Lomalla

Ken Follett: Ikuisuuden ääri - Vuosisata-trilogia III osa

Kolmas osa upeasta sarjasta, Follett kertoo historian tavallisten ihmisten näkökulmasta.

John Milton: Kadotettu paratiisi 

Vuonna  1667 kirjoitettu eeppinen runoelma esiintyy sen verran usein mainintoina muissa kirjoissa, että uteliaisuus lopulta voitti. Mitään näin varhain kirjoitettua en ole tainnut ennen lukeakaan, ehkä jotain antiikin ajattelijoita sentään.

Runoelma kertoo paitsi syntymäajastaan myös paljon ihmisestä, joka on aina ollut sama. Kun ajatusmaailma on tuolloin ollut tällainen, ei ole ihme että naiset ovat joutuneet taístelemaan asemaansa parantaakseen. Paljon on tehty, mutta jossain eletään vieläkin näiden uskomattomien käsitysten mukaan.

P. G. Wodehouse: Parahin Jeeves; Kiitos, Jeeves; Kernaasti, Jeeves

Niin hömppää kuin näiden kirjojen sisältö onkin, on kieli vastaavasti niin nerokasta, että kolmekin opusta meni kevyesti peräkkäin. Pidin välillä puhelimessa auki vastaavaa teosta alkuperäiskielellä, jotta saatoin vilkaista millainen on alkuperäinen ilmaisu ollut. Verratonta hyvänmielen kirjallisuutta!

William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho, osat I-II

Muistan vielä kun n. 12-vuotiaana tutkin näitä kirjoja Ullavan kirjastossa, muistan senkin että ne olivat hieman pääni yläpuolella hyllyssä, jouduin kurottamaan saadakseni paksut kirjat käsiini. En silloin kuitenkaan lukenut niitä, kesti vuosikymmeniä toteuttaa ajatus. Luin kuitenkin painokset vuosilta 1962 ja 1963 vaikka uudempiakin olisi ollut, halusin lukea juuri ne samat kirjat.

Tuo kertoo että aihepiiri on kiehtonut minua aina, niin kammottava kuin se onkin.  Amerikkalaisen toimittajan kertomus perustuu tiukasti alkuperäisiin asiakirjoihin ja osin jopa omiin kokemuksiin, toimittajana hän oli paikalla kun historiaa tehtiin, tapasi tunnettuja henkilöitä ja oli esim. usein kuulemassa Hitlerin puheita.

Historia on tuttu, mutta jotkin yksityiskohdat pysähdyttivät taas miettimään ihmisyyttä ja sen katoamista. Historia myös toistuu - silloisten vallanpitäjien mukaan lehdistö valehteli ja hankaloitti sillä tavoin asioiden etenemistä toivotulla tavalla.

Kirjoissa ei onneksi ollut kansikuvaa - selkämyksissä olleet hakaristit olivat aivan tarpeeksi.

Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä; Eläinten salattu elämä 

Metsänhoitaja Wohlleben on kirjoittanut jo ainakin kolme näitä luonnon harvemmin käsitellyistä ominaisuuksista kertovia kirjoja. Puiden osalta hän on varmasti asiantuntija ja hoitaa työkseen metsiä näiden ajatusten ohjaamana. Eläimistä kerrottaessa käsittely oli enemmän mutu-luokkaa, kirjoittaja kertoo omien kotieläintensä käyttäytymisesta ja vetää johtopäätöksiä muihinkin eläimiin. Viihdyttävää ja mukavaa luettavaa joka tapauksessa, rakkaus luontoon käy ilmi läpi koko tekstin.

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat 

Tanskalainen Kim Leine on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, hän on loistava kertoja. Tämä kirja kertoo norjalaisen papin elämästä 1700-1800 -lukujen taitteessa. Hän lähtee lähetyssaarnaajaksi Grönlantiin, villien pariin. Jälleen historiallista ja niin kovin mielenkiintoista!

Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle

Olen lukenut Redondon muutkin suomennetut kirjat, vaikka ne eivät mielestäni mitenkään erikoisen hyviä olekaan. Plussana oudompi ympäristö ja kulttuuri, espanjalaisia kirjoja ei tule muuten juuri luettua. Tämä oli lukemistani ehkä paras.

P.S. Joskus tulee ikävä Vuodatus.net:in helpompaa muokkausta, Blogger saattaa päättää kesken sivua, että enää ei kuvia ja tekstejä voi sijoittaa reunaan. Ärsyttävää, enkä ole vielä löytänyt siihen ratkaisua.

Verraton viikonloppu (sunnuntaikirja 9)

Fred Vargas: Kalmankuoriaiset
Håkan Nesser: Elävät ja kuolleet Winsfordissa
Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja : Karl Axel Björkin tutkimuksia, osa viisi

Kun saa tällaisen lukupaketin käsiinsä ennen viikonloppua, ei vapaa-ajan ongelmia tule. Vielä kun sattui kaunis kesäinen sää, sunnuntaina jopa aivan ylimaallisen ihana, eivät olosuhteet tällaisten helmien lukemiselle paljon parane.

Fred Vargasin uutuus on aina odotettu tapaus ja tälläkin kertaa jaoin sen lukemisen kolmelle päivälle vain jotta ei olisi tarvinnut luopua siitä liian pian. Vargasilla on niin mainioita kielikuvia, että niitä maistelee mielellään rauhassa. Kalmankuoriaiset täytti jälleen odotukset hyvinkin, kaikki elementit ovat kohdillaan, henkilöt ja tapahtumat hyvällä tavalla outoja kuten aina.

Yritin lukea tätä Nesserin trilleriä jo alkuperäiskielellä, koska sitä kovasti minulle kehuttiin, mutta ei se vain maistunut sillä tavalla hyvältä. Suomeksi sen sijaan maistui kyllä, outo ja yllättävä oli tämäkin lukukokemus kuten Nesseriltä aina.

Hämeen-Anttilan dekkarisarja vain paranee edetessään, tämä oli ehkä kaikkein paras tähän mennessä. Todella viihdyttävää ja jännittävää tarinaa täydennettynä tarkalla ajankuvalla, herkkua!

Sunnuntaikirja 7 ja - hups! - 8

Pasi Klemettinen: Karjalan räyhähenget

Pierre Lemaitre: Verihäät

Kiinnostuin kovasti kuultuani että Pasi Klemettinen (entinen musiikkilukiolainen muuten) on kirjoittanut kirjan suomalaisesta poltergeist-ilmiöstä. Lapsuudessan varmaankin eniten lukemani kirja oli samansisältöinen Lauri Simonsuuren Kansa tarinoi, joka hämmensi ja pelotti nuoren lukijan mieltä kovasti. Vielä aikuisenakin jos ajan autolla yksin kirkkaalla täysikuulla, muistuvat mieleen sanat: "Kuu paistaa heliästi, kuollut ajaa keviästi, etkös kultani pelkää?"  

Klemettisen kirja perustuu samoin perimätietoon ja kansantarinoihin yliluonnollisista tapahtumista, mutta siinä keskitytään räyhähenkiin, jotka aiheuttivat kaikenlaista häiriötä ja vahinkoa taloissa, joihin asettuivat. 

Tällaiset tarinat ovat edelleen arvokkaita, varsinainen aarreaitta myös nykyihmiselle. Ei ole sittenkään niin kovin kauan siitä, kun aivan eri asiat hallitsivat ihmisten arkista elämää ja henkimaailma kuului siihen olennaisesti.

Olin ajatellut tuon Pasin kirjan sunnuntaikirjakseni, mutta päätinpä sen luettuani tarttua päivän päätteeksi vielä uuteen Lemaitreen. Virheeksi sitä ei voi sanoa, mutta niinhän siinä kävi, että kädestäni sen laskin vasta viimeisen sivun luettuani. Lemaitren kirjoilla on sellainen ominaisuus. 

Verihäiden juonikuvio on suorastaan nerokas! Aluksi ahdistuu itsekin Sophien epätoivoisesta tilanteesta, mutta vähänpä lukija siinä vaiheessa tietää, kuinka pahoissa ongelmissa hän kaiken kaikkiaan onkaan. Onneksi hän on vahva ja lujatahtoinen nainen. 

Näissä Lemaitren kirjoissa on vain juuri tuo huono puoli: lukemisnautinto jää väkisin lyhyeksi, kun on ahmittava kirja aina kerralla.

Historiaa ja pieni pettymys

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Ken Follett: Maailman talvi

En ole ainoa, joka on innokkaasti odottanut Taivaslaulun seuraajaa Pauliina Rauhalalta, ainakin Andersin lainauslistalla oli vielä 143 jonottajaa, kun palautin omani. Harmillista on se, että ainakaan minun kohdallani tämä teos ei läheskään täyttänyt odotuksia. Esikoiskirjan kaunis kieli ja runollinen ilmaisu olivat tässä nousseet yhä suurempaan merkitykseen niin, että se ajoittain sumensi tapahtumat. Osa tekstistä tuntui olevan täysin irrallaan kokonaisuudesta, näin esim. Aurooran kuvaukset. Erään hahmon tapa verrata kaikkia ihmisiä, eritoten naisia, lintuihin, pelkästään ärsytti vaikka tarkoituksena ilmeisesti oli kuvata henkilön läheistä suhdetta luontoon. Noin kaksi kolmannesta vaivoin luettuani olin valmis keskeyttämään, mutta kun se on niin hankalaa, jatkoin sinnikkäästi loppuun. Se olikin kirjan paras osuus, vaikka tapahtumat kuvattiin edelleen kovin hämärästi. Kaunokirjallisuuttahan tämä on, mutta voiko "kaunoa" olla liikaa tarinan kustannuksella?

Toinen osa Ken Follettin vuosisatatrilogiasta jatkoi ensimmäisestä osasta tuttujen sukujen elämän kuvausta toisen maailmansodan aikana Amerikassa, Englannissa, Saksassa ja Venäjällä. Historiallisten tapahtumien kuvaus vei tässä ehkä isomman roolin kuin ensimmäisessä osassa, jossa kuvattiin enemmän henkilöiden elämää. Kuitenkin mielenkiinto niihinkin säilyi maailmanpoliittisten tapahtumien pyörteissä.

Sunnuntaikirja 6

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

Harmillista, että näin hieno kirja on saanut meillä näin mitäänsanomattomat kannet. Esimerkiksi oheinen englanninkielisen kappaleen kansi sopii tunnelmaan paljon paremmin.

Kirja on goottilaisen kirjallisuuden klassikko vuodelta 1962,  suomennettu vasta nyt. En ole ilmeisesti sattunut lukemaan tätä genreä juurikaan, mutta taisin löytää juuri uuden kiinnostuksen kohteen. Hieno kirja!

Ihmisten ja luonnon verkostot

Kim Leine: Kuilu
Peter Wohlleben: Luonnon salainen verkosto - Kasvi- ja eläinmaailman ihmeelliset yhteydet

Kuilu on aika lailla täydellinen romaani. Se ei ole hauska vaan vakava, ei iloinen vaan synkkä, se ei kuvaa fantasiaa vaan todellista elämää. Sota ja taistelut kuuluvat siihen, toki myös rakkaus ja perhe. Pysyvää on kuitenkin vain muutos ja ikääntyminen. Kirja vaati lukemaan itsensä niin nopeasti kuin mahdollista, se on loistavasti kirjoitettu. Leinen toinen suomennettu romaani on jo varauksessa.

Olen lukenut useampia luontoa ja erityisesti metsää käsittelevää kirjaa viime aikoina. Luulin lukeneeni myös Wehllebenin ensimmäisen, Puiden salattu elämä. Osoittautui kuitenkin, että tämä kirja luonnon verkostoista oli ensimmäinen häneltä lukemani teos. Kaksi muuta odottaa nyt lukemista. Tämän luettuaan ei voi muuta kuin vahvistaa omaa käsitystään siitä, että maailmassa ei ole mitään niin ihmeellistä kuin luonto. Kunpa antaisimme sen olla oma itsensä, se on jo suunnitellut kaiken täydellisesti toimivaksi eikä siellä ole mitään turhaa..

Sunnuntaikirja 5

Kimmo Ohtonen: Ikimaa - Soturin tie

Ohtonen on toteuttanut haaveensa ja aloittanut fantasiatrilogian. Sen ensimmäinen osa lupaa jatkoakin ajatellen paljon. Vaikka jännitystä riitti alusta loppuun, luotiin tässä vasta lähtötilanne ja seikkailu on vasta alkamassa. Taitaa olla ensimmäinen lukemani kotimainen fantasiakirja eikä häpeä yhtään omassa lajissaan. Kirjoittajalla on hallussaan taito sekä tietokirjoihin että fiktioon.

Aurinkoinen kesälaukku

Viimekesäisellä vierailulla Kauhavan Lankavalla hankin keltaista ja luonnonvalkoista Liina-kalalankaa, laukun pohjan ja olkahihnat. Malli muhi päässä pitkään, innoittajana olivat Molla Millsin kirjat ja Virkkuri 2:sta sitten löytyi tämä Pohjanmaa-kuosi.

18-säikeiselle langalle suositeltiin koukkua nro 2,5, mutta koska minulla ei sattunut olemaan sen kokoista Clover-koukkua, otin käyttöön numeron 3, joka mielestäni oli hyvin sopiva tähän työhön.

Virkkasin verkkovirkkauksella sisälle kummallekin puolen taskun. Käytännössä sitten näkee, tarvitsevatko taskut jonkinlaisen kiinnittimen tai ompeleen keskelle.

Aloitin työn virkkaamalla kiinteät silmukat pohjassa valmiina oleviin reikiin ja jokaiseen väliin kaksi ketjusilmukkaa, muutamaan kolme jotta sain silmukkamääräksi kuvion vaatiman 22:lla jaollisen luvun. 

Hurja tonttutrilleri ja sunnuntaikirjat 3-4

  

Antti Leikas: Tonttu - Matka pimeyteen

Markus Hotakainen: Neroja vai mielipuolia

Karin Erlandsson: Saarretut

Antti Leikaksen Tonttu on riemastuttavan erilainen ja hauska jännityskirja. Tontut Koponen, Henkka ja Silmä ovat hellyttäviä hahmoja ja heillä on hämmästyttäviä kykyjä, puhumattakaan Raskolnikovista. Entä kukapa olisi arvannut, kuinka outoja intressejä kustantamoilla onkaan?

Tässä tapauksessa kysymykseen Neroja vai mielipuolia voi kirjan luettuaan huoletta vastata "sekä että",  niin värikkäitä tiedemiehiä viidensadan vuoden ajalta Hotakainen on löytänyt esiteltäväksi. Jokainen heistä on ollut varmasti nero ja edellä aikaansa, mitä siitä jos löytyykin luonteen omituisuuksia - niitä on monella aivan ilman nerouttakin. Mielenkiintoisia ja yllättäviä tarinoita kaikki.

Luulin tietysti lukevani ruotsalaista kirjailijaa, kunnes tapahtumien paikkakunta ilmenikin olevan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Tämä Saarretut on itsenäinen jatko aiemmin ilmestyneeseen kirjaan Kuolonkielot, jota en ole lukenut, mutta ehkä kannattaisi. Vaikka tapahtumia ei ole paljon, tarina etenee eri henkilöiden mukana jännittävästi loppuun asti.

Vuosisata-trilogia, osa 1

Ken Follett: Kun suuret sortuvat

Olen aina pitänyt Ken Follettista, mm. Neulansilmä ja Leijonien laakso ovat jääneet mieleen vuosien takaa, samoin historialliset Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua. Muussa tuotannossa taso vaihtelee, mutta oikein huonoa en ole tainnut lukea.

Olin luullut, että tämä ns. Vuosisata-trilogia olisi vanhempaa tuotantoa, mutta se onkin ilmestynyt 2010-luvulla. Ei mitenkään loistavaa kerrontaa sinänsä, mutta toisaalta eipä juuri tylsiäkään hetkiä pääse syntymään. Historian vaiheet kuvattuna muutaman perheen kautta on hyvä tapa tuoda historiaa tutuksi. Miellyttävää luettavaa kaiken kaikkiaan, odotan innolla kahta seuraavaa osaa.