Sadun loppu

Cornelia Funken Mustesydän-trilogian viimeinen osa Mustemaailma (Tintentod) jatkoi seikkailua Mustemaailmassa. Sävy oli melkoisen tumma ja synkkä, pahuutta ja julmuutta tuntui ajoittain olevan huomattavasti hyvyyttä enemmän.

Olin lukenut kaksi ensimmäistä osaa peräkkäin joskus huhtikuussa, joten tämän kolmannen osan alkuun olisin toivonut jonkinlaista muistutusta henkilöistä, alusta aika pitkään kului miettiessä, kuka kukin hahmoista oikeastaan onkaan. Vasta lopusta kun olin jo lukenut kirjan, löysin luettelon kaikista henkilöistä, se olisi auttanut jo alussa paljon.

Hieno kirjailija, hienoa kieltä ja värikkäitä hahmoja, aivan kelvollista fantasiaa siis.

Ensimmäinen vihreä neule

Sain synttärilahjaksi Kalevalakorun Metsä-korut, joissa on vihreitä kiviä. Siitä syntyi pienoinen ongelma, koska en omista ensimmäistäkään vihreätä vaatetta, se on ehkä väri josta pidän kaikkein vähiten. Mutta etsinpä sitten kuitenkin koruihin sopivan vihreän värin 7 Veljeksestä ja tein tämän Novita Syksy 2009 -lehden mallin 30, "taikajakku".      

(Kamera ei taaskaan jaksanut käyttää salamaa, siitä epätarkkuus).

Takin kasaaminen oli hankalampi kuin aiempien pyöryläjakkujen, neulotin reunakappaleen kiinni kolmeen kertaan, ennen kuin sain reunat kohdakkain.

Väri vain tuntuu edelleen oudolta...

Melkein aito ristalliruunu

Epäilen mitä suurimmassa määrin, että taannoisella pyöreiden vuosien täyttämisellä on tässä osansa. Vai miten muuten meille olisi alkanut yhtäkkiä ilmestyä pitsejä lampunvarjostimiin ja nyt näitä "kristalleja" - uusista moninaisista jouluvaloista puhumattakaan! Tytöt jo vähän huomautteli, että onko ihan kaikki löytyvät (ja muutamat uudetkin) valosysteemit ihan pakko ripustaa esille.

Mutta minusta tämä on ihan kertakaikkiaan hieno! Otin halppiksesta ensin yhden pakkauksen tuota nauhaa, mutta eihän se mihinkään riittänyt, joten kävin sitten hakemassa pari lisää. Johan syntyi asetelmaa!

Ai niin, eka kerralla otin kokeeksi myös toisenlaista kimallenauhaa. Se oli vielä lyhyempi kuin tämä, ja meinasi jäädä tarpeettomaksi. Mutta sitten onneksi huomasin, että keittiön lamppu näyttää kovin ankealta, joten se sai sitten kunnian toimia tämän ylijäämäkimalluksen ripustimena. Tulos on nähtävissä tästä ohessa...

Lisäksi vielä pari esimerkkiä uusista tavoista käyttää jouluvaloja:

                        

Uusin Dan Brown

Reilun kolmen viikon luku-urakka kannatti, sillä kyllä Dan Brown täytti taas odotukset uutuudellaan The Lost Symbol. Jos kirjan olisi lukenut suomeksi, sitä tuskin olisi malttanut laskea kädestään ennen kuin se oli luettu, mutta englanniksi lukeminen on kuitenkin niin paljon hitaampaa.

Yllätyksiä riitti loppuun saakka, ja aihepiiri oli minulle itselleni tuttu ja kiinnostava, mutta enempää siitä ei voi kertoa pilaamatta sitä niiltä, jotka aikovat kirjan lukea.

Paikka ka(i)kelle

Kun kerran pääsin virkkaamisen makuun, tein vielä toisenkin työn "omasta päästä". Tämä tuli puhtaasti tarpeeseen, kun kaket ovat aina hakusalla jossain käsityötarvikkeiden keskellä.

Lanka taitaa olla Novita Kotiväkeä, koukku 1,5 ja kuviomalli erään laukun ohjeesta. Sen laukunkin taidan vielä tehdä, oli hyvä malli Ullaneuleen sivulla.

Jee jee jee!

Eppu Normaali Konstassa pe 27.11. ja minä tarpeeksi lähellä ottaakseni kuvia. En vain valitettavasti löytänyt kamerastani värisumuvalitsinta, joten kuvien laatu ei kovasti ilahduta. Mutta olipahan mahtava ilta! Soittivat paljon alkuaikojen musiikkia, ilmeisesti tehtyään vasta boxin kaikkein aikoijen 101 kappaleesta. Kamat oli lujilla!

      

Kun kaikki menee kohdalleen

Aloin katsomaan TV Viideltä taannoin tallennettua elokuvaa High Fidelity. Elokuva oli hyvä - kunnes nauhoitus loppu kesken n. viisi minuuttia ennen elokuvan loppumista. Arrrgghhh kuinka raivostuttavaa! Lähdin etsimään Telkusta tietoa mahdollisesta uusinnasta, ei löytynyt. Tarkistin omasta Library Thingistä (sattui olemaan lähempänä kuin kirjat), olisiko minulla tuota Hornbyn kirjaa - ei löytynyt, kaksi muuta Hornbyä kyllä.

Seuraavaksi keksin kysyä Nooralta, olisiko hänellä tuota kirjaa. Kuuluu pieni hetki, ja Noora ilmestyy huoneestaan kirja kädessään. Mahtavaa! Mutta ei siinä vielä kaikki - Noora toteaa tyynesti "on minulla se elokuvakin" ja laittaa usb-tikun soittimeen... kyllä voi kuulkaa tällainen asia saada ihmisen onnelliseksi! Tuntui ihan kuin olisi heilauttanut taikasauvaa, ja kaikki järjestyy. Jopa elokuvan loppu oli onnellinen   Varmistin lopun sitten vielä kirjasta, ja kyllä elokuva oli uskollinen myös alkuperälleen.

Lampunvarjostin

MAANANTAI, 23. MARRASKUUTA 2009

Tällä kertaa toinen kerta toden sanoi. Suunnitelma "eiköhän se jostain pyörylöistä synny" oli hylättävä, tosin vasta kun niitä pyörylöitä oli jo tarpeeksi. Pakko oli myöntää, että mielikuvitus ja sommittelutaito eivät riittäneet tekemään tasomaisesta kappaleesta (joka pyörylöitä yhdistettäessä väistämättä syntyy) päällistä vinolieriömäiseen kappaleeseen. Ei auttanut edes kaavan teko - sekin nimittäin jo osoittautui liian vaikeaksi.

Siirryin sitten virkkauslehtien pariin ja jostain vanhasta lehdestä löytyi verho, jossa oli tämä kuvio. Siinä tietenkin jälleen tasona, joten jouduin muokkaamaan mallia = lisäämään vinoruutujen väliin pikkuruutuja. Se ei sentään enää ollut ihan niin "rocket sciencea" ja onnistui jopa minulta. Ja - mikä parasta! - tässä työssä oli vain kaksi pääteltävää langanpäätä.

Jälleen uusi kotitakki

 

Siinä se nyt on valmiina, ja tasan kuukausi siinä vierähti.

Tykkään ihan valtavasti tuosta kuviosta ja väreistä, mutta..... takki on taas kerran aivan liian iso.....

Ohje oli 7-veljekselle, tämä on Jussia, tiheys sama. Silmukkamäärä on L- ja XL-koon välillä, sovitin sen kuvioon. Ympärysmitta on n. 15-20 cm liian leveä, istutetut hihat eivät istu, koska olkasauma valuu alas......

Ottaa kyllä päästä, tämä olisi ollut niin käyttökelpoinen työvaate. Purkamaan en ala (ainakaan  heti), mutta saatan joskus tehdä uuden tällaisen, vaikka sitten 7-veljeksestä ja toisenlaisella hihan istutuksella.

Taidan ruveta virkkaamaan koepaloja lampunvarjostinta varten!

Outo suunnitelma ja muuta kotijuttua

Keittiön valkoisesta pöytälampusta hajosi jossain vaiheessa varjostin. Sen sisällä ollut muovi mureni palasiksi, jäljelle jäi vain roikkuva kangas. Olen katsellut uutta varjostinta, mutta tuli tässä mieleen, että voisin virkata siihen varjostimen. Vanhan kankaan voisi käyttää sitten vaikka taustakankaana. Virkkaushan on minulle aika outo laji, mutta eiköhän sitä muutaman pyörylän saisi aikaiseksi vanhasta muistista.

Noh... kunhan tässä nyt ensin saisin napit ja saumat "palikkavillatakkiin", RoseMohair-huivin valmiiksi ja sitten ehkä ne kaksi muuta takkia joihin on langat odottamassa ... 

Isänpäiväviikonloppuna väsättiin Niinan kanssa uusia sytykeruusuja (vaikkei entisiäkään ole raaskinut polttaa...). 
 
Parhaaksi mielestäni osoittautuivat tumman keltaisista kennoista tehdyt ja punaisessa steariinissa kastetut oranssit ruusut, tietty.

Tässä taannoin takkahuoneessa istuessa ja luultavasti sisustuslehtiä selatessa aloin kokeilla ottaa kuvia erilaisilla kameran asetuksilla. Yleensä ei tule paljon säädettyä, kunhan nappaa kuvan. Tässä pari variaatiota: