sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Pöytäkaunotar

Siinä se nyt sitten on omalla paikallaan ja tykkään kovasti. Pikkutuolit sopivat värin ja mallin perusteella hyvin tähän viereen, samoin kuin äidin kaitaliina siihen päälle.

Tuo lankakori ei todellakaan enää ole kaunistus tuolla alla, pitänee vähän raivata sitä pikapuoliin. Pienikin tönäisy aiheuttaa lisäksi luhistumisvaaran.

Pöydän laatikoissa on vain avaimen paikat ja peitetyt ruuvinjäljet siinä joskus olleista vetimistä. Haeskelin netistä vetimiä, ja Helakaupasta löytyi aika hyvä, laitoin tiedustelua siitä menemään.


Tuli kyllä pieni takaiskukin tänään, kun innoissani aloin vanhaa pöytää tyhjentämään. Tempaisin siinä olleen Strindberg-lampun reippaasti käteen unohtaen, että lasikupu ei ole mitenkään kiinni. Se oli sen lampun toinen kupu, nyt on sitten kolmas haussa. Pitänee miettiä jotain piiloteippikiinnitystä jos siihen uuden kuupan saa. Kyllä muuten leviää laajalle, kun tuollainen kuupa tipahtaa lattiaan, harmi ettei tullut otettua kuvaa.

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana pöytä! Suloiset ovat nuo pienet tuolit!!
    Mun äidillä oli tuollainen raanu...
    Harmi lampunkuvulle, ja onnea uuden etsinnässä!
    Mukavaa uutta viikkoa sinne :)
    tuksu

    VastaaPoista
  2. Äiti teki tuollaisen silmikkoraanun ainakin jokaiselle lapselle, saattoi kutoa niitä enemmänkin. Sitä kutsutaan Ullavan raanuksi, ilmeisesti väritys oli Ullavassa tyypillisesti käytetty.
    Uusi kupu löytyi jo, olen ennenkin tilannut vanhojen lamppujen kupuja forssalaisesta Osto- ja myyntiliike Lindstedtistä, http://www.oljylamppu.net/.

    VastaaPoista