Ihminen on ihmiselle susi

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät

Toinen suomennettu Adler-Olsenin dekkari, joka kuvaa Osasto Q:n toimintaa, oli ensimmäistä rankempi. Joskus ei vain haluaisi tietää, mihin kaikkeen ihminen kykenee, jos kontrollia ei ole eikä käsitystä hyvästä ja pahasta. Vielä pelottavampaa on, että näitä ihmisiä on ryhmässä useita, ja vielä senkin ulkopuolella ihmisiä, jotka tietävät tapahtumista, mutta eivät kerro niistä eteenpäin. Vain yhden henkilön kohdalla selvisi, miksi hän toimii niin kuin toimii, muilla pahuus vain oli olemassa. 

Ratkaisu ei tässäkään syntynyt pelkästään aivotyötä tekemällä, vaan osaston miehet joutuivat melkoiseen tulikokeeseen ennen tilanteen selviämistä. Kuitenkin seuraavaa käännöstä odottaen; Osasto Q:n väki on sen verran kiinnostavaa, samoin kuin eräs orastava seurustelusuhde.

Lukijan blokki päättyi

Aivan samoin kuin kirjailijalla voi olla kirjoitusblokki, voi lukijalle tulla lukemisblokki. Itselläni on ollut sellainen jo huolestuttavan kauan, vaikka odottamassa on ollut mielenkiintoinen pino luettavaa. Käsityöt ja TV-sarjat ovat vieneet voiton jo pidemmän aikaa. 

TV:n Kirjaohjelma pohjoismaisista dekkaristeista innoitti kuitenkin taas tarttumaan kirjaan, ja se oli tämä Jussi Adler-Olsenin Vanki.

Vaikka kiinnostuinkin tästä ohjelman perusteella, minulle jäi kuitenkin joku kumma tunne, että ei tämä nyt niin kovin hyvä voi olla. Ilmeisesti Suomessa Adler-Olsen ei ole mitenkään erityisen suosittu, vaikka Saksassa hän on tehnyt maan myyntiennätyksen.

Kesti siis jonkin aikaa ennen kuin ennakkoluuloni karisi ja saatoin nauttia todellakin aivan hyvästä dekkarista. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, varsinkin toinen päähenkilöistä, Assad. Itse päähenkilö Carl Mørck ei vielä tämän ensimmäisen osan jälkeen tunnu kovin tutulta, mutta odotan tutustuvani häneen kovinkin hyvin, mikäli Adler-Olsenin arvio pitää paikkansa: hän arveli että Osasto Q:n aiheilta syntyy kymmenosainen sarja. Valmiina niitä taitaa olla nyt neljä, suomennettuja kaksi.

Kirjassa oli myös kunnon loppuhuipennus, jännitys kiri melkoisiin mittoihin ennen kuin ratkaisu syntyi.

All You Knit Is Love

Toinen Tyynykirjasta tekemäni tyyny on tämä ihana tekstityyny, johon rakastuin heti mallin nähtyäni. Ja tuo lausekin on kaunis, rakkauden töitähän nuo neuleet jotenkin aina on. 

Lankana luonnonvalkonen ja grafiitinharmaa Nalle. Luonnonvalkoista sentään saa vieläkin, harmaata onneksi löytyi nyssykkä vanhoista varastoista.

Sasha sointuu hyvin väreihin.

Aika yksitoikkoista on tuo teksti luettavaksi kyllä.

Jo aikaisemmin ovat valmistuneet nämä lahjasukat. Lankana vanhaa vihertävää 7 veljestä, jossa tummanvihreitä pisteitä. Mielestäni tuohon aikaan lanka oli vielä nykyistä paksumpaa. Sukkien ohje on Eilen tein -blogista, kiitos sinne! 

Tyynyn piilo ja ihana kirja

Joulu ja vuodenvaihde katkaisee usein myös käsityövuoden. Vaikka äidiltä peritty ehdoton käsityökielto joulunpyhinä onkin lipsunut sen verran, että annan itselleni luvan tehdä käsityötä taas Tapaninpäivänä jos siltä tuntuu, on jouluna kuitenkin luonnostaan muutakin ajanvietettä niin. että käsitöissä voi pitää taukoa.

Tällä kertaa tauko oli osittain myös pakollinen, sillä lavan kivun ja lopulta oikean käden jännetuppitulehduksen vuoksi jouduin osittaiseen pakkolepoon, joka jatkuu edelleen.

Tämä tyynynpäällinen taisi kuitenkin valmistua jo viime vuoden puolella. Aikaisemmin ompelemani putkityyny joogaan on sen verran iso, että sen piilottaminen on vähän vaikeaa, eikä päällinen nyt niin kaunista kangasta ole, että olisin halunnut sitä sohvalla katsella. Niinpä ajattelin että parasta piilottaa se näkyvästi ja ottaa sohvakäyttöön. Silmääni miellyttää kovasti tuo luonnonvalkoinen palmikkoneule, kuten näissä tyynyissä. 

Olin lainannut kirjastosta ihanan Tyynykirjan ja tein tämän tyynyn sen ohjeella. Lanka tässä on 7 veljestä, kirjassa oli käytetty Schackenmayr-alpakkalankaa. Koko sattui olemaan tälle tyynylle sellaisenaan juuri sopiva. Sen verran muutin mallia, että tein tuohon umpinaiseen päähän kavennukset omasta päästä, mallissa kumpikin pää oli vain kurottu yhteen. Nyörin tein myös nopeasti punomalla enkä neulomalla kuten ohjeessa. Koska halusin neuleesta pehmeän, käytin 7 veljekselle normaalia isompia nro 5 puikkoja. Tummansininen tyyny näkyi sieltä läpi, joten kietaisin tyynyn ensin valkoiseen kankaaseen. Pitää vielä etsiä joku isompi kankaanpala, tässä jäivät päät vielä peittymättä ja se näkyy läpi.

Tontut olivat ikkunan takaa tainneet huomata, että kirja kiinnosti, sillä sain sen ihan omaksi joululahjana. Seuraavaksi on vuorossa tekstiltä näyttävä tyynynpäällinen. Sellaisia ohjeita oli kirjassa useampia, osa neulottuna, osa virkattuna. Valitettavasti kirjonta ei kuulu taitoihini, niitäkin malleja olisi ollut tosi kauniita. Toteuttamiskelpoisia malleja oli joka tapauksessa niin paljon, että tyynyjen sijoittaminen saattaa tulla mukavaksi ongelmaksi.

Vuosipullo 2013

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tässä ovat sitten viime vuoden neule- ja virkkaustöistä jääneet päättelylangat. Kaikki sitä isommat nyssykät säästetään luonnollisesti tulevaa käyttöä varten. 

Jääköön tämä kuva muistoksi tästä, tyhjennän pullon taas uutta vuotta varten. Pullo on kotoa tuotu kauniisti muhkurainen pullo, ilmeisen vanha. Minulla on niitä kaksi, toisessa on ystävän tuomaa hiekkaa Saharasta.

Lankoja en taida kuitenkaan vieläkään hävittää, vaan käytän niitä neulottujen joulupallojen tai pääsiäismunien täytteeksi.

Virkattu liina

Facebookin Virkkaus-ryhmästä löytyi tämä malli ja ohje. Liina oli mukava ja nopea virkata ja mielestäni tosi nätti. Koukku Clover nro 2 ja lanka jotain vanhaa varastosta löytynyttä, vähän kiiltävää luonnonvalkoista.     Viimeistely kurrilla, helppoa ja tehokasta ;-)

Metsäjätti

Miika Nousiainen:  Metsäjätti

Miika Nousiainen tuli tietoisuuteen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman sanavalmiina jäsenenä. Sielläkin hänen huumorinsa on jotenkin pessimististä, ja sama linja on tässä hänen kirjassaan. Siltikin odotin huumoripitoisempaa tekstiä, mutta kyllä tämä ihan asiaa on, jopa melko ankeaakin paikoin, vaikka loppu hyvin kaikki hyvin. Ei nyt mitenkään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt kuitenkaan tämä teos, mutta ei voi huonoksikaan sanoa. Ihan jees, vaikka se on tyhmintä mitä mistään voi sanoa, mutta tästä nyt ei vain oikein muita arviointeja irtoa.

Testi

Kokeilenpa nyt sitten tätäkin ihmettä eli tekstin lisäämistä iPhonella. En tykännyt sen tekemisestä iPadillakaan joten tuskin ihastun tähänkään.

Kuvankin näköjään saa lisättyä.

Mistäs sen tietää jos vaikka joskus reissun päällä iskee pakottava tarve julkaista jotain. Sittenpä on väline käytettävissä.

P.S. Kävin jälkikäteen PC:llä pienentämässä tuon kuvan, kun oli turhan suuri. Kuvan muokkaus ei puhelimella ihan niin nätisti kuitenkaan onnistu.

Jotain pientä

Kamerasta ainakin loppuivat patterit tänä iltana eikä uusia ollut varalla, liekö siinä syy näihin tosi huonoihin kuviin tällä kertaa. Ainakin punainen patterivalo vilkkui koko ajan. 

Tällaista tuubihuivia olen hiljokseen kutonut sivutyönä, kaksi kerrosta Silmua ja kaksi Rose Mohairia ainaoikeaa. toisella puolella näkyvät raidat, toinen on melko tasaisen kirjava. Ja kuvat enemmän tai vähemmän sameita ja värit päin seiniä.

Tämä alimmainen salamakuva varsinkin antaa aian liian kirkaat värit, joissa ylemmissä ne on vähän paremmat. Ja tuo upea neuletunika joka kuvassa näkyy, on Auli-siskon tekemä, lempineuleeni.

Jo pari vuotta sitten olin aloittamassa Kotivinkin ohjeella latvatähteä kuuseen Novitan Gold -langasta. Aloitin silloin yksinkertaisella langalla mutta nyt tein sitten tähden valmiiksi asti kaksinkertaisella langalla nelosen koukulla.

Ensin oli epänääräinen lonkerojuttu,

joka kastelulla ja venytyksellä alkoi jo vähän muistuttaa tähteä. 

Ihan rasvattomalla maidolla tätä ei varmaankaan saa kovetettua, pitänee hankkia tekstiilinkovettajaa, sellaisten kanssa en aiemmin olekaan ollut tekemisissä. Sitten vielä rautalanka latvaan kiinnittämistä varten. Kuvan valmiista otan sitten jos ja kun tämä sinne latvaan asti lopulta päätyy.

Ohje oli jotenkin outo, en millään saanut noudatettua sitä aivan tarkasti, mutta tällaisessa työssä se ei ole niin kovin tarkkaa - edes minun mielestäni, vaikka tapaankin olla nipottaja ja saatan purkaa pitkästikin jos huomaan virheen jossain.

Hyvä lukuromaani

Sara Gruen: Vettä elefanteille

Sirkus on aihe, joka ei ole koskaan minua kiinnostanut millään lailla, kun se taas joillekin voi olla suuri intohimo. Tätä kirjaa on kovasti kehuttu unohtumattomana lukuelämyksenä, joten viimein minäkin siihen kuitenkin tartuin. Sirkus sinänsä ei tullut sen lähemmäksi, mutta kirja oli hyvä. Kesti tosin lukea aika pitkään ennenkuin innostuin, tai vain huomasin tarinan imaisseen mukaansa. Taisin lukea kirjan aika lailla "yhtä kyytiä", mitä nyt sähköpostia tai Facebookia vilkaisin välillä.

Kuvaus 30-luvun sirkusmaailmasta Yhdysvalloissa on varmaankin todenmukainen. Se ei todellakaan ollut mikään unelmamaailma, vaan jopa rankempi kuin voisi edes kuvitella. Päähenkilö on erittäin sympaattinen, sekä muistelmissaan että nykytilassaan vanhana miehenä.

Tätä kirjaa voi kyllä suositella, piti sitten sirkuksesta tai ei.

P.S. Miksikähän sanotaan "lukuromaani"? Onko muunlaisia romaaneja olemassa? Katseluromaani? Hypistelyromaani? Lasianalusromaani?