Välipalagabaldon

Diana Gabaldonin Lordi John ja paholaisen korttipakka tarttui mukaan kirjaston uutuushyllystä. En tykännyt kauheasti aikoinaan ensimmäisestä lukemastani Gabaldonista, Lordin yksityisasia, mutta se oli ennen kuin tutustuin hänen Muukalainen -sarjaansa, josta taas pidin kovasti.

Tämä kirja koostuu kolmesta Lordi John -tarinasta, ei mitään kovin korkealentoista tai huippujännittävää, mutta Gabaldon kirjoittaa taitavasti ja hauskasti. En mielelläni käyttäisi sanaa "viihdekirjallisuus", mutta sitä kai tämä on,  viihtyyhän sitä näitä lukiessa.

Tämän kirjan esipuheessa Gabaldon kertoi muukalaissarjan jatkuvan ja seitsemäs osa An Echo in the Bone on ilmestynytkin jo loppuvuodesta 2009. Suomennosta saataneen odottaa, ainakaan kustantaja Gummeruksen sivulta sitä tietoa ei löytynyt. Ellei suomennosta ole kesään mennessä ilmestynyt, täytynee taas tilata bol.comista hollanninkielinen kappale joka oli jo nyt myynnissä. Niin täytyi tehdä kuutososankin kanssa, kun suomennoksen odotusaika kävi liian pitkäksi.

Mekko saajan päällä ja hyvä kirja

Viikonloppuna sain otettua kuvan mekosta saajan päällä, tosin hänen pyynnöstään ilman päätä... On kyllä just sopiva ja saajansa näköinen.

Sain viimein käsiini ja eilen luetuksi loppuun Leena Parkkisen kehutun ja palkitun kirjan Sinun jälkeesi, Max. Olipa hieno teos esikoisromaaniksi!

Aihe on todella erikoinen, Saksassa syntyneiden siamilaisten kaksosveljesten elämä 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Tapahtumat sijoittuvat Saksaan, Ranskaan ja Suomeen, jossa toinen kaksosista rakastuu kiehtovaan ja oikukkaaseen Irikseen.

Kirjassa on kerrottu päähenkilöiden lisäksi monen muunkin ihmisen kummallisista kohtaloista. Koska Max ja Isaac liikkuvat sirkuksen ja varieteen maailmassa, monet heidän ystävistäänkään eivät ole aivan tavallisimmasta päästä.

Ystävyys, rakkaus ja huolenpito ovat kirjan teemoja, mutta myös hylkääminen ja yksinäisyys. Huumori kulkee hienokseltaan mukana, ja kertoja Isaac kuvaa tapahtumia lämpimästi.

Mihin vielä yltääkään tämä esikoiskirjailija, kun aloitus on näin komea...

Taattua laatua

Wallanderin jättämää tyhjiötä paikkaamaan löytyi onneksi tuore suomennos, Henning Mankellin v. 2000 kirjoittama Savuna ilmaan.

Rikosten maailmassa liikutaan tässäkin, tällä kertaa syyttäjän näkökulmasta. Kohteena ovat suuret talousrikokset, jotka tuntuvat olevan varsinainen vitsaus nyky-yhteiskunnassa, lähes mahdottomia selvittää.

Mankell vaan nyt on niin hyvä ja vaikka tämä ei ole parhaita hänen kirjoittamistaan, niin silti kirja, joka on luettava melkein kerralla.

Mekko Niinalle

Tämä kuva on oikeastaan huijausta, koska mekko ei ole vielä valmis... päättelemättömät langat on piilotettu, koska halusin saada kuvan tänne tämän illan aikana.

Mekko on neulottu seiskan puikoilla SandnesGarn'in Alfa langasta, ohje oli Suuren Käsityölehden tammikuun 2010 numerossa. Langassa on 85 % villaa ja 15 % mohairia, ihanan pehmeä ja muhkea lanka. Mallin harmaa lanka vaihdettiin turkoosiin, ja väriyhdistelmästä tulikin tosi kaunis.

Mutta lähdetäänpä sitten päättelemään ne langat...

