Laidasta laitaan

Kristina Ohlsson: Tuhatkaunot
Juha Pihkala & Esko Valtaoja: Nurkkaan ajettu Jumala? Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta

Toinen Kristina Ohlssonin kirja Fredrika Bergman -sarjassa oli parempi kuin ensimmäinen, eli tätä sarjaa on luettava enemmänkin. Henkilöiden yksityiselämä on yhtä lailla esillä kuin tapaus, jota henkilöt tutkivat. Tapaus sinänsä on kerrassaan mutkallinen eikä lukija kyllä voi kehua arvanneensa ratkaisua, sen verran yllättävä se on.

Onneksi Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa oli vielä melko tuoreessa muistissa tätä lukiessa, sillä Juha Pihkala viittaa siihen kirjeissään Valtaojalle. Todella mielenkiintoista keskustelua kahden oman alansa asiantuntijan välillä. Onneksi tätä samaa on vielä lukematta toisen kirjan verran, nautin todellakin näiden miesten ajatusten lukemisesta.

Pikku huivi

Tulin ostaneeksi tämän langan väriset sukkahousut, joiden kanssa ajattelin erään mustavalkoisen mekon sopivan, mutta kaipaavan jotain muuta saman väristä. Tätä lankaa, Lankavan Esitoa minulla oli ennestään, niinpä etsin vain netin syövereistä sopivan yksinkertaisen mallin virkattavaksi.

Paljon valmistuneita töitä ei tänne sitten viime aikoina olekaan ilmestynyt, syynä lienee se, että yhtäkkiä olen alkanut tehdä montaa työtä yhtä aikaa. Yleensä olen tehnyt yhden työn valmiiksi ennen uuden aloittamista. Tällä hetkellä neuletuolia ympäröivät keskeneräisinä:

• raitamekko
• CAL-mandala
• olohuoneen verhokappa
• virkattu kesäpusero samaisesta Esitosta, värinä punaruskea
• kirjoneulesukat.

Huoh.
--------------
Tekijän kommentti 10.11.2016:
Siis eihän tätä huivia ole virkattu, vaan neulottu Ravelryn ohjeen mukaan. Joko tässä alkaa tekniikatkin mennä sekaisin - en itsekään kuvasta ollut tunnistaa, kummalla tavalla tämä on tehty!

Sirpaleita

Envall, Markku: Paperihaarniska

Lainasin Envallin kirjan vilkaistuani sisältöä lyhyesti - kansi oli ilmeisesti ollut ensin tarpeeksi kiinnostava. Kyseessä on fragmenttikokoelma (uusi tuttavuus minulle) ja kirjassa on siis lyhyitä havaintoja asioista, ihmisistä, tapahtumista, elämän koko kirjo lyhyinä teksteinä. Osa meni yli, osa antoi ahaa-elämyksiä.

Ote otteista:
"Että minulla on kieli, perustuu kahteen seikkaan. Kielen valmiuteen, joka on kirjoitettu geeneihini. Ja ympärilläni puhuttuun kieleen, joka tarttuu minuun kuin takiaiset puseroon.
Jos minut olisi vauvana jätetty metsään, en matkisi metsän ääniä. Puhuisin metsää."

Tuo viimeinen kahden sanan lause on mielestäni aivan ihana! Niin lyhyestä voi joskus löytää yllättäviä syvyyksiä.

Pieni helmi

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Noora palasi kirjallisuuden koulutuspäivästä mukanaan siellä mainittu kirja. Otin sen ensin lukeakseni, koska aihe kuulosti mielenkiintoiselta. Kirjassa kerrotaan, mitä tapahtuu, kun Englannin kuningatar innostuu lukemisesta niin, että kaikki muut velvollisuudet ovat jäämässä toissijaisiksi.

Kaikki kirjoja rakastavat tietävät, että niillä voi olla mullistavia vaikutuksia ja kun tuollaisessa asemassa oleva henkilö joutuu tuon vaikutuksen kohteeksi, ovat seurauksetkin tavallista huomattavammat.

Tämä on hauska pieni helmi kirjaksi, suosittelen kaikille lukemista rakastaville.

Pääsiäislukemiset

Leon, Donna: Ansionsa mukaan

Anne Helttunen, Annamari Saure, Jari Suominen: Mieli ja maisema : kirjailijoiden työhuoneita

Valtaoja, Esko: Kotona maailmankaikkeudessa

Pääsiäisvapaa alkoi uudella Donna Leonin kirjalla. Sen saattoi lukea taas melkein "yhdeltä makuulta". Vaikka jo aloittaessa tietää suurin piirtein mitä on tulossa, on Leonia aina mukava lukea, koska Brunettin seurassa viihtyy aina. Kyseessä siis lienee "viihteellinen kirja" (Helmet-lukuhaasteen termein) ja mikäs sen parempaa!

Aarre tällaiselle wannabe-kirjailijalle taas oli teksti- ja kuvateos Mieli ja maailma, joka kuvailee 23 suomalaisen kirjailijan työhuoneita ja työskentelytapoja. Paljon kirjoja, kirjahyllyjä ja lukutuoleja, silmien edessä maisema tai umpinainen seinä kunkin tyylin mukaan. Suosikki oli (jotenkin arvattavasti) Kaari Utrion koti täydellisine Keltaisen Kirjaston kokoelmineen sekä Harri István Mäen hurmaavan värikäs, kirjojen ja lelukokoelmien täyttämä koti. Myös luonnon helmassa sijaitsevat mökit ja vanhat talot ihastuttivat.

Ensimmäinen ja palkittu Esko Valtaojan suurelle yleisölle kirjoittama teos avaruudesta, ajasta ja kaikesta (no, melkein) oli myös viihteellistä luettavaa. Maailmassa ja maailmankaikkeudessa on todella monta ihmeellistä asiaaa, jotka ihmetyttävät pientä kulkijaa! 

Sarjan alku

Kristina Ohlsson: Nukketalo

Nukketalo on Kristina Ohlssonin esikoisromaani ja ensimmäinen rikostutkija Fredrika Bergmanista kertova kirja. Sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan viisi teosta ja Ohlsson on aloittanut uusimmalla kirjallaan myös uuden sarjan.

Kyseessä on melko tyypillinen dekkari, jossa tutustutaan rikostutkinnan ohella myös tutkijoiden yksityiselämään. Henkilöt ovat riittävän mielenkiintoisia jotta heidän kuulumisensa kiinnostavat jatkossakin.

Kissaihmisten kirja

Takashi Hiraide: Kissavieras

Tämä kaunis pieni kirja on kaunis sekä sisältä että päältä. Verrattuna muiden maiden painoksiin on Satu Kontinen onnistunut kannen ja ulkoasun osalta erinomaisesti.

Kissaihmiselle tällainen kirja tietenkin sopii luonnostaan, muille se saattaa tuntua todella oudolta - että pieni eläin voi muka vaikuttaa ihmisten elämään. Mutta niin se vain, nämä pehmeät, salaperäiset olennot ovat todellisia mielenterveystyöntekijöitä ihmisille. Samoin tämä kirja teki hyvää, sen lukemiseen kulunut tunti ei mennyt hukkaan.

Linen Stich -kaulahuivi

Internetin ihmeellisestä maailmasta tulvii kaiken muun ohella myös valtavasti uusia ideoita käsitöihin, jopa aivan ylitarjonnaksi asti. Kirjanmerkkejä kerääntyy useisiin laitteisiin ja sovelluksiin niin tiuhaan, että varma voi olla vain yhdestä asiasta: tarvittaessa oikean ohjeen löytyminen on hyvin epätodennäköistä.

Tämä Linen Stich -neule oli kuitenkin sen verran mielenkiintoisen näköinen, että piti ottaa kokeiluun saman tien. Mallissa viehätti sen kangasmaisuus, on kuin työ olisi tehty kangaspuissa kutomalla.

Kyse on kuitenkin neuleesta. Myös se viehätti, että neuleen molemmat puolet ovat edustuskelpoiset, niinpä kokeilun kohteeksi päätyi kaulaliina ja langoiksi 7 veljestä.

Huivin pinnasta tuli hieman huopamainen ja se on todella lämmin. Mallikuvion vuoksi se on lähes kolminkertainen, yhden väriraidan muodostuminen vaatii oikeastaan kolme kerrosta neuletta, siksi työ myös eteni hyvin hitaasti. 

Ohje on peräisin täältä, suomensin sen tähän toivottavasti oikein.

Työhön luodaan parillinen määrä silmukoita.  

1. rivi: *1 o, nosta silmukka neulomatta nurin, lanka jää eteen*. Toista ** loppuun, käännä.

2. rivi: *1 n, nosta silmukka neulomatta nurin, lanka jää taakse*. Toista ** loppuun, käännä.

Luo silmukat värillä A, neulo seuraavaksi * 2. rivi värillä B. Sen jälkeen 1. rivi värillä C, 2. rivi värillä A, 1. rivi värillä B, 2. rivi värillä C, 1. rivi värillä A *, jne.

Saaja tuntui olevan huiviinsa tyytyväinen <3

Pituutta huiville tuli reilu 170 cm, silmukoita on 60.

Turha Kepler

Lars Kepler: Playground

Kun Lars Kepleriltä ilmestyy uusi kirja, se on saatava käsiin mahdollisimman nopeasti. Niinpä onnistuin varaamaan tämänkin uutuuden melko tuoreeltaan. Tällä kertaa kirja ei kuitenkaan täyttänyt odotuksia. Luin kyllä kirjan loppuun asti, vaikka oikeastaan koko ajan harmitti, kun käytin siihen aikaani. Jollakin tasolla halusi kuitenkin nähdä loppuratkaisun, mutta itse tapahtumat olivat turhan väkivaltaisia, paikoitellen epäloogisia ja epäuskottavia (ottaen huomioon että kirjan tapahtumat sijoittuivat pääasiassa kuolemanjälkeiseen elämään).

Seuraavan Keplerin haluan taas saada käsiini mahdollisimman nopeasti - mutta vain siinä tapauksessa että se palaa tutulle alueelle rikosten pariin.

Vaikuttava teos

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

Tämän kirjan luin aika lailla yhdeltä istumalta alle neljässä tunnissa. Noin puolessa välissä taustalla kuuntelemani musiikki loppui, mutta en enää halunnut nousta tuolista ja keskeyttää lukemista sen vuoksi.

Upea kirja.

Tässä oli paljon samaa kuin Antti Holman Järjestäjässä. Kirjojen päähenkilöt, nuoret miehet, olisivat voineet olla kaverukset ja tehdä hulluja tempauksia yhdessä niin kuin nuoret tekevät.

Tämäkin käsitteli muistia, kuinka ihmiset muistavat samat asiat eri tavalla, kuinka muistiin ei oikein kukaan voi luottaa. Siitä olen kyllä samaa mieltä, se on jokapäiväinen havainto sekä itseni että muiden suhteen.

Tämän kirjan päähenkilön paikalle sijoitin erään todellisen henkilön, ystävän läheisen, jota en kuitenkaan ole tavannut, vain kuullut hänestä puhuttavan. Joskus käy niin, kirjojen henkilöistä tulee oman elämäni henkilöitä, on kuin lukisin heistä ja sillä tavoin tarinastakin tulee läheisempi, todempi. Tätä päähenkilöä tuli ikävä kirjan loputtua.