Joskus runojakin

Vanha rakkaus ei vissiin ruostu, ja tottahan se lienee, kyllä nämä runot taas tuntuvat samalta kuin kaukaisella 70-luvullakin. Ja rakkaudestahan koko Tommy Tabermannin tuotannossa onkin kyse. Kokoelmaan Niitylle minä sinut veisin on koottu runoja, joista säveltäjä Toni Edelmann on luonut samannimisen laulusarjan, teos on myös levytetty.

Malliksi runoista yksi pieni helmi:

ONNI

Lennä, lennä
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen

Veren sokeri, 2008

Siirtyisinkö tänne

Vuodatuksen valokuvakommelluksen jälkeen on tullut hieman epävarma tunne, voiko vastaavaa tapahtua uudelleen. Lähes kaikki kuvat sinne on kuitenkin jo palautettu, joten tuntuisi kohtuuttomalta hommalta alkaa siirtämään samoja kuvia vielä tännekin. Voisin tietysti kokeilla pariin tekstiin.

Lankataivas

Seinäjoen käsityömessujen aikaan myös Kauhavan Kangasaitassa on markkinapäivät. Olen tilannut sieltä lankoja ja kuteita nettikaupan kautta, mutta paikan päällä en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Kun kauppa nyt oli lauantainakin vähän myöhempään auki, lähdin tutustumaan. Ja voi huh... kun pääsin kauppaan sisälle, en oikeasti ensin tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut, joka tapauksessa olin varma että olen kuollut ja päässyt taivaaseen. Kertakaikkisen upea paikka! 

Olin etukäteen katsonut poistomyyntipuolelta kiinnostavia tuotteita, mutta valitettavasti paljon niistä oli jo myyty loppuun. Muutama pussi sekoitelankoja pääsi silti mukaan. 

• 5 kg mustaa Mini-ontelokudetta (ei kuvassa) josta on tarkoitus neuloa tai virkata Niinalle ja Teemulle rahin päällinen. Riittänee lisäksi johonkin koriinkin, tai tyynynpäälliseen.
• 2 kg vedenvihreää Esteri-ontelokudetta - tuleva vessan matto
• yhteensä 1,5 kg kolmea eri väriä Esito Huopanen -lankaa Penrose-peitteeseen
• kolme puolen kilon pussia sekoitelankoja
• 600 g puola Esito-virkkuulankaa, upeaa väriä ei voinut vastustaa, eiköhän sille käyttötarkoitus löydy.
• kahdet neliön malliset, puiset sukkapuikot. Otin koot 3,5 ja 4, olisi ehkä kannattanut ottaa isompi kokoero. Nelosilla aion aloittaa sitä Penrosea. Jonkun käyttäjän mukaan neliöpuikoilla käsialasta tulee jonkin verran tiukempaa, ei haittaisi minua.

Stonehengen perintö

Esikoisteokseksi Sam Christerin Stonehengen perintö on melko kelvollinen romaani, vaikka ei juuri mitään omintakeista tarjoakaan. Tässä mennään taas sillä hyväksihavaitulla davincikoodilinjalla. Mikäpä siinä, historia ja salaisuudet ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, kyllähän siitä kelpo viihdettä syntyy. Viihdyin itsekin aivan hyvin tämän parissa, vaikka kyseessä ei mikään varsinainen elämys ollutkaan.

Nuttu kirjalle

En voinut vastustaa Moda-lehdessä 6/2012 ollutta kirjankannen ohjetta.

Langaksi löytyi jotain ikivanhaa "Jokasään lankaa", joka oli koostumukseltaan (m/100g, tiheys) täsmälleen Modan ohjeen mukaista. Värikin oli kaunis. 
Höyryttäminen olisi ehkä paikallaan, tulisi vähän ryhdikkäämpi. Sisällä on nyt pienehkö pokkari, isompikin sinne mahtuisi.

Kirja on kaunis, nukkemalleja on todella paljon. Itse en ainakaan vielä aio niitä toteuttaa vaikka idea onkin hyvä ja nuket aivan mainion näköisiä hienoinen kirjoneulevaatteineen.

Onni potkaisi minua viime viikolla kirja-arvonnan muodossa. Olin käynyt FB:ssa tykkäämässä Arnen & Carloksen sivusta, tykkääjien kesken arvottiin sitten viisi uutuuskirjaa Neulotut nuket.

Pitihän se Wingspan kokeilla

Sitä kun on tällainen yllytyshullu, niin Aulin tarvitsi vain mainita tällainen Wingspan-huivi, kun jo piti Ravelrysta etsiä ohje. Sivulla olevan ensimmäisen punaisen huivin kohdalta löytyy ohje myös suomeksi.

Langaksi löytyi Novitan Polku, väri Porkkana. Kuva ei tee värille ihan oikeutta. Lankaa kului 80 g, eli kahden kerän hankinta oli turhaa, pitää katsoa mitä ohjeita Novitalla on tälle langalle tarjolla.

Huivi menee kaulanlämmittimenä, vielä kun siinä olisi joku solki pitämässä kiinni. Mitta on sellainen, että menee kerran kaulan ympäri ja olkapäille asti päällekkäin. Aloitussilmukoita on 90, "siirto" 16 s.

Historiaa ja rikostutkintaa

Oman "lukujärjestykseni" mukaan vuorossa oli Kaari Utrion Familia-sarjan kolmas osa Usko ja perinteet - Varhainen uusi aika 1500-1600-luvut. Aikaisempien osien tapaan kirja tarjosi historiaa tavallisen ihmisen näkökulmasta, mielenkiintoisimpia ovat tarinat ihmisistä joiden vaiheet on aikoinaan tarkasti dokumentoitu.

Camilla Läckbergin uutta kirjaa ehdin jo odotella, varsinkin kun sitä hehkutettiin hänen parhaimmakseen. Liekö syynä olleet liian suuret odotukset, mutta Majakanvartija oli jonkin verran pettymys. Tarinan edetessä uutta ilmeni kovin vähän, vasta viimeisillä 50 sivulla tapahtui jotain. Ilmeisesti yllätyksesti tarkoitetut asiat selvisivät lukijalle jo paljon ennen varsinaista paljastusta. 

Mummomeininkiä

Kun ihmisellä on keinutuoli, pitää olla myös matto sen alle, tottakai. 

Minulle oli jäänyt kaksi kiloa Kauhavan Kangas-Aitan Lilli-ontelokudetta, ja ensimmäinen idea oli tehdä pyöreä Marjukka Tyrväisen suunnittelma Marketta-matto. No, siitä tulikin ihme kraaterimatto kuten kuvasta näkyy. En tykännyt!

Lisäksi kude loppui kesken pari kierrosta ennen loppua, joten purkasin tämän ja tein Silja Palviaisen Helminauha-maton. Sillä erotuksella, että kuviokertoja on vain kaksi ja päihin lisäsin nuo reunukset.



Keinussa on "luonnos" keinutuolinmatoksi eli ensimmäinen kokeilu afrikankukasta. On se kyllä ihan nätti, täytyy kehitellä vielä ideaa ja värejä. Ennen sitä olisi myös tehtävä valmiiksi ainakin yksi virkattu jakku, josta ei edes vielä kovin paljon ole valmiina. Se on samaa punaista kuin tämä ruusu.

Kahden maton virkkaaminen neljässä päivässä 8 ja 10 numeron koukuilla tuntuu sen verran käsissä ja koko kropassa, että nyt on ihan mielenkiintoista kokeilla miltä numero 2 koukku ja ohut puuvillalanka tuntuukaan.

Tällä kuvalla ei varsinaisesti ole mitään funktiota, mutta eipä meinaa tänne bloggeriin edes asettua. Kuvien tuominen samoille paikoille kuin ne olivat Vuodatuksessa ei ole ihan ongelmatonta. Huoh.

19 ja 135

Otsikossa ovat niiden kahden Aku Ankan taskukirjan numerot, jotka uhrautuivat  tähän projektiin.

Pohjana on sama lamppu kuin tässä, alkuaan beige varjostin on jostain vanhasta lampusta.

Poikkeuksena ensimmäiseen lampunjalkaan jouduin tähän käyttämään kaksi kirjaa, ja se aiheutti hieman päänvaivaa. Niiden kiinnittäminen toisiinsa tasaisesti ei aikonut onnistua, mutta eiköhän tuo kuitenkin kasassa pysy. En myöskään tehnyt keskelle alas koloa jalan leventymää varten, siksi jalka levenee alaspäin. Mutta sehän siis tietysti oli tarkoituskin!

Minulla oli yksi kirja kirjaston poistosta, ja kun huomasin tarvitsevani toisen, lähdin hakemaan kirpparilta (Noora mainitsi jotain addiktiosta kun lähdin sinne... outoa...). Kuvittelin että niitä saa sieltä ehkä 50 sentillä kappale. Yllättäen hinta olikin 2 € kappale, eli yli puolet uuden hinnasta. Sinänsä ihan ok, koska eiväthän nämä lukemisesta vanhene! Toisaalta harlekiinipokkareista pyydettiin se 50 senttiä, ja se taas on ehdottomasti ainakin 50 senttiä liikaa. Tajusin myös, että meillä on varastossa aarre, melkoinen määrä näitä pokkareita. Niitähän ei tähän tietenkään voinut käyttää, Noora kielsi jo vaikka en kysynytkään. Hän oppi lukemaan yhdestä Aku Ankan taskukirjasta, joten niillä on erityismerkitys.

Virallisesti vanha?

"Tällaisen olen aina halunnut" on varmasti yleisin ainakin naisten käyttämä veruke itselleen heräteostoksille. Tässä tapauksessa se kyllä pitää ihan oikeasti paikkansa.

Olen jo muutaman vuoden aika ajoin selaillut netin osto- ja myyntipalstoja ja hakenut juuri tällaista minun mielestäni oikean mallista keinutuolia. Nämä alkavat kuitenkin olla jo arvossaan, joten ihan halvalla näitä ei ole ollut tarjolla.

Naapurikirppikseltä lähtiessä huomasin tämän tuolin pakettiautossa, josta alettiin tyhjentää tavaraa kirppikselle myyntiin. Muutaman neuvotteluvaiheen jälkeen tuoli lähti mukaan suoraan myyjältä tingittyyn hintaan.

Tuoli on matalampi kuin perinteinen "nakkilalainen" ja sen verran leveä, että minunkin kyynärpääni mahtuvat heiluttamaan puikkoja siinä istuessa. Se on koivua ja kuvioinnista voisi päätellä että ehkä ainakin osaksi jopa visakoivua. Värikin on kaunis ja mittasuhteet kaikin puolin sopivat.
Tarkemmin ajateltuna vanheneminen ei ole ollenkaan hassumpaa!