Hilpeä seikkailu

Kuulun valitettavasti itsekin siihen joukkoon, joka tarttuu kirjaan kuin kirjaan innokkaasti, jos sen yhteydessä mainitaan Da Vinci Koodi. Ihan oikein minulle siis, että tällä kirjalla ei ollut tasan mitään yhtäläisyyttä kyseisen kirjan kanssa - ellei sitten yhdistäväksi tekijäksi ajateltun sitä, että aihe sivusi ruusuristiläisiä.

Ei-yhtäläisyyksistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi tämä Antal Szerbin Pendragonin legenda oli hauska lukukokemus. Se on kirjoitettu jo vuonna 1934, mitä ajoittain oli vaikea uskoa tekstin nykyaikaisen "reippauden" vuoksi. Kirja jäi unkarilaisen tekijänsä ainoaksi romaaniksi, sillä hän kuoli natsien vankileirillä vuonna 1945. Ennen tätä hän oli kirjoittanut kirjallisuuden historiasta.

Itse asiassa en ole ihan varma, mikä oli kirjan pääjuoni... Jännitystä, vauhdikkaita käänteitä ja erikoisia henkilöhahmoja (tai hahmoja ainakin...) riitti ja mausteena olivat vielä erinomainen huumori ja monesti yllättävänkin suorasukaiset huomautukset.

Yleisön pyynnöstä

Rakkaat lukijani ovat jo kaivanneet täydennystä käsityöosastolle , joten tässä tulee.

Tämä Rose Mohairista tehty liivi valmistui jo viime sunnuntaina 24.1., mutta vasta nyt sain aikaiseksi blogittaa sen. Aloitin sen valmistuttua nimittäin samantien Niinalle neulemekkoa, ja se on pitänyt työn touhussa.

Tämänkin malli on syksyn Novita-lehdestä. Ja kuten muutkin mohairneuleet, valitettavasti tämäkään ei aivan loistavasti pue tämän kokoista ihmistä (siinä syy kuvauksen järjestämiseen henkarilla...) Tosin tämä sopii varmaan paremmin kuin se turkoosi, samasta langasta tehty tunika, joka oli melkein kokonaan palmikkoa.

Myöskin sininen väri on tullut minulle yhä harvemmin käytetyksi, mutta kun olen tehnyt Rose Mohairista niin monta työtä, alkoivat vaihtoehdot olla vähissä. Lankahan on tosi mukavaa tehdä ja valmista syntyy nopeasti, ei ole langan vika että siitä tehdyt neuleet näyttävät paremmilta hoikemman ihmisen päällä.

Kun saan tuon Niinan mekon valmiiksi (nro 7 puikot), taidan siirtyä tekemään jotain ohuemmasta langasta. Nallea taitaa löytyä omista varastoista ensi hätään.

Yksin yhdessä

Lainasin Emma Juslinin kirjan Yksin yhdessä, koska se oli arvosteltu jossain lehdessä kieleltään mielenkiintoiseksi ja hyväksi.

Ensin alkuun tuntui, ettei kirjassa muuta olekaan kuin näppärää kielellä kikkailua. Henkilöt tuntuivat pelkiltä ongelmakimpuilta, ja vielä niin, että oli vaikea erottaa kenestä milloinkin oli kysymys, kaikki olivat nuoria naisia ja ongelmat tuntuivat samanlaisilta.

Jossain vaiheessa kuitenkin henkilöt tulivat tutuiksi ja avautuivat lukijalle, ja pelkkien ongelmien lisäksi heidän elämästään alkoi löytyä sentään jotain hyvääkin ja enemmän syvyyttä.

Erikoisplussana tässä kirjassa on kannen mielestäni upea Beni Juslinin maalaus, jota piti pysähtyä katsomaan joka kerta, kun kirjan otti käteen.

Oblique-jakku

Tämä oli mielenkiintoinen neuletyö. Ohje on täältä ja lanka 7 veljestä, ohjeesta tein koon XL. Taas olisi L riittänyt... Takkiin tehtiin sivuun vyötärömuotoilut, yleensä jätän ne tekemättä mutta tässä tein poikkeuksen.

Helma näyttää kuvassa vinolta ja muutenkin takki näyttää kuin takakappale olisi pidempi kuin etukappaleet. Näin ei kuitenkaan ole, sillä ohje oli äärimmäisen tarkka ja kaikki kappaleet ovat varmasti kerroksen tarkkuudella yhtä pitkät.

Raglan onnistui hyvin ja tuntuu mukavalta päällä. Enpä muista että minulla muuta raglanneuletta olisikaan, täytyykin alkaa tehdä useammin sellaisia.

Tekijän huomautus 17.10.2012: Tälle takille tuli sitten kohtaloksi komeron hyllylle jääminen. Olen harkinnut sen purkamista sukanteriksi. Tämä ensinnäkin siksi, että 7 Veljeksen tämä beige/luonnonväri haisee niin voimakkaasti villalle, että ottaa jopa minun nokkaani. Toinen syy on se, että eihän tätä nyt mitenkään voi sanoa meikäläistä pukevaksi malliksi...
 

Tom Sharpe

Piemburgin pelottomat on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt ainoaksi Tom Sharpelta suomennetuksi kirjaksi. Sharpe on hyvin tuottelias kirjailija, minullakin on neljä hänen kirjaansa alkuperäiskielellä englanniksi. Lukemista on hidastanut Sharpen erittäin polveileva ja vaikea kieli, suomeksikin lukiessa täytyy keskittyä. Lainasin tämän kirjan jo vuosia sitten Kaustisen kirjastosta ja lukiessani sitä silloin olin useampaan kertaan pudota tuolilta naurun vuoksi.

Suosittelin kirjaa joskus Aijalle, ja hän lähti etsimään sitä kirjastosta. Kävi ilmi, että se on jossain vaiheessa poistettu valikoimasta, mutta Helsingin kaupunginkirjastosta löytyi vielä kappale, siispä tilasin sen lainaan.

Aivan niin hervottomaan tilaan kuin viimeksi en nyt enää joutunut, mutta epäilemättä kirja on edelleen yksi hulluimmista lukemistani. Kirjan takakannessa on lainaus Stephen Kingiltä: "Hauskin englannin kielellä kirjoittava kirjailija!" - ja se on paljon sanottu.

Koska tästä on hyvin vaikea keksiä mitään omaperäistä sanottavaa, lainaan tähän edelleen kirjan takakantta, jossa on Risto Hannulan arviointi Arvostelevasta kirjaluettelosta vuodelta 1976:

"Hyvällä maulla - mitä se sitten lieneekin - ei tämän kirjan kanssa tosiaankaan ole mitään tekemistä. Teoksesta on vaikea antaa tavaraselostetta juuri siksi, että sen sisältämät asiat olisi osattava sanoa juuri niinkuin Sharpe ne sanoo. Hän joka tapauksessa tulee osoittaneeksi, että Etelä-Afrikan rotupolitiikan julma ja mieletön maailma on hahmotettavissa myös tämmöisen ainutkertaisen irvokkaan farssin keinoin, niin vastoin yleisiä oppeja kuin moinen tyylilajin valinta tuntuukin olevan."

Tuo "ainutkertaisen irvokas farssi" onkin ehkä ainoa tapa, jolla tätä kirjaa voi kuvata. Kirja on siis loistava!

Uutta ja vanhaa valmista

Pukinkonttiin päätyivät nämä kintaat, sekä myös pannulappu, jonka tein ylijäämälangasta. Teemu ja Ira saivat nämä huovutetut lapaset. Malli on Novitan syksy -09 -lehdestä, lanka turkooseissa Novita Huopanen ja kirjavissa Novita Puro Iltanuotio.

Kävin Novitan sivulla katsomassa, ja Purosta on siellä enää esillä neljä väriä, neljä on siis jo poistunut mallistosta.




Lumi-huivin malli löytyi Ullaneuleen sivuilta. Lanka on Rose Mohair, ja sitä kului n. 105 g. Olisi varmaan pitänyt nyppiä nuo reunakuviot samalla lailla kuin mallissa, nyt reuna näyttää suoralta.


 















Unohdin aikaisemmin ottaa kuvan tytöille joululahjaksi menneistä Puro-huiveista, joten toinen niistä on jo Ylivieskassa. Malli on sama, tämä Nooran huivi on tehty samasta Purosta kuin Nooran pyöryläjakkukin, Jäätynyt karpalo. Niinan huivi on Iltanuotiosta.