Pitsijakku

Tein aikaisemmin tästä samasta langasta hihattoman tunikan. Esito virkkuulanka oli niin miellyttävä virkata ja kun lankaa jäi reilusti, aloitin tämän Novitan mallin. Lanka loppui kesken kun toinen hiha vielä puuttui, eikä sitä ollut enää Kauhavallakaan. Muutaman viikon odotuksen jälkeen  lankaa taas sai Kangasaitasta.

Vietän pyjamailtaa enkä millään jaksanut alkaa pukeutumaan mannekeerausta varten, siispä kuva vain tässä lattialla, toinen kuva reunuksen ananaskuviosta.

                                                       

Näkymä työhuoneen ikkunasta

Minulla on näin rauhallinen näkymä työhuoneen ikkunasta, kirkko ja kirkkomaa.

Aamuisin aurinko valaisee usein kirkon kauniisti, tässä kaunis valo levittäytyi myös huuruiseen koivikkoon.

Pakkasta on vain muutama aste, vaikka kuvassa näyttää paljon kylmemmältä.

Helppoa sunnuntairuokaa

Yleensä ruoanlaitossa on aina eduksi, jos ruoan voi valmistaa melko vaivattomasti, maun kuitenkaan kärsimättä. Tässä yksi nämä ehdot täyttävä ruokalaji: lihamureke ja lohkoperunat uunissa.

Perunoita varten sekoitin kulhossa öljyä, mausteita, korppujauhoja ja juustoraastetta (arkiraaste sopii hyvin, koska se on murumaista). Perunat kuorineen lohkoiksi ja pyöritetään jonkin aikaa tässä seoksessa. Uunipellille sitten mureke ja perunat, 200 astetta 45 minuuttia. Hyvää!

Paluu Pemberley'iin

sunnuntai 28. LOKAKUUTA 2012

Adam Dalgliesh -romaaneistaan tunnettu P.D. James on Jane Austeninsa lukenut ja jotensakin yllättäen kirjoittanut romaanin, joka jatkaa Pemberleyn asukkaiden tarinaa kuusi vuotta sen jälkeen kun Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumat päättyivät.

Vaikka tyyli mukailee uskollisesti Austenin tyyliä, sisältö on P.D.Jamesia, eli murhaahan tässä setvitään. Kirjan alkuperäinen nimi onkin Death Comes to Pemberley. Ja kukapa muukaan tapahtumiin on sotkeutunut kuin Wickham, joka ei näytä pysyvän poissa vaikeuksista. Jälleen kerran herra Darcy joutuu ojentamaan auttavan kätensä, tällä kertaa saadaakseen lankonsa pelastettua murhatuomiolta.

P.D.James on syntynyt vuonna 1920 ja kirjoittanut tämän kirjan vuonna 2011 - ihailtava suoritus! Teksti on edelleen niin hyvää, että sopii vain jäädä odottamaan, millaisen aluevaltauksen dekkarilady seuraavaksi tekee.    

Keinulle matto

sunnuntai, 28. LOKAKUUTA 2012

Tämän keinutuolinmaton piti olla pieni välityö, jonka "tekaisen" parissa illassa, mutta kyllä se kuitenkin ihan kunnon työ oli. Pituutta on reilusti (215 cm), takaa melkein lattiaan asti jotta matto pysyisi paikallaan eikä luistaisi pois liukkaasta tuolista. Leveys on 35 cm.

Langat ovat löytöjä laatikoista. Ruskea ja beige ovat todella vanhaa Birgitta-lankaa, jota löytyi muutama vyyhti. Punainen ja oranssi ovat Novitan Jussia ja valkoinen luultavasti 7 Veljestä. Lankoja kului 455 g. Mallikuvio on tuttu ja helppo aaltokuvio. Idea ja ohje tähän löytyi Kauhavan Kangasaitan sivulta, siellä tällä mallilla oli tehty hartiahuivi.

Vahinkoja sattuu

sunnuntai, 28. LOKAKUUTA 2012

 Vaikka oikein hyvin tiedän, että näitä Victoria-langasta tehtyjä neuleita ei saa pestä 40 asteessa, pääsi tuo asia täysin unohtumaan pesukonetta täyttäessä. Koneeseen meni pitsineulepusero (tosin jo tunikan mittoihin löystynyt) ja takaisin tuli tämä epämääräinen kasa, kuin osittainen huovutuskokeilu. 

  Tällainen pusero oli alun perin.

Tämä taitaa olla kaikkiaan kolmas Victoriasta pilalle mennyt neuleeni. Nämä pitäisi oikeastaan pestä käsin, varovaisestikin pestessä vanumattomaksi käsittelemättä jäänyt villalanka vanuu vähän, kuten tässä samasta langasta tehdyssä puserossa, joka kuitenkin on vielä käytössä.  

Minulla on vieläkin näitä lankoja kun ostin niitä aikoinaan kilokaupalla (kun halvalla sai) kauniiden värien ja miellyttävän tunnun vuoksi. Valitettavasti tuo sinivihreä taitaa olla nyt tässä, ehkä kaunein näistä väreistä.

Manasin aikoinaan tätä puseroa neuloessani tuota outoa munakennomaista pitsineuletta. No nytpä se varsin hyvin erottuukin 

Huolimattomia unelmia

Aloitin tutustumisen suositeltuun Juha Itkosen tuotantoon novellikokoelmasta Huolimattomia unelmia. Novellit olivat alakuloisia, inhimillisiä, varovaisen humoristisia. Mitään varsinaista wow-elämystä ei päässyt syntymään, mutta muutamassa kohdassa oli pysähdyttävä ihailemaan tekijän taitoa järjestää juuri oikeat sanat oikeaan järjestykseen upealla tavalla.

Paras, suorastaan herkullinen oli novelli Fucking Thailand. Sen kertojaäänenä on 12 vuotias poika, joka matkustaa Thaimaahan äitinsä ja tämän tyttöystävän ja asuinkumppanin kanssa. Täysin oudoksi taas jäi Florida, sen merkitys ei auennut minulle yhtään.

Kun mikään ei ole miltä näyttää

Mietin tässä juuri pari päivää sitten, kuinka luvattoman vähän minun nykyään tulee luettua. Kerään kirjoja niinkuin ennenkin, mutta lukeminen on ollut hyvin satunnaista ja hidasta. Ajattelin että kirja viikossa olisi vähintä ja vielä hyvin mahdollisuuksien rajoissa.

Tätä Herman Kochin Illallista aloitin eilen ja jatkoin tänään töistä tultua. Jos kaikki kirjat veisivät samalla lailla mukaansa, voisin helposti lisätä tavoitetta kirjaan päivässä! Tässä meni kaikkineen kolmisen tuntia, kirja oli kertakaikkiaan ahmittava - niinkuin hyvä illallinen. 

Tapahtumat keskittyvät yhteen iltaan ja illalliseen kahden veljeksen ja heidän vaimojensa kesken. Olisi keskusteltava perheen teini-ikäisistä lapsista, heillä on ilmennyt ongelmia, jos nyt niin lievää sanaa tässä tapauksessa edes voi käyttää. Kertojana on toinen veljeksistä, eikä hänenkään elämänsä aivan niitä perusratoja ole kulkenut. Omituiset tapahtumat tulevat ilmi vähitellen, kuin varkain juuri kun kaikki kuulostaa niin normaalilta. (Yritin turhaan keksiä muuta sanaa kuin 'normaali', koska sellaista ei tässä kirjassa ole.)  Tarinan edetessä ja todellisuuden käydessä yhä karmeammaksi tuntuu kuin olisi joutunut mukaan vinhaa vauhtia vierivään pyörteeseen, jolla on taatusti vain yksi suunta - alaspäin.

Ihan näin raadollisia en haluaisi uskoa ihmisten olevan, onhan kuitenkin jossain olemassa se normaali - onhan?

Revontulipusero

Niinhän siinä sitten kävi, että kun tein miehen koon tästä revontulineuleesta numeroa pienemmillä puikoilla, siitä tulikin minulle sopiva. Pekalle se oli aivan liian pieni. Siispä uuden tekoon!

Noh, kovin pahoillanihan en tästä ole, sillä kyllä minä tätä puseroa itselleni olen aikonut jo vuosia. Meillä oli lapsena näitä puseroita, ja minulla muistaakseni juuri sininen.

Malli löytyi Raija Sairasen kirjasta Iki-ihanat käsityöaarteet. Malli on saatavana myös Novitan sivulta. Lanka 7 veljestä.

Värit ovat sikäli ohjeesta poikkeavat, että vaihdoin vihreän ja keltaisen paikkaa osittain, koska keltainen ja valkoinen sattuivat usein yhteen, eikä kuvio silloin erottunut.  7 Veljeksen kauden vihreä on hieman haalea, kirkkaampi olisi sopinut tähän ehkä paremmin.

Risto Rytin Sota-ajan muistelmat 1939-1944 tuo julki Yhdysvaltoihin v. 1945 salakuljetetut Risto Rytin muistelmat. Ne vahvistavat sen käsityksen, joka minulla Rytin toiminnasta tuona aikana jo ennenkin oli ja tuovat hänelle lopulta sen kunnian, joka hänelle Suomen historiassa kuuluu. Risto Ryti on todellinen Suomen sankari. 

Koska Hitler kuitenkin on historiassa vähintäänkin mielenkiintoinen persoona, en malta olla siteeraamatta tähän Rytin heidän tapaamistensa perusteella muodostamaa mielipidettä kyseisestä henkilöstä. "Vaikutelmakseni Hitleristä jäi, että mikäli hänellä ei ole kansallissosialistisen johtajan ja profeetan maskia, jolloin hän paasaa ja pauhaa ja kiihottaa itsensä extaasiin ja raivoon, hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen."  Tämä oli siis Rytin mielipide!

Kuvia muuten vaan

     
Viihdyn itse mieluummin hämärässä kuin kirkkaassa valossa. Sen vuoksi varmaan myös iltaisin sisätiloissa salamalla otetut kuvat  tuntuvat aivan liian kirkkailta. Voisin varmaan hieman opiskella tuon kameran käyttöä, ehkä sieltä löytyisi vielä joku säätö tällaisissa oloissa otettaville kuville. Vaikka tykkään kyllä näistäkin kuvista, ja varsinkin niiden kohteesta. Laineen Voiton tekemä ja "pukin" signeeraama tuoli on ehkä rakkain esineeni maailmassa.
   
Piti sitten sortua näihin trendisisustuskirjaimiin, vielä ennenkuin menevät pois muodista.
Tämän järkevämpää sijoituspaikkaa en niille toistaiseksi löytänyt.