Rauhaa ja jännitystä

Kati Tervo: Iltalaulaja

Pierre Lemaitre: Silmukka

Olen lukenut jonkin verran Kati Tervon kolumneja mutta en pidempää tekstiä. Lyhyet tekstit olivat mielestäni hyviä, mutta tämä valitettavasti tökki koko ajan. Teksti muodostui niin lyhyistä lauseista, että ne muodostivat ikäänkuin ryteikön, johon lukija kompastui pääsemättä eteenpäin tai saamatta käsitystä kokonaisuudesta. Mielenkiintoista oli lukea taiteilijasta, joka on muuten jäänyt melko vieraaksi.

Lemaitren Silmukka oli taas hieman erilainen hänen muihin kirjoihinsa verrattuna, kirjailija hallitsee monta tyylilajia. Kirjassa oli koko ajan pahaa enteilevä tunnelma, vaikka paha tapahtui avoimesti heti alussa ja oli kerrottu jo takakannessa. Yllättävä ratkaisu oli kyllä yllättävä! 

Parasta mahdollista luettavaa

Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti

Tapaan joskus kirjoittaa muistiin mielestäni hienoja lauseita tai ajatuksia lukemistani kirjoista. Tämän kirjan kohdalla oli luovuttava ajatuksesta - eipä juuri kannata käsin kirjata muistiin koko 956 sivun teosta. Ruiz Zafónin kieli vain on niin hienoa, että sitä on maisteltava nautinnolla. Kun jäljellä oli parisataa sivua, pidin lukemisessa päivän tauon, sadan sivun kohdalla pari päivää - en yksinkertaisesti halunnut lopettaa tämän lukemista.

Samalla päättyi myös neliosainen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarja. Sarja on siitä erikoinen, että osat voi lukea missä tahansa järjestyksessä. Tämä päätososa kuitenkin solmi aikaisemmissa osissa auki jääneet langanpäät yhteen. Tämä viimeinen osa oli mielestäni myös jännittävin kaikista.

Ihana kirja, ihana sarja!

Itselle muistiin sarjan osat:

Tuulen varjo
Enkelipeli
Taivasten vanki
Henkien labyrintti

Lyhyitä herkkupaloja ja odotettua jännitystä

Peter James: Rikoksen merkit : Roy Gracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita

Douglas Preston & Lincoln Child: Houreuni

Peter James on hyvin suosittu dekkaristi, mutta jäänyt minulta toistaiseksi lukematta. Ajattelin aloittaa tällaisilla lyhyillä makupaloilla saadakseni käsityksen tyylistä ja kyllähän tämän mielellään luki. Häneltä tulee varmaankin luettua myös laajempia tekstejä.

Odotettu uusi Pendergast-romaani ei tällä kertaa pettänyt odotuksia, muistaakseni edellisen osan kohdalla ne osoittaituivat hieman liian suuriksi. Tässä kirjassa ei suvantovaiheissa tarvinnut juuri pyöriskellä, sen verran vauhdikasta toiminta oli, jännittävää ja koukuttavaa. Mikä parasta, jatkoa on varmaan luvassa koska aivan kaikki ei kuitenkaan selvinnyt...

Lyhyesti elämästä ja rakkaudesta

Alice Munro: Jupiterin kuut

Alice Munron novellit ovat kohtauksia tavallisten ihmisten elämän varrelta, arkipäiväisiä tapahtumia. Joskus tuntuu kuin vakoilisi ihmisiä, niin henkisesti herkkiä hetkiä pääsee seuraamaan. Tapahtumat eivät ole suuria, päinvastoin, aina ei edes tapahdu mitään, mutta jotain ihmisten sisällä muuttuu.

Ihmeelliset idioottiaivot

Dean Burnett: Idioottiaivot : kuinka aivomme oikeastaan toimivat

Yhdistelmä aivotutkija ja stand up -koomikko ei välttämättä tunnu kovin todennäköiseltä, mutta tämän brittikirjailijan lisäksi on kuulemma olemassa myös suomalainen versio tästä yhdistelmästä.

Lukijalle tällainen on toki etu, onhan aivotutkimuksesta huomattavasti kevyempää lukea, kun kirjoittajakin suhtautuu asiaan huumorilla ja viljelee sitä asiatekstin lomassa. Aivojen fysiologisen toiminnan kuvaukset toki menevät paljolti ainakin tämän maallikkolukijan ymmärryksen yli, mutta se, mitä nuo toiminnot saavat aikaan, on enimmäkseen ymmärrettävää ja mielenkiintoista. Selväksi tulee myös se, että se mikä aivoista nyt tiedetään, on todennäköisesti vain hyvin pieni hitunen siitä, mistä todellisuudessa on kyse.

Huumoria ja moottoripyöräilyfilosofiaa

P. G. Wodehouse: Hiiop, Jeeves

Mika Mannermaa: Matka

Jeeves-sarjan aikoinaan TV:stä ahmineena tulin huomanneeksi, etten varmaankaan ole alkuperäistekstejä lukenut ollenkaan. Puute oli korjattava ja tästä kirjasta sain nautinnokseni lukea kolme eri tarinaa Woosterin ja hänen ystäviensä uskomattomista kiipeleistä, joista Jeeves vielä uskomattomammin keinoin heidät pelastaa. Ajattelin kokeilla seuraavaksi tekstin lukemista alkukielellä - kun suomennokset ovat tätä luokkaa, mahtaa alkuperäinen teksti olla aivan loisteliasta.

*   *   *

Motoristiystävän suosituksesta tartuin minulle outoa aihepiiriä käsittelevään teokseen, edesmenneen tulevaisuustutkija Mika Mannermaan Ihmisen ääni -sarjassa ilmestyneeseen matkakertomukseen. Mannermaa kertoo kahdesta moottoripyörämatkasta, toinen Etelä-Eurooppaan ja toinen Jäämerelle. 

Pitkiä taipaleita ajaessa on aikaa miettiä asioita ja kirjoittajan näkemykset asioista ovatkin mielenkiintoista luettavaa. Kirja on ilmestynyt vuonna 2002, joten siinä kuvatut tulevaisuuden visiot ovat tällä hetkellä jo menneisyyttä tai nykyisyyttä. Paljon osuus kohdalle, mutta ei tietenkään kaikki - Mannermaa ei esimerkiksi uskonut kannettavien kommunikointivälineiden tai internetin yleistymiseen laajemmin. 

Kirjoittaja ei vaikuttanut kovin onnelliselta ihmiseltä, jonkinlainen levottomuus ajoi häntä näille matkoillekin, paikoillaan ei voinut kauan kerrallaan pysyä. Hän arveli elämänsä päättyvän suhteellisen nuorena, jopa 55-vuotiaana, ja niin kävikin.

Ei aivan tavallinen tarina

Petina Gappah: Muistojen kirja

Upea romaani, joka kertoo nuoren zimbabwelaisnaisen erikoisen tarinan vankilan muurien takaa.

Lomalukemisia

Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin (Huippu!)

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies

Anna Gavalda: Viiniä keittiössä

Outi Ampuja: Hyvä hiljaisuus

Jukka Mikkonen: Metsäpolun filosofiaa

Jean-Christopher Grangé: Purppuravirrat

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Hieno)

Samuel Bjørk: Yölintu (Äänikirja)

Just another detective?

Daniel Cole: Räsynukke 

Näitä samantyyppisiä dekkareita ei ehkä kannattaisi lukea montaa peräkkäin, sekaisinhan ne menevät. Varsinkin kun samaan aikaan kuuntelussa on toinen saman lajityypin edustaja.

Sinänsä harmi, sillä tämäkin oli oikeastaan tosi hyvä lajissaan. Ehkä en vain ole juuri nyt kovin vastaanottavainen?

Yritän olla edukseni

Jussi Adler-Olsen: Vartija

Luin tämän aika reippaasti, mutta jotenkin se ei nyt sytyttänyt. Tällaisia uskonnollis-huuhaa-yhteisö-kirjoja on tässä lajityypissä olemassa aika paljon, oli kuin olisi lukenut tämän jo usein ennen. Eihän aina tietysti voi keksiä uutta ympäristöä tai aihetta, mutta tämä vain jäi pliisuksi.

Kirjassa oli eräs merkillinen lause, josta ei oikein käynyt ilmi, oliko se kirjan hahmon mielipide vai kirjailijan, mutta ei missään tapauksessa miellyttävä: "Shirley kohensi villatakkiaan. Ele oli varmaan peräisin hänen entisestä elämästään. Siellähän ylipainoisetkin yrittävät olla edukseen."