Toinen yllättävä loppu

James Hilton: Sattuma korjaa satoa 

Tämäkin kirja tuli luettua samaisen yllättävien loppujen listan perusteella kuin Jodi Picoultin Leaving Time. Tämä oli mukava luettava ja loppu kylläkin yllättävä, mutta melko epäuskottava, joten se ei ollut kirjan huippukohta. Sen sijaan oli mukava huomata, että kirjoissa (elämässä) monet asiat ovat samanlaisia riippumatta kirjoitusajankohdasta. Tämä oli ilmestynyt vuonna 1949, eikä sen "vanhuus" ollut mitenkään häiritsevää, päinvastoin. No, uusihan se toki onkin vielä, mutta ei silti kannattaisi aina pyrkiä lukemaan vain uutuuksia kun koko kirjallisuuden historia on täynnä helmiä.

Hieno aloitus lukuvuodelle

John Williams: Stoner

Päätin lukea tämän kirjan heti sen ilmestyttyä, mutta jostain syystä siirsin lukemista näin kauan. Ehkä tiesin, että lukukokemus on niin hieno, että sitä kannattaa odottaa. Jo kansi oli jotenkin vangitseva ja hyvin intiimi.

Kirjassa kerrotaan yhden ihmisen elämästä ilman suurta dramatiikkaa. Silti tapahtuu paljon ja elämä muuttuu monta kertaa. Tämän yhden ihmisen elämä on sen näennäisestä vaatimattomuudesta huolimatta kuvattu suurella lempeydellä ja arvostuksella. Vähäeleisyydestään huolimatta kirja tulee julistaneeksi painokkaasti jokaisen elämän tärkeyttä ja arvokkuutta.

Oikeasti tästä on vaikea sanoa mitään, niin hyvä se on. Tästä ei kannata kertoa, se on koettava itse.

Joululoman luku- ja sukkasatoa

Jodi Picoult: Leaving Time 

Boris Akunin: Somistaja (Erikoistehtäviä)

Boris Akunin: Valtioneuvos 

John Tyerman Williams: Nalle Puh ja filosofit

Antti Tuomainen: Tappaja, toivoakseni 

J. K. Rowling: Harry Potter and the Cursed Child - Parts I & II

Pablo Neruda: Valitut runot 

Kun viettää joululoman kotona enimmäkseen yksin, ehtii paljon. Oli minulla epävirallinen tavoitekin, nimittäin saada luettua vuoden loppuun mennessä 80 kirjaa. Se onnistui ja meni yhdellä ylikin http://kanervanvarpu.blogspot.fi/p/luettuja-kirjoja.html.

Jodi Picoultin kirjan poimin listalta, jossa lueteltiin kirjoja, joissa on yllättävä loppu. Se piti todella paikkansa ja ennen sitä ehti saada paljon tietoa elefanttien käyttäytymisestä, mikä oli oikeasti mielenkiintoista. Ja eroavatko ihmiset niistä paljoakaan?

Boris Akuninilta on onneksi käännetty lisää teoksia, ilmeisesti ainakin yksi on vielä tulossakin. Erikoistehtäviä sisälsi jo aikaisemmin lukemani Patasotilaan sekä tämän Somistajan. Valtioneuvos on aivan uusi suomennos. Kun haluaa jotain aivan erilaista salapoliisiromaanien alalta, kannattaa lukea näitä.

John Tyerman Williamsin analyysi kertoo, kuinka itse asiassa koko länsimainen filosofia onkin vain valmistautumista Nalle Puhiin. Filosofiaahan Nalle Puh onkin, se on kyllä ollutkin selvää, mutta tarvitaan asiantuntija osoittamaan, kuinka paljon sisältyykään näennäisen yksinkertaisiin lauseisiin. Ajatella!

Antti Tuomainen on uusi dekkaristituttavauus. Syynä siihen, että en ole aikaisemmin näitä lukenut, on varmaankin vain se harmillinen kotimaisten dekkarien syrjintä, jota jostain syystä harrastan. Tuomaista on käännetty monille kielille, tämä on hänen esikoisensa ja todellakin hyvä sellainen. 

Rowlingin kahdeksas, näytelmämuotoon kirjoitettu Harry Potter -kirja oli parempi kuin moittivien arvostelujen jälkeen kuvittelin ja totuttelun jälkeen myös näytelmämuodon lukeminen alkoi sujua.

Pablo Nerudan runoja tuli nuoruudessa luettua ja samat suosikit sieltä löytyivät edelleen, vaikka enemmistö ei minua niin puhutellutkaan.

Käsitöissä ovat vuorossa Suomen juhlavuoden kunniaksi neulottavat vauvasukat, jotka on tarkoitus saada jokaisen Suomessa vuonna 2017 syntyvän vauvan jalkoihin.

Onhan tässä jotain muutakin syntynyt, vaikka hitaasti. Kyseessä on tilaustyö Dropsin ohjeella. Koska tilaaja ei ole vielä tullut noutamaan omaansa, jouduin pyytämään keittiön tuolia mallinukeksi. Lisättäköön sitten kuvia, mikäli pusero on tilaajalle sopiva. Minä kyllä tykkään, on vielä kauniimpi kuin kuvissa.

Löysihän se paita viimein omistajansakin, ja mukavan soppeli siitä tulikin.

Miten olla hyvä

C. Scott Littleton (toim.): Idän uskonnot

Nick Hornby: How To Be Good

Vasta kuvaa ottaessani tajusin, että peräkkäin lukemani ja kuuntelemani teokset käsittelivät molemmat tavallaan samaa aihetta: kuinka tulla hyväksi ihmiseksi. Idän uskonnot kertovat viidestä itämaisesta uskonnosta ja filosofiasta, joiden takana on vuosituhantinen historia, Nick Hornby lähestyy asiaa yhden perheen näkökulmasta.

Kukaan ei voi olla täydellisen hyvä, eikä kaikissa uskonnoissakaan sellaista ihmiseltä vaadita. Ymmärretään, että ihmisessä on erilaisia puolia eikä huonojakaan voida unohtaa. Hornbyn viesti on lähinnä kohtuullisuus. Pienetkin asiat voivat olla hyviä tekoja, ei tarvitse muuttaa kaikkea eikä koko maailmaa.

Kunnon romaani

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

Harkitsin omaa pisteytystäni LibraryThing:ssä tälle kirjalle pitkään. Koska saman kirjailijan Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli saanut minulta 4,5 pistettä, mielestäni oikea pistemäärä tälle olisi ollut 4,75. Miksei viisikin, mutta se on varattu niille kirjoille, joiden kannet suljettuaan tuntuu, että maailma on parantunut vähän. Tämän kannet suljettuani huokaisin kyllä vähän, ihan vain kirjan hyvyydestä johtuen.

Joka tapauksessa tämä lukukokemus oli siis erittäin hyvä. Tietenkin koko ajan halusi tietää, mikä tuo kauhea tragedia oli ollut ja kiirehti lukemaan siihen johtaneista tapahtumista, mutta kaikki se johdattelu oli niin mielenkiintoista, että kirjan laskeminen kädestä yön ajaksi oli vaikeaa. Tämä kirja on täydellinen esim. joulukirjaksi, luettavaksi silloin kun sen voi tehdä yhtäjaksoisesti seuraavan aamun ylösnoususta huolehtimatta.

Kauhean hyvä Lemaitre

Pierre Lemaitre: Camille

Kun sanon 'kauhean hyvä' tästä kirjasta, paino on molemmilla sanoilla. Paikoin tapahtumat ovat sellaisia, että voi lukea vain puolella silmällä, yrittäen hyppiä yksityiskohtaisten väkivaltakuvausten yli. Onneksi nämä kuvaukset muodostavat vain pienen osan tarinasta ja loppu on sitten sitä hyvää, eli yllättävää juonta ja jännityksen tihentymistä.

Varasin juuri kirjastojen hankinnassa olevan seuraavan Verhoeven-sarjan kirjan Rosie, joka ilmestyy tammikuussa. Tätä sarjaa on suomennettu mielivaltaisessa järjestyksessä, Rosie lienee alkuperäiseltä nimeltään Rosy & John, joka on järjestyksessä viides sarjassa. Näin ollen sarjan kolmanneksi ilmestynyt Les Grands Moyens jää edelleen kääntämättä.

Laidasta laitaan

Timothy Snyder: Musta maa: Holokausti: Tapahtumat, opetukset

Ruth Rendell: No More Dying Then -äänikirja

Agatha Christie: Crooked House -äänikirja

David Foster Wallace:  Kummatukkainen tyttö

Timothy Snyderin teos sopii tähän aikaan ja hetkeen pelottavan hyvin. Kuvaus holokaustiin johtaneista ajatuksista, ideologioista ja tapahtumista on kuin kertomusta tämän ajan maailmasta. Nyt olisi jo korkea aika herätä, ennen kuin kaikki tämä tapahtuu uudestaan. Kirja tarjoaa yllättävääkin tietoa toisen maailmansodan ajalta, mm. sen, että juutalaisille turvallisin paikka sodan aikana oli Saksa, murhatuista juutalaisista vain hyvin pieni prosentti oli saksalaisia. Lisäksi murhaajina toimivat myös suurelta osin muut kuin saksalaiset, vaikka nämä toimillaan saivatkin aikaan tähän tarvittavat olosuhteet eri puolilla Eurooppaa sotaa käyvissä ja valloitetuissa maissa. 

Englanninkielisten äänikirjojen valikoima Kaustisen kirjastossa ei ollut kovin hyvä, tässä pari esimerkkiä kuunnteltuna. Lisää olen tilannut muista kirjastoista. Christien kirjan olen joskus myös lukenut, muistin jopa syyllisenkin, mutta se ei tässä haitannut. Rendelliä en varmaankaan ole lukenut, mutta todennäköisesti katsonut tv-sarjassa.

Nähtyäni David Foster Wallacen kirjan nimen, halusin lukea sen. Nimi sinänsä on suomentajan neronleimaus, alkuperäinen nimi Girl With Curious Hair ei sellaisenaan olisi kiinnittänyt huomiota. Novellit ovat keskenään erilaisia, mutta kaikkia yhdistää hämmentävän upea tyyli, jossa kääntäjällä on todella ollut tekemistä. Hän onkin tällä kirjalla ehdolla jonkin kääntäjäpalkinnon saajaksi, toivon sen osuvan hänelle, vaikka muita kilpailijoita en tunnekaan. Upea kirja, joka teki sen mikä kirjan kuuluu - imaisi lukijan sisään outoihin tarinoihinsa.

* * * * *

Alla eräs valokuvauskurssilla syntynyt kuva. Aiheena oli kuvan "maalaaminen" valolla. Innostuin aiheesta kun kohteeksi sattui noinkin kaunis rumpuasetelma ja kuvasta tuli mielestäni tosi onnistunut.

Äänikirjakokeilu

John Taylor; Benedict Cumberbatch reads Sherlock Holmes' Rediscovered Railway Mysteries & Other Stories - 2 CD

Jostain syystä olen sinnikkäästi jättänyt tutustumatta äänikirjoihin. Kuvittelen ehkä, että kuunneltu kirja ei ole luettu kirja, tai että kokemus muuten on vajavainen. Siksipä olen lukenut kirjat kirjoina - tähän asti.
Ensimmäisenä kokeiluun pääsi BBC:n tallenne uusista Sherlock Holmes -tarinoista. Se, että lukijana on Benedict Cumberbatch, ei suinkaan nostanut kynnystä levyjen lainaamiseen. Hän on kyllä loistava lukija ja huomasin pelänneeni turhaan, etten pysty seuraamaan tekstiä tarpeeksi hyvin. Neulominen samalla sujui mainiosti. Koskapa TV:ssä ei nyt juuri ole mitään erityistä seurattavaa, saatan jatkossa hyvinkin käyttää osan TV:n katseluun käyttämästäni ajasta äänikirjoihin.

Erlend Loe: Niin loppuu maailma - sellaisena kuin me sen tunnemme

Stephen King: Mersumies

Jotkut kirjat pitää lukea tarkkaan sana sanalta, keskittyen, eikä niitä jaksa lukea kovin kauan yhtäjaksoisesti. Sitten on kirjoja, kuten nämä kaksi, joiden lukeminen sujuu aivan itsestään kunhan vain ensin avaa kannen. Ilman fyysisiä tarpeita ei näitä laskisi mielellään käsistään ennen kuin tarina päättyy.

Erlend Loen aikaisemmasta romaanista tuttu Doppler päättää lopettaa muutaman vuoden kestäneen metsäretkensä ja palata takaisin perheensä luo, mutta onhan selvää, ettei sellainen aivan ongelmitta suju. Ja kun ollaan Loen maailmassa, ongelmatkin ovat perin kummallisia.

Joitakin aikoja sitten, olisikohan ollut Duma Key:n jälkeen, päätin, että minun ei tarvitse enää lukea enempää Stephen Kingin kirjoja, se laji oli tullut jo tarpeeksi tutuksi eikä yliluonnollisuus tuntunut enää kiinnostavalta. Nyt kuitenkin ilmestyi tämä Mersumies, jossa ei ole ensimmäistäkään yliluonnollista elementtiä. Kyseessä on tyypillinen dekkari ja on kuin King ei ikinä mitään muuta tyylilajia olisi harrastanutkaan. Kyseessä on onneksi trilogian ensimmäinen osa, joten eläköityneen poliisin Bill Hodgesin tulemme tapaamaan vielä ainakin kahdessa teoksessa.

Huikee fiktiota ja vielä huikeampaa faktaa

Hannu Rajaniemi: Näkymättömät planeetat 

Hyun Hee Kim: Sieluni kyyneleet

Hannu Rajaniemen novellit osoittautuivat todella jännittäviksi. Tapahtumat sijoittuivat milloin avaruuteen, milloin yksinäiseen korpeen tai meren rannalle, mutta olivat aina yhtä ennalta-arvaamattomia ja outoja.

Hyun Hee Kimin tarinakin olisi ollut helpompi lukea, jos olisi tiennyt lukevansa fiktiota, mutta valitettavasti tapahtumat ovat tosia. Nuorta naista aivopestiin järjestelmällisesti koko hänen elämänsä ajan ja koulutettiin agentiksi toimimaan Pohjois-Korean ja sen johtajan puolesta. Seurauksena oli 115 ihmisen hengen vaatinut terrori-isku. Tarina auttaa hieman ymmärtämään, kuinka Pohjois-Korean kaltainen valtio on yleensä mahdollinen, mutta yhtään vähemmän pelottavaksi se ei asiaa tee.