipaston olleen 21 eikä 27 cm syvä. Lopulta siitä tuli paikalleen täysin sopiva.

30.12. ollaan vielä joulutunnelmissa.