Tätä toista Flavia de Luce -sarjan kirjaa lukiessa tuli mieleen, että toivottavasti Bradley antaa seuraavissa osissa (joita on jo neljä valmiina) sankarittarensa vanheta jotenkin normaaliin tahtiin. Oli sitten kuinka tahansa erityislaatuinen ja huippuälykäs yksitoistavuotias, kaksi murhaa naapurustossa saman ikävuoden aikana alkaa olla jo siinä rajoilla, mitä nuori ihminen sietää. Tai no... Flavialle sellainen kyllä taitaa sopia paremmin kuin mikään, ruumiit, myrkyt ja sen sellaiset. Ehtiiköhän hän ollenkaan huomata, kuinka ihanassa idyllissä hän 1950-luvun englantilaisella maaseudulla elää?
Kerronta on aivan yhtä sujuvaa ja nopeasti etenevää kuin ensimmäisessä osassakin ja huumori yhtä herkullista. Kenellepä muulle kuin Flavialle saattaisi tulla mieleen, että BBC jalostaa ammattimaisen hunajaisen puheäänen omaavia ihmisiä jollain maatilalla. Onkohan se sama paikka, missä Alan Bradley on oppinut näin hyväksi kirjoittajaksi? Lukija jää joka tapauksessa odottamaan jatko-osien käännöksiä ja sarjan filmatisointeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti