Trombi |
tiistai 27. heinäkuuta 2010
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Onnistunut pitsineule
Novita Luxus Cottonia kului 550 g tähän Novitan kesä 2010 -lehden mukailtuun malliin. Pitsikuvio on toisesta mallista ja pääntien tein vähän kapeammaksi kuin ohjeessa. Koko on vähän pienempi kuin L.
lauantai 24. heinäkuuta 2010
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Kauneutta tästä maailmasta
Muriel Barberyn Siilin eleganssi on juuri niin hyvä kuin on kerrottukin. Aina kun aloittaa lukemaan kirjaa, jota on pelkästään ylistetty, on hieman epäilevä olo - aivan kuin ei haluaisi myöntää olevansa samaa mieltä kuin miljoona muuta lukijaa. Tätä kirjaa lukiessa tuo epäilys säilyikin jonkin aikaa, sillä kirja tuntui ajoittain vain oudolta filosofiselta snobbailulta, josta jokaisen ilmeisesti täytyy sanoa pitävänsä, vaikkei ymmärtäisi siitä mitään. Mutta pian tämä unohtui, tarina alkoi elää ja lukija katosi sen maailmaan.
Kirjassa oli paljon minulle läheisiä elementtejä: lukeminen, elokuvat, musiikki, oikeakielisyys ja kissat! Oudoimpana pidin itse asiassa kirjan taustana olevaa suurta eroa yhteiskuntaluokkien välillä, joka Ranskassa tämän mukaan vallitsee. Kai sitä on joka puolella, mutta täällä Suomessa se ei ole niin selvää - ainakaan vielä. Valitettavasti eriarvoisuuden kasvamisen myötä joskus näyttää että siihen suuntaan ollaan taas menossa.
Minun mittapuullani mitattuna kirja on todella hyvä, jos se jossain vaiheessa antaa "pakahduttavan" voimakkaan tunteen, ja tämä kirja teki sen. Tuo tunne voi olla iloinen tai surullinen, onnellinen tai onneton, tässä tapauksessa vähän näitä kaikkia.
Vielä Libran tiivistelmä kirjasta: "Renée Michel on pariisilaisen hienostokerrostalon portinvartija. Hän on lyhyt ja pyylevä leskinainen, joka pyrkii olemaan kuin ei olisikaan. Renée vastaa niin hyvin yleistä mielikuvaa rehellisestä mutta tyhmästä portinvartijasta, ettei kukaan osaa aavistaakaan hänen olevan tosiasiassa talon koppavia asukkaita sivistyneempi.
Useita kerroksia ylempänä asuu Paloma Josse, kaksitoistavuotias omiin oloihinsa vetäytynyt pohdiskelija. Paloma on nuoresta iästään huolimatta tajunnut kirkkaasti, millaiseen tyhjänpäiväiseen porvarilliseen kalamaljaan hänkin väistämättä päätyy. Paloma ei kohtaloonsa alistu vaan tekee päätöksen: tämän kouluvuoden lopussa, kolmetoistavuotissyntymäpäivänään, hän tekee itsemurhan.
Kummankin erakon elämä muuttuu, kun taloon muuttaa japanilainen herra Kakuro Ozu. Hän näkee heti, että siilin piikkien alla piilee jotain ainutlaatuista ja kaunista."
Kirjassa oli paljon minulle läheisiä elementtejä: lukeminen, elokuvat, musiikki, oikeakielisyys ja kissat! Oudoimpana pidin itse asiassa kirjan taustana olevaa suurta eroa yhteiskuntaluokkien välillä, joka Ranskassa tämän mukaan vallitsee. Kai sitä on joka puolella, mutta täällä Suomessa se ei ole niin selvää - ainakaan vielä. Valitettavasti eriarvoisuuden kasvamisen myötä joskus näyttää että siihen suuntaan ollaan taas menossa.
Minun mittapuullani mitattuna kirja on todella hyvä, jos se jossain vaiheessa antaa "pakahduttavan" voimakkaan tunteen, ja tämä kirja teki sen. Tuo tunne voi olla iloinen tai surullinen, onnellinen tai onneton, tässä tapauksessa vähän näitä kaikkia.
Vielä Libran tiivistelmä kirjasta: "Renée Michel on pariisilaisen hienostokerrostalon portinvartija. Hän on lyhyt ja pyylevä leskinainen, joka pyrkii olemaan kuin ei olisikaan. Renée vastaa niin hyvin yleistä mielikuvaa rehellisestä mutta tyhmästä portinvartijasta, ettei kukaan osaa aavistaakaan hänen olevan tosiasiassa talon koppavia asukkaita sivistyneempi.
Useita kerroksia ylempänä asuu Paloma Josse, kaksitoistavuotias omiin oloihinsa vetäytynyt pohdiskelija. Paloma on nuoresta iästään huolimatta tajunnut kirkkaasti, millaiseen tyhjänpäiväiseen porvarilliseen kalamaljaan hänkin väistämättä päätyy. Paloma ei kohtaloonsa alistu vaan tekee päätöksen: tämän kouluvuoden lopussa, kolmetoistavuotissyntymäpäivänään, hän tekee itsemurhan.
Kummankin erakon elämä muuttuu, kun taloon muuttaa japanilainen herra Kakuro Ozu. Hän näkee heti, että siilin piikkien alla piilee jotain ainutlaatuista ja kaunista."
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Hyvä dekkari
Peter Lovesey on uusi dekkarituttavuus, eikä lainkaan huono. Taisin hankkia tämän Dynamiittia, dynamiittia ja yhden toisen tämän vuotisesta kirjaston poistomyynnistä.
Kirja on kirjoitettu vuonna 1974, mutta tapahtumat sijoittuvat vuoden 1884 Lontooseen. Dynamiittiliiga räjäyttelee julkisia rakennuksia ja komisario Gribb joutuu mukaan tapahtumiin ja soluttautumaan rikollisjoukkoon.
Hyvin kirjoitettu, sopivan nopeasti etenevä tarina, jossa vielä tiukka loppu - kunnon dekkari siis.
Kirja on kirjoitettu vuonna 1974, mutta tapahtumat sijoittuvat vuoden 1884 Lontooseen. Dynamiittiliiga räjäyttelee julkisia rakennuksia ja komisario Gribb joutuu mukaan tapahtumiin ja soluttautumaan rikollisjoukkoon.
Hyvin kirjoitettu, sopivan nopeasti etenevä tarina, jossa vielä tiukka loppu - kunnon dekkari siis.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Hastings rakastuu
En ole tainnut vielä oikein huonoa Agatha Christien kirjaa lukea, eikä Golfkentän murhakaan ole sellainen vaan taattua Christietä, jossa Hercule Poirot on terävimmillään.
Aika mutkallinen juttu onkin, ja loppuratkaisu jälleen kerran täysin yllättävä.
Yllättävää on myös se, että kapteeni Hastings vihdoinkin löytää rakkauden. Muista Christien kirjoista en ole tästä naisesta lukenut, joten ehkä sekin lemmentarina jäi vain yhteen kertomukseen.
Aika mutkallinen juttu onkin, ja loppuratkaisu jälleen kerran täysin yllättävä.
Yllättävää on myös se, että kapteeni Hastings vihdoinkin löytää rakkauden. Muista Christien kirjoista en ole tästä naisesta lukenut, joten ehkä sekin lemmentarina jäi vain yhteen kertomukseen.
Kesäpuuhastelua
Kuvissa terassin "uloskäynti" ennen ja jälkeen trimmauksen. Leikoin pois tielle tunkevia juhannusruusun oksia yms. ylimääräistä.
Merkittäköön tässä samalla aikakirjoihin myös että siivosin tänään auton sisältä. Se on huomionarvoinen seikka siksi, että Pololle en ole sitä vielä aikaisemmin tehnyt... autopolo... Nyt keittelen pesupähkinäliuosta, aion sillä pestä auton ulkoa sitten kun aurinko siirtyy ja suo vähän varjoa talon päähän.
Maailman ensimmäinen
Hassua, kuinka samankaltaisia kirjoja sattuu peräkkäin, vaikka valintaperuste on tuo nimen mukainen aakkosjärjestys. Nyt oli vuorossa Shikibu Murasakin Japanissa 1000-luvulla kirjoittama Genjin tarina 1, Kirsikankukkajuhla.
Jos oli Gösta Berlingin elämä seikkailua, sitä oli myös tämän kirjan päähenkilön Genjin elämä, tosin etuliitteellä nais-. Tämän "sädehtivän kauniin" (kuten Berlingkin) korkea-arvoisen miehen elämän täyttivät yöjuoksut ja täydellisen vaimon etsintä, vaikka kotona jo oli yksi. Mutta 1000-luvun Kiotossa tämä oli luonnollista. Jopa niin, että ellei täydellistä vaimoa näyttänyt löytyvän, saattoi aina adoptoida nätin tytön ja muokata hänet mieleisekseen.
Tämä tarina on kuitenkin hyvin merkityksellinen, koska se on maailman ensimmäinen suurromaani ja Japanissa yhä hyvin arvostettu. Vielä merkittävämmäksi sen mielestäni tekee se, että kirjoittaja on nainen, keisarinnan kamarirouva joka "kirjoitteli" muiden hovinaisten ratoksi.
Onhan se maailma tuhannessa vuodessa muuttunut. Silloin tunteita (ja niitä riitti!) kuvailivat niin miehet kuin naisetkin runomuodossa, ja Kai Niemisen suomentamat tankarunot tekstin lomassa ovatkin kirjan parasta antia. Merkitystä oli myös kirjepaperin laadulla ja värillä, musteen paksuudella ja tietenkin käsialalla, joka kertoi kirjoittajastaan kaiken oleellisen.
Jos oli Gösta Berlingin elämä seikkailua, sitä oli myös tämän kirjan päähenkilön Genjin elämä, tosin etuliitteellä nais-. Tämän "sädehtivän kauniin" (kuten Berlingkin) korkea-arvoisen miehen elämän täyttivät yöjuoksut ja täydellisen vaimon etsintä, vaikka kotona jo oli yksi. Mutta 1000-luvun Kiotossa tämä oli luonnollista. Jopa niin, että ellei täydellistä vaimoa näyttänyt löytyvän, saattoi aina adoptoida nätin tytön ja muokata hänet mieleisekseen.
Tämä tarina on kuitenkin hyvin merkityksellinen, koska se on maailman ensimmäinen suurromaani ja Japanissa yhä hyvin arvostettu. Vielä merkittävämmäksi sen mielestäni tekee se, että kirjoittaja on nainen, keisarinnan kamarirouva joka "kirjoitteli" muiden hovinaisten ratoksi.
Onhan se maailma tuhannessa vuodessa muuttunut. Silloin tunteita (ja niitä riitti!) kuvailivat niin miehet kuin naisetkin runomuodossa, ja Kai Niemisen suomentamat tankarunot tekstin lomassa ovatkin kirjan parasta antia. Merkitystä oli myös kirjepaperin laadulla ja värillä, musteen paksuudella ja tietenkin käsialalla, joka kertoi kirjoittajastaan kaiken oleellisen.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Tarua tarun perään
Gösta Berlingin taru on Selma Lägerlöfin esikoisteos, se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1891. Suomenkielisen käännöksen on tehnyt Joel Lehtonen.
Enpä ole aiemmin lukenut mitään tällaista, myönnettävä on että useamman kerran olin lopettaa tuskastuneena kesken. Tämä Gösta Berling oli varsinainen ihmemies, josta tarinoita riittää! En oikein tiedä mikä tässä on ideana, kuvittelisin että tähän on koottu kaikki mahdolliset ruotsalaiset kansantarinat käyttäen toistuvasti samoja henkilöitä, jotta syntyi jonkinlainen jatkuvuus.
Enpä ole aiemmin lukenut mitään tällaista, myönnettävä on että useamman kerran olin lopettaa tuskastuneena kesken. Tämä Gösta Berling oli varsinainen ihmemies, josta tarinoita riittää! En oikein tiedä mikä tässä on ideana, kuvittelisin että tähän on koottu kaikki mahdolliset ruotsalaiset kansantarinat käyttäen toistuvasti samoja henkilöitä, jotta syntyi jonkinlainen jatkuvuus.
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Yllättävän hyvä
Lukuvuorossa ollut Lars Ardeliuksen Gösta Berglundin taru vaikutti alkuun todella tylsältä, mutta muuttuikin yllättäen melko mielenkiintoiseksi. Se kertoo ruotsalaisen tehtaanjohtajan ja tehtaan työväen elämästä 1920-luvulta 1970-luvulle.
Ruotsalaiset kirjat tuntuvat olevan yleensäkin aina jonkin verran yhteiskunnallisia, olipa aihe mikä hyvänsä, ja tässä kirjassa se nimenomaan on aiheena. Kuitenkin pääosassa ovat ihmiset, johtajat ja työläiset, vaikka välillä teksti on suoraa tilastoa aikakaudelta. Tilastotkin tässä olivat mielenkiintoisia, kyllä niistä selviää ajan luonne.
Koska omien kirjojen lukeminen etenee nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, seuraavana vuorossa onkin Gösta Berlingin taru.
Ruotsalaiset kirjat tuntuvat olevan yleensäkin aina jonkin verran yhteiskunnallisia, olipa aihe mikä hyvänsä, ja tässä kirjassa se nimenomaan on aiheena. Kuitenkin pääosassa ovat ihmiset, johtajat ja työläiset, vaikka välillä teksti on suoraa tilastoa aikakaudelta. Tilastotkin tässä olivat mielenkiintoisia, kyllä niistä selviää ajan luonne.
Koska omien kirjojen lukeminen etenee nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, seuraavana vuorossa onkin Gösta Berlingin taru.
Valmis unelmatyö ja uuden aloitus
Niinalle tehty puuvillahuppari täytyy esitellä näin variksenpelättiasennossa, koska neule on sen verran painavaa ettei pysy henkarissa eikä saaja ole vielä päässyt hakemaan omaansa. Laitetaan uusi kuva sitten kun Niina pääsee sovittamaan.
Malli tähän on Novitan kesä 2010 -lehdestä, lanka ihana löytö Novita Luxus Cotton. Lankaa kului 870 g, eli jälleen kerran 70 g enemmän kuin kokoon M oli ilmoitettu, mutta se on minun käsialani syy.
Puikoilla on jo seuraava neule tästä langasta, pitsineule itselle. Täytyy vielä laittaa tähän kuva, kun keksin kokeilla skannerilla, ja toimii pitsineuleella näköjään hyvin. (Olen palauttanut tämän kuvan vanhan koneen syövereistä 2.11.2012 ja luulen, että kuva on oikea, aivan 100 % en voi olla.)
Malli tähän on Novitan kesä 2010 -lehdestä, lanka ihana löytö Novita Luxus Cotton. Lankaa kului 870 g, eli jälleen kerran 70 g enemmän kuin kokoon M oli ilmoitettu, mutta se on minun käsialani syy.
Puikoilla on jo seuraava neule tästä langasta, pitsineule itselle. Täytyy vielä laittaa tähän kuva, kun keksin kokeilla skannerilla, ja toimii pitsineuleella näköjään hyvin. (Olen palauttanut tämän kuvan vanhan koneen syövereistä 2.11.2012 ja luulen, että kuva on oikea, aivan 100 % en voi olla.)
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Parasta laatua
Kaikista loistavista Fred Vargasin kirjoista tämä Jalattomat, elottomat on ehkä tähän mennessä paras.
Päähenkilönä tässä on jälleen ihanan originelli komisario Adamsberg. Vargas osaa tehdä kaikista henkilöhahmoistaan mielenkiintoisia ja persoonallisia, jokaisessa on jotakin "omituista", mutta ketäpä normaalius kiinnostaakaan.
Tapahtumatkin ovat tietenkin erikoisia. Välillä epäillään, ollaanko jahtaamassa vampyyria - vai jahtaako joku muu vampyyria?
Tämä on vasta seitsemäs Vargasilta suomennettu kirja, ja ainakin kaksi Adamsberg-kirjaakin on vielä suomentamatta.
Päähenkilönä tässä on jälleen ihanan originelli komisario Adamsberg. Vargas osaa tehdä kaikista henkilöhahmoistaan mielenkiintoisia ja persoonallisia, jokaisessa on jotakin "omituista", mutta ketäpä normaalius kiinnostaakaan.
Tapahtumatkin ovat tietenkin erikoisia. Välillä epäillään, ollaanko jahtaamassa vampyyria - vai jahtaako joku muu vampyyria?
Tämä on vasta seitsemäs Vargasilta suomennettu kirja, ja ainakin kaksi Adamsberg-kirjaakin on vielä suomentamatta.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Alelöytöjä
Ihastuin kovasti Novitan Luxus Cotton lankaan, josta on meneillään Niinalle vaaleanpunainen huppari. Langasta on valtavan mukava kutoa ja se on sileytensä vuoksi erittäin sopiva pitsineuleisiin.
Lauantaisella Ylivieskan reissulla löysin Citymarketista lankaa tarjoushintaan 2,05 € / kerä. Mikä parasta, tosi kauniin haalean vedenväristä löytyi 900 grammaa, beigeä 700 g. Kummastakin pitäisi syntymän pitsineule.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Vanha tuttu
Olen lukenut John Irvingin Garpin maailman aikaisemminkin, mutta en muistanut kuinka hyvä se olikaan. Irving kirjoittaa upeasti ja suomentaja Kristiina Rikman täydentää työn.
Kirja on kuin elämä kaikkine iloineen ja suruineen, välillä vedet silmiin tuo nauru, välillä suru.
Onneksi Irving on tuottelias kirjailija, joten tätä herkkua on vielä jäljellä.
Kirja on kuin elämä kaikkine iloineen ja suruineen, välillä vedet silmiin tuo nauru, välillä suru.
Onneksi Irving on tuottelias kirjailija, joten tätä herkkua on vielä jäljellä.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Jumalainen Garbo
Greta Garbon elämäkerran kirjoittaja on Antoni Gronowicz, mutta kirja on kirjoitettu minä-muodossa, kertojana on Garbo itse.
Kaikki elämäkerrat (niin kuin elämätkin) ovat mielenkiintoisia, eikä tämä tee poikkeusta. Garbo oli omasta halustaan ja suunnitelmastaan johtuen aina arvoituksellinen ja salaperäinen henkilö, niin näyttelijävuosinaan kuin varsinkin niiden jälkeen.
Kaikki elämäkerrat (niin kuin elämätkin) ovat mielenkiintoisia, eikä tämä tee poikkeusta. Garbo oli omasta halustaan ja suunnitelmastaan johtuen aina arvoituksellinen ja salaperäinen henkilö, niin näyttelijävuosinaan kuin varsinkin niiden jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